Viime aikoina muiden blogeja lueskellessani minulle on tullut hyvin surullinen mieli. Kyllä, suuresti myös sen vuoksi, että moni suosikki bloggaajistani on lopettanut kirjoittamisen, tai pitänyt pitempää taukoa erilaisista syistä. Suurempana syynä kuitenkin alakuloa on aiheuttanut bloggaajien saamat ikävät kommentit.
Ennen oman blogin perustamista en täysin ymmärtänyt, miltä niiden ikävien kommenttien saaminen oikeastaan tuntuu. Näin toki, miten siskoani välillä satutti ja masensi saamansa ikävät kommentit tai suoranaiset haukut, solvaukset ja uhkaukset. Oman blogin perustettuani ymmärrän niin paljon paremmin, miltä blogien pitäjistä tuntuu, kun palaute on jatkuvasti huonoa. Hyviä, ihania, piristäviä ja inspiroiviakin kommentteja olen tietenkin lukenut muiden blogeista, mutta jotenkin ne ilkeät ja vihamieliset kommentit jäävät kummittelemaan silti mielessä ikävänä synkkänä pilvenä.
Ymmärrän nykyään paremmin sen, ettei yksikään blogia pitävä ansaitse saada sellaista palautetta. Bloggaajat käyttävät postauksiinsa paljon aikaa, vuodattavat tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi ja kulkevat paikasta toiseen painava kamera mukanansa. Miksi? Monesti, hyvät lukijat, myös teitä varten. Moni myös järjestää lukijoilleen erityisiä arvontoja, tapahtumia ja palkintoja, joilla he koittavat piristää ja ilostuttaa lukijakuntaansa.
Oma bloggaajan urani on lähtenyt käyntiin ehkä maailman helpoimman ja ystävällisimmän vastaanoton siivittelemänä. Olen häkeltynyt. Blogini kommenttiboksissa on pyörinyt niin ihania, ystävällisiä ja hauskoja ihmisiä ja persoonia, joilla on paljon viisaita ajatuksia, samanlaisia taustoja ja kokemuksia, hyvää huumorintajua ja ihanaa sanottavaa. Itselläni ei siis olisi aiheesta muuten niin mitään valitettavaa, mutta itseäni satuttaakin tässä elämässä muutenkin enemmän sellaiset ikävät asiat, joita huomaan perheenjäsenteni tai ystävieni kohtaavan. Tiikeriemo on taas herännyt ja se haluaa nyt karjua. :D
Jos uskotaan siihen, että ihmisillä on aikaa tämän yhden elämän verran elää tällä pallolla haluamallaan tavalla, miksi niin moni valitsee sen tien, että on totaalisen paha toisia kohtaan. Jos saa itse valita, että olenko tässä elämässäni hyvä vai paha ihminen, miksi kukaan haluaisi olla paha ja ilkeä?
Sanotaan monesti, että ihminen oppii rakastamaan aidosti muita vasta siinä vaiheessa, kun rakastaa ensin aidosti itseään. Olen samaa mieltä osittain, mutta mielestäni myös sillä, että opettelee rakastamaan ja haluamaan hyvää muille, voi alkaa pitää ja lopulta jopa rakastaa itseään enemmän. Kun on sellainen olo sisäisesti, että "teinpäs äsken kivasti ja tulipas tuolle ihmiselle hyvä mieli tästä mitä tein tai sanoin", monesti saattaa huomata, että pitää siitä ihmisestä enemmän, jonka itsessään näkee. Kun taas heittelee solvauksia ja pahoja sanoja ilmaan, saattaa huomata, että arvostaa myös itseään ihmisenä kokoajan vähemmän ja vähemmän.
Kuinka monella ilkeällä kommentoijalla on sellainen olo, että "olenpas hieno ihminen, kun menin ja sanoin jotakin näin pahaa". Ihan mielenkiinnosta tahtoisin kuulla motiiveitanne, sillä ei, en usko siihen, että oikeasti teitä ohjailee tässä elämässä se, että "oikeasti mielestäni tuo tyttö on hirveän ruma ja voisi hypätä kaivoon ja Suomi on vapaa maa, ilmoitan siis mielipiteeni" vain jostakin nämä pahuudet kumpuaa. Kiusataanko sinua itseäsi? Onko sinulla paha olla sisäisesti jostakin syystä?
Pallo on sinulla. Sinä saat päättää sen, millainen haluat olla muita kohtaan, millainen ihminen haluat olla ja millaista energiaa välittää ympärillesi. Kokeile edes parin viikon ajan olla hyvä muita kohtaan ja voin luvata, että se hyvä saattaa tulla luoksesi takaisin kaksinkertaisena. Ensin huomaat, että pidät itsestäsi enemmän, jonka jälkeen saatat huomata saman myös ympärilläsi olevista ihmisistä.
Itseäni on kiusattu pienestä pitäen ja parhain puolustuskeino tähän on ollut se, että olen ollut vain kahta kauheammin mukava ja kiltti muita kohtaan. Kostaen pahan hyvällä. Yllättäen huomasin, että olemalla todella hyvä ja kiva muille, myös muut alkoivat pikkuhiljaa olla takaisin mukavia itseäni kohtaan. Olenkin saanut muutaman verisen vihamiehen kääntymään kivalla käytökselläni lopulta sellaisiksi, että tänä päivänäkin voin kutsua näitä ihmisiä kavereikseni, ellen jopa ystävikseni.
Kohtele muita tässä maailmassa niin kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan ja tee elämässäsi sellaisia asioita, joilla tästä maailmasta tulee parempi paikka itsellesi ja muille. Sinulla on päätösvalta elämääsi, käytä se hyvin.
Kuvituksena postauksessa käytin tämän vuoden aikana räpsimiäni kuvia, jotka tavalla tai toisella tuovat minulle hyvän ja rauhallisen mielen. Toivottavasti ne osaltaan myös hieman rauhoittavat tätä höyrypäistä postaustanikin. :)
Niin täyttä asiaa koko postaus :) Itse lopetin bloggaamisen jokin aika sitten puhtaasti sen takia, etten enää jaksanut niitä haukkumiskommentteja. Milloin mun hiukset oli ruman väriset, milloin näytin anorektikolta ja seuraavaksi läskiltä. Olin kuulemma sisältä ruma ihminen ja ylimielinen.
VastaaPoistaPeriaatteessa mun asenne on aina ollut se, että kaikki tollanen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta en saanut siitä blogin pitämisestä enää samaa iloa kuin aiemmin. Joka postausta kirjoittaessani ja julkaistessani ahdistuin jo etukäteen, koska tiesin jonkun tulevan kuitenkin taas haukkumaan. Mulla oli jatkuvasti paha olo niiden kommenttien takia, koska en lopulta kuitenkaan pystynyt täysin olemaan välittämättä niistä. Se alkoi heijastua jo ihan mun muuhunkin elämääni varsinkin siinä vaiheessa, kun myös mun läheisiä alettiin haukkua.
Viimeinen niitti oli se, kun tulin raskaaksi ja kerroin asiasta blogissa. Sen jälkeen sain monia kommentteja, joissa lapsestani toivottiin mm. kehitysvammaista tai että se syntyisi kuolleena ja mä joutuisin kärsimään. En tiedä mitä tuollaisten ihmisten päissä liikkuu, enkä haluakaan tietää. Noiden kommenttien jälkeen en enää pystynyt tai halunnut jatkaa. Mua tavallaan inhotti antaa niiden ilkeiden anojen "voittaa", mutta ei yksikään blogi ole sen arvoinen, että mulla on jatkuvasti huono fiilis. Harmittaa miten niin monet ihmiset tässä maailmassa haluavat toisille vain pahaa :/
Onneksi sä olet aika hyvin säästynyt noilta haukkumiskommenteilta, toivottavasti niin on jatkossakin! :)
Tosi ikävää, että sun bloggaaminen päättyi näin ikävien lukijoiden toimesta. Ja hirveää, että he menivät vielä noin pitkälle. Luulisi, että jotkut asiat elämässä olisivat edes pyhiä. :( Lopettaminen oli varmasti paras vaihtoehto sinulle ja lapsellesi, jos se kerran heijastui myös elämääsi blogin ulkopuolella. Olen tehnyt itsekin sen päätöksen, että lopetan tämän heti, kun tämä ei tunnu enää itselleni mielekkäältä puuhalta. Pitää osata lopettaa ajoissa. :)
Poista<3
VastaaPoista:)<3
PoistaHyvä ja ajatuksia herättävä teksti? Oletko miettinyt, miksi siskosi saa paljon enemmän ikäviä kommentteja lähes jokaiseen postaukseen, kuin sinä?
VastaaPoistaMitä tunnetumpi ja suositumpi blogi, sen enemmän löytyy myös niitä vihaajia joukkoon. :) Annilla menee myös tällä hetkellä erittäin hyvin elämässään, mikä saattaa aiheuttaa monissa kovemman kohtalon kokeneissa närää, niissä, jotka eivät osaa iloita toisten puolesta. Se on ikävää, sillä kaikkien meidän pitäisi oppia vetämään täällä yhtä köyttä ja tukea toinen toisiamme. :(
PoistaKirjoittamasi lause "Kostaen pahan hyvällä" ja yllä oleva anonyymin kommentti toi mieleeni sen, että meinasin jokin aika sitten kirjoittaa siskosi blogiin kommentin, että miksi hän vastaa joillekin ilkeille kommentoijille ilkeästi takaisin. Uskon ikävien kommenttien turhauttavan ja minusta tuntuu ettei siskosi välttämättä edes huomaa vastaavansa joskus ikävästi, mutta jotenkin se pahalla pahaa vastaan ei tunnu johtavan mihinkään. Tuntuu pahalta ettei siskosi tunnu aina osaavan antaa joidenkin juttujen vain mennä ohi ja antaa niiden olla, vaan hän julkaisee joitakin ihan älyttömiä kommentteja ja tuntuu joskus ottavan niistä itseensä tai ymmärtää ne mahdollisesti väärin. Ja nämä kommentit vaikuttavat myös lukijaan. Joku huutaa yhdestä asiasta ja toinen jatkaa perässä. Syntyy väärinkäsityksiä, riitaa ja epämääräisiä uskomuksia niin itse bloggaajasta, kuin lukijakunnasta ja lopulta moni muukin on loukkaantunut jostain, eikä vain bloggaaja. Mitä kaikkea ne ilkeät kommentit saavatkaan aikaan ja miten hyvä olisi, jos niitä ei edes julkaistaisi (kun niitä ei valitettavasti taida saada kitkettyä täysin poiskaan) ja yritettäisiin väenväkisin luoda rauhallinen ja ystävällinen ilmapiiri. Jätin kommenttini tuolloin kirjoittamatta, sillä pelkäsin että joku käsittää sen väärin ja loukkaantuu, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Uskon itsekin siihen että kun kohtelee muita niinkuin haluaisi itseäänkin kohdeltavan ja on hyvä muille, vaikka itselle ei aina oltaisi, löytää varmasti muista ja itsestään enemmän hyvää ja saa sitä myös enemmän aikaan. :)
PoistaYmmärrän, että ulkopuolisen näkökulmasta saattaa vaikuttaa tuolta, mutta jos Anni saa päivässä vaikka lähemmäs 10 samanlaista kommenttia, joissa eri sanoin valitetaan jostakin tietystä asiasta, niin hän saattaa jättää ne pahimmat ja rumimmat kommentit julkaisematta ja julkista yhden, joka ei ole niin rumaa katseltavaa muillekaan, että voisi vastata tätä kautta sitten osittain myös niille kymmenelle muulle ja siinä vaiheessa joku, joka ei ole jättänytkään ihan niin ilkeää kommenttia, saattaa saada turhan tuohtuneen vastaanoton.. :/ Ei Anni pienestä hermostu, sivusta seuranneena osaan sanoa, että ne kommentit voivat olla erittäinkin julmia ja raakoja. :/
Poista"Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään." (Rakentava palaute on eri asia.)
VastaaPoistaYhdeksän ensimmäistä vuotta koulussa meni koulukiusattuna. Lukion 1. vuosi olikin ensimmäinen, jolloin ei tarvinnut aamulla kirota sitä, että nyt pitää taas lähteä sinne. Kaksi eri ala-astetta ja yksi yläaste.. Henkilökunta ei uskaltanut ottaa asiasta kiinni, vaikka vanhempani olivat sen useaan otteeseen ilmoittaneet, että minua kiusataan. Lukion toisella lähdinkin sitten vaihtoon Yhdysvaltoihin. Oli pakko päästä pois. Tiesin sen jo kahdeksannella luokalla, että haluan lähteä vaihtoon. Halusin olla oma itseni. Todistaa itselleni ja muille, että voin saada kavereita olemalla oma iloinen itseni. Lähtö tuli ja paluu koitti. Minulla oli elämäni PARAS vuosi. Sain itsetuntoni ja itseluottamuksen takaisin. Edelleen kirpaisee, kun vastaan tulee yksi kiusaajista. Siltä ei ole voinut kaupan kassalla välttyä. Nostan hattua tytölle, joka kuudennella luokalla pysäytti minut ja sanoi haluavansa jutella. Tyttö oli yksi kiusaajista, joka oli ollut mukana "vain" puolivuotta koulun vaihdon jälkeen. Hän pyysi anteeksi. Kasvotusten. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen. En ikinä uskonut, että tuollainen päivä tulisi. Hän halasi ja nykyään ollaan todella läheisiä.
Siitä ei pääse mihinkään, että minulla on enemmän ystäviä Yhdysvalloissa, kuin täällä Suomessa. Koulussa oli loistava yhteishenki ja kiusaamiseen puututtiin välittömästi, jos sellaista ilmeni. Koulusta erottaminen ei ollut mikään epätavallinen rangaistus. Osavaltiossa oli myös hieno säädäntö siitä, että kehitysvammaisten tuli saada opiskella muiden kanssa samassa ympäristössä. Toki heillä oli omat luokat, mutta siellä he istuivat meidän kanssa ruokatunneilla ja saivat osallistua koulun tanssiaisiin jne.. Oli hienoa katsoa, kun koulun jenkkifutiksen kapteeni haki kehitysvammaista tyttöä tanssimaan ja oma tyttöystävä hymyili kauempana. Voi kun meillä Suomessakin oltaisiin avoimempia nuorempina.
Tekstistä tuli nyt kyllä todella sekava, mutta siinä vähän taustoja mun tarinasta. Nyt 21v ja edelleen pienet asiat kaivertaa.. Ihan niin kuin paperinpala, joka on kerran rytätty ja tampattu päälle ja sen jälkeen avattu.. Eihän se enää samalta näytä.
Nyt mulla on suuret haaveet ja kovat tavoitteet. Mä tiedän pystyväni saavuttamaan haluamani, jos vain oikein yritän. Mulle riittää, että mä uskon itseeni.
Tsemppiä sulle Essi blogin kanssa! Ihana lueskella näin positiivista ja asiallista tekstiä!
Mulle on jo aikaisemmin välittynyt sun kommenttien pohjalta, että olet kokenut kovia elämässäsi. Ihanaa, että olet päässyt elämässäsi eteenpäin ja kohdannut menneisyytesi haamut ja päässyt niistä nähtävästi todella hyvin irti. Mahtavaa, että nykyään uskot ja luotat itseesi, monelle kiusaamista kokeneelle tällaiset asiat eivät ole välttämättä itsestäänselvyyksiä. Vaihtovuotesi kuulostaa upealta elämänkokemukselta ja se on tosiaan harmi, että Suomessa ollaan jotenkin niin suvaitsemattomia ja negatiivisiakin toisia kohtaan monesti. Uskon ja toivon, että tilanne kuitenkin jatkuvasti kehittyy... Kiitos tarinasi jakamisesta. <3
PoistaVoi kunpa Suomessakin olatsiin tuon koulukiusaamisen kannalta enemmän Yhdysvaltojen tapaisia. Mikä täällä saa ihmiset kiusaajiksi, en käsitä. Suomalainen luonteenlaatuko? Ovatko suomalaiset siis pohjimmiltaan ilkeitä? En vaan ymmärrä.
PoistaIhana Essi ja aivan mahtava postaus! Niin täyttä asiaa ja olen niin samaa mieltä kanssasi. Olen seuraillut Annin blogia alusta asti ja on ollut ihan kamala huomata miten paljon hän nykyään saa negatiivisia kommentteja. Vastapainoksi aloin itse kommentoimaan positiivisia kommentteja, vaikka ennen en kommentoinut. Tuli vaan itsellekkin niin paha mieli Annin puolesta! Ja olenkin niin onnellinen, että sinulle ei ainakaan vielä ymmärtääkseni ole tullut kamalasti näitä negatiivisia kommentteja :) tulee jotenkin tosi epäuskoinen olo kun lukee negatiivisia kommentteja, onko ihmiset oikeasti noin pahoja vai miksi jotkut toimivat noin. Kaikkea ei vaan aina voi ymmärtää :o
VastaaPoistaHei, ihan mahtava vastaliike sulta kommentoida positiivisia ja mukavia kommentteja! :D Olen juu säästynyt erittäin hyvin näiltä pahan tuulen levittäjiltä, mutta Annin ja muiden bloggaajien puolesta tulee usein surullinen olo. Mäkin vaan ihmettelen, miten pahoja ihmiset osaa olla. Toki kaikilla voi olla vaikka minkälaisia syitä, mutta kunhan vain oppisivat sen, että kun on toisille kiva, oma henkinen huono olo voi parantua huomattavasti. :)
PoistaNiin samaa mieltä sun kanssa! Kun oikeesti bloggaajat tekee niin paljon sen eteen että sais annettua jotain muille, ja se mitä ne saa sitten takasin siitä kovasta työstä on välillä oikeasti järkyttävää ja välillä aika sydäntä riipasevaa, ei kukaan ihminen semmosta ansaitse! :/
VastaaPoistahttp://fitlinaa.blogspot.fi/
Ihan totta.. Tässä valossa en ihmettele yhtään, että niin moni on luopunut blogin pitämisestä kokonaan. :( Toivotaan, että jatkossa tilanne paranee, ettei blogit häviä kohta kokonaan täältä! :D
PoistaSusta huokuu jotenkin vaan sellasta harvinaista aitoa, puhdasta positiivisuutta ja olet niin hyvä ihminen, että on vaikea keksiä mitään ilkeää sanottavaa sulle. Sä et saa mitään sellasia tunteita aikaan. Et oo yhtään ärsyttävä. Oot ihana. Osaat kohdella kaikkia niin hyvin. Onnittelut! Tollasia ihmisiä on niiiin harvassa.
VastaaPoistaNo nyt tuli itku. Kyllä se usko hyvään vain kasvaa ja kasvaa näitä kommentteja lukiessa. <3
PoistaSamaa mieltä! Vaikutat niin aidolta ja ihanalta! Välillä kun luen sun juttuja ,pystyn niin samaistumaan ja ajattelen aina että voi kun olisi mahdollisuus tutustua sinuun :) olet kultainen ja niin hyväsydäminen ihminen <3
PoistaVoi, ihanasi sanottu. Kiitos kultaisesta kommentista :)<3
PoistaTodella upea teksti! Olen kanssasi niin samaa mieltä! Itse joudun lähestulkoon päivittäin deletoimaan noita ikäviä ja milloin mistäkin ulkonäköjutusta arvostelevia kommentteja. Jotenkin itse aina mietin, että miten joku voi laittaa toiselle niin ilkeää tekstiä... Itse en pystyisi enkä missään tapauksessa haluaisi. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Annettaisiin jokaisen olla sellainen kuin on ja näyttää sellaiselta kuin näyttää.
VastaaPoistaIhmettelen itsekin sitä, miten joillakin tuntuu olevan se ainoa tarkoitus kommenteillaan tuottaa vain mielipahaa. :( Nimenomaan! Se tässä maailmassa on juuri paras asia, että me kaikki ollaan erilaisia ulkonäköinemme, luonteinemme ja tyyleinemme. :)
PoistaAivan upea ja koskettava teksti, vaikkei omaa blogia olekkaan, enkä oo ilkeyksiä koskaan kommentoinukkaan.. Siitä huolimatta tätä lukiessa rupes oikein kunnolla ajattelemaan! Ihana Essi, sulla on kyllä sydän täyttä kultaa! <3
VastaaPoistaLoistava juttu, että kosketti myös sellaista, jolla ei omaa blogia olekaan! Se oli tarkoituskin, että ymmärrys laajenisi ehkä jopa niille, jotka kommentoivatkin näitä ilkeyksiä muille. :) kaunis kiitos <3
PoistaJollain tavalla bloggaajat kuitenkin hakevat huomiota, miksi he muuten kirjoittelisivat elämästään. Se taas on joidenkin mielestä syy kommentoida mitä vain sillä "tuohan haluaa vain huomiota". Ajattelu on toki väärä, mutta aina kun on,esillä jossain, missä vain, saa myös sitä toisenlaista palautetta. Yksi vaihtoehto on muuttaa kommentointiasetuksia ettei anonyyminä voi kommentoida. Se rajoittaa ihmisten sanomisia aika paljon.
VastaaPoista-pilvi
No se on kyllä totta! Mutta miksi huomion herättäminen pitäisi olla negatiivisia ajatuksia laukaiseva tekijä, varsinkin, jos se herätetään positiivisessa, iloisessa ja ystävällisessä mielessä.. Sitä en ymmärrä, miksi iloisiin, hyväntuulen postauksiin heitellään solvauksia vastaukseksi. Ymmärrän, jos huomiota haetaan kyseenalaisten ja epämoraalisten keinojen kautta. Mutta ymmärsin pointtisi, tuo "anonyymilukko" voisi olla loistava vaihtoehto ehkäisemään tätä. Huonona puolena vain se, ettei moni uskalla kommentoida mukaviakaan kommentteja ja kysymyksiä omalla nimellä. :D
PoistaSe on vaan harmi, että kun asettaa itsensä alttiiksi kaikille internetissä liikkuvien ihmisten arvostelulle, sitä mukamas on "sallittua" sanoa mitä tahansa. Ei se valitettavasti ole niin:( Oon tyytyväinen, että mun blogi on oikeastaan aina ollut vaan muutamien satojen lukijoiden blogi, eikä oikeastaan mitään paskamyrskyjä ole koskaan päässyt syntymään. Se on se etu, ettei ole kauheasti lukijoita. Toisaalta niitä muitakin kommentteja tulee sitten tosi vähän kun van murto-osa lukijoista jaksaa kommentoida yhtään mitään.
VastaaPoistaSusta on kyllä tullu yks mun lempibloggaajista, kun kirjotat aiheista niin monipuolisesti ja positiiviseen sävyyn:)! Tääkin oli todella hyvä ja selkeesti tarkoin mietitty teksti.
Totta, sitä on tietentahtoen astuttu tähän julmaan blogimaailmaan, sanallisen sodan kaatopaikalle.. :/ :D huomasi kyllä itsekin heti, miten kokoajan uusien seuraajien ilmestyessä sitä pahaa rupesi satelemaan enemmän ja enemmän, ne muutamat tosin kyllästyivät myös nopeasti, kun ilkeydet jätti huomiotta. :) kiitos katsku! :)
PoistaSun blogi on yks parhammista blogeista mitä tiedän. Oikeen innolla odotan uusia postauksia! :)
VastaaPoistaIhan mielettömän kiva kuulla! Toivotaan, että mun postausinto pysyy yhtä vireänä näin syksyn sateiden tullenkin! :D
Poistawow. ihan mahtava postaus!
VastaaPoistamutta sitten asiasta kukka ruukkuun, ootko koskaan käynyt darmstadtissa? saksassa siis :)
:) ! No enpä muuten ole tainnut käydä, nimi ei ainakaan herätä muistikuvia. Sinnekös olet matkalla? :)
PoistaSinneppä juuri :)
PoistaMä en yleensä jaksa kommentoida, mut nyt on pakko. Toi että sä sanoit että jos ihminen voi valita olevansa "hyvä tai paha" niin kuka ei valitse sitä hyvää. Jotenkin tuntuu ettet mieti kaikkea :D mun kaveri muutti ukrainasta suomeen pienenä, sen oma perhe hylkäs sen ja mitään virallista sopimusta ei tehty, se meni vaan johonkin tuttuun perheeseen. Sitä käytettiin seksuaalisesti hyväks, "vanhemmat" piikitti heroiinia, koulussa kiusattiin ulkomaalaisuuden vuoksi jne.. tottakai se oli hiton masentunu ja sano joskus et netissä se yritti purkaa sitä paskaa pois, koska siitä tuntu vaa et maailma on kokonaa niin paha paikka. Ei sille ollu opetettu oikeestaan mitä saa sanoa ja mitä ei.
VastaaPoistaTietenkään, ei se oikeuta et muut ihmiset joutuu kuulla kauheita juttuja blogissaan tms netissä, mutta suututti vaan kun yksinkertaistit asian noin et kaikki ihmiset on samoista lähtökohdista ja samat asiat opetettu et voi vaan valita ollako "hyvä vai paha".
Kyllä mä ymmärrän pääpointin silti, mut huh, oli vaan pakko sanoa ku oltiin aiheesta vastikään juteltu. :)
Ymmärrän, että toisilla meistä on erittäin ikäviä ja traumaattisia kokemuksia ollut elämässään, mutta siinä vaiheessa, kun päättää kirjoittaa sen ikävän kommentin jollekin tuntemattomalle ihmiselle purkaakseen omaa sisäistä mielipahaa, saa kuitenkin tehdä ihan itse sen päätöksen, että olenko hyvä ja kiva tuota ihmistä kohtaan, vai ilkeä ja negatiivinen. En puhu pienistä ilkeilyistä, vaan niistä, jotka menevät erittäin julmiksi ja henkilökohtaisiksi. Jokainen täällä ymmärtää, että toisen kuoleman toivominen on paha asia ja sellaisen sanomatta jättäminen hyvä asia. En varmaan joo mieti ihan kaikkea kirjoittaessani, mutta tätä hain takaa hyvän ja pahan päätösvalta- kohdalla.
PoistaSiinä vaiheessa kun ihminen on tosi pahassa jamassa, se ei välttämättä pysty ajattelemaan haluaako olla hyvä vai paha. Joku ratkaisee tilanteen niin että haluaa siirtää oman pahan olonsa muille, tai kertoa muille tekemällä pahaa, miten paha on olla. Kun mieli on oikeasti maassa, ei välttämättä ajattele muiden parasta, tai sitä onko kuoleman toivominen toiselle julmaa, vaan sitä, miten itselle tulisi hyvä olo, koska ihminen luonnollisesti haluaa tuntea ensisijaisesti oman olonsa hyväksi edes jollain tasolla, ennen kuin pystyy ajattelemaan muiden hyvää oloa.
PoistaSe ei silti tarkoita, että ihminen tekisi oikein siirtäessään pahan olonsa muiden niskoille, vaikka kuinka olisi itsellä huono tilanne. Joo ehkä sitä ei tajua tai asia ei kiinnosta, mutta väärin se joka tapauksessa on purkaa omaa pahaa oloaan toisiin. Ehkä se on ymmärrettävämpää, jos tilanne on tollanen, mutta mun mielestä se ei silti ole oikein tai hyväksyttävää. Jokainen kuitenkin tekee itse sen ratkaisun, että siirtää sen pahan olon muille. Eri juttu tarkoittaako sillä sitten pahaa tai ajatteleeko miltä siitä toisesta ihmisestä tuntuu. Itse sen valinnan kuitenkin tekee.
PoistaAnonyymi 11.53 tuota juuri ajoin takaa! Tarpeeks pahassa jamassa ei välttämättä osaa nähä maailmaa kun pahana paikkana ja on oppinut tietyn toimintamallin, mistä sitten viattomat joutuvat välillä kärsimäänkin. :(
PoistaMun mielestä se, että sulla on ollut huono elämä ja sä olet saanut kotona ties minkälaisia oppeja ja elämänohjeita siitä, miten muita tulisi kohdella, ei silti oikeuta ketään purkamaan pahaa oloaan muihin. Totta kai osa ihmisistä purkaa huonoa mieltään tavalla tai toisella muihin ihmisiin, mutta kuten joku tossa sanoi, ei se vaan oo oikein. Huono juttu, jos itsellä menee huonosti ja on mieli maassa, mutta ei sitä pidä tuntemattomiin bloggaajiin (tässä tapauksessa) mennä purkamaan.
PoistaIhmiset on kaikki erilaisia, mutta ei mulla itelläni oo vaikeina aikoina tullut mieleenkään, että menenpä tästä haukkumaan ja solvaamaan netissä täysin vieraita ihmisiä. Ehkä mä en sen takia voi käsittää, kuinka se voisi jonkun oloa helpottaa. Pahaa oloa pitää saada purkaa jollain tavalla ja ymmärrän hyvin ihmisiä, joilla oikeasti on järkyttävän paha olla itsensä kanssa (kokemusta on), mut helpottaako se siis oikeesti jonkun oloa, jos pääsee muita haukkumaan? Riippumatta siis siitä tajuuko ko. henkilö sen olevan oikein vai väärin, mutta tuleeko jollekin oikeesti parempi fiilis siitä, kun saa kaataa kuraa toisten niskaan?
En sano/kysy näitä asioita mitenkään ilkeästi, mä vaan puhtaasti ihmettelen. Varmaankin ihan sen takia, että mä olen itse toiminut täysin päinvastoin ja pyrkinyt kaikin keinoin välttämään muiden ihmisten loukkaamista ja satuttamista, kun mä tiedän itse kuinka pahalta se tuntuu. Niin ja mulle on myös opetettu mikä on oikein ja mikä väärin.. Mutta kuten sanottu, me ollaan kaikki erilaisia ja meidän lähtökohdat tosiaan saattaa olla hyvinkin toisistaan poikkeavat.
Ei se olekaan oikein. Ei missään nimessä. Joskus vain se oma paha olo on niin syvää ja niin voimakasta ja niin kiinni, ettei siitä tunnu pääsevän pois. Tietenkään kärsivä henkilö ei nauti pahasta olostaan, vaan haluaisi paremman olotilan, mutta saattaa esimerkiksi kokea että oma elämä tulee olemaan pelkkää helvettiä ja ettei siitä pahasta olosta pääse millään eroon. Näin ollen kärsivä henkilö saattaa myös kokea että joku muukin henkilö ansaitsee palan kärsimystä. Sitä oloa, mistä ei itse pääse pois, mistä kärsii syvästi, ja haluaa että joku huomaa ja kokee miltä se tuntuu. Ei silloin ajattele että harmi kun jotakin sattui, kun itseä vain ja ainoastaan sattuu, vaan pikemminkin että nyt tuokin ehkä koki pienen osan sitä, mitä itse on tuntenut mahdollisesti vuosia. Jos ei itse saa kokea hyvyyttä, ei sitä osaa välttämättä toivoa muillekaan. Tätä on vaikea käsittää, ellei itse ole käynyt tarpeeksi syvällä.
PoistaMähän en tässä selittänyt omaa tapaustani, vaan tutun jonka kanssa juteltii aiheesta. Enhän mäkään osannu täysin samaistua koska itseäni ei ole koulukiusattu eikä hylätty tähän mennessä, mutta hainkin takaa että jos itse ei saa kokea hyvyyttä, ei sitä osaa välttämöttä toivoa muillekkaan, niinkun aiempi anonyymi sanoi niin näin se menee, valitettavasti :/
PoistaOnneksi kaikki ihmiset eivät silti vieritä pahaa oloaan muille, vaikka olisivatkin aivan pohjalla.
PoistaItse luulen pahojen sanojen kumpuavan omasta pahasta olosta tai ehkä joillekin on vain annettu elämässä sellaiset kortit, että joitakin asioita ei osaa käsitellä positiivisella ja fiksulla tavalla. Jos vanhemmat solvaavat lähimmäisiään, niin oppii lapsikin solvaamaan ja näkee sen hyvänä keinona toimia. Uskon että toisen ihmisen sortaminen on siis opittua tai oman olon purkamista. Harvempi varmaan syntyy nauttimaan pahasta tai on joku hullu sosiopaatti.
VastaaPoistaSe on kyllä totta.. Siinä missä vanhemmat esimerkkinä, siinä lapsetkin perässä. :(
PoistaHienon taktiikan olet valinnut, ja se todellakin toimii, joskus ehkä pikku viiveellä.
VastaaPoista"Kultainen sääntö" on maailman paras elämänohje ! Kuten olet huomannutkin <3
Kultainen sääntö toimii tilanteessa kuin tilanteessa. :)<3
PoistaTunnustan: olen alunperin tuominnut sinun ulkonäkösi perusteella.
VastaaPoistaOlen myös Järvenpään lukion käynyt, vuotta vanhempi kuin sinä. Nuorena sitä on ollut tyhmä, ja olen sinustakin ajatellut, että olet bimbo tusinablondi, mutta kun eksyin tähän blogiisi, olen ehdottomasti käsitykseni sinusta muuttanut.
Onneksi en ole sentään näitä ajatuksiani minnekkään tai kenellekkään laukonut, vaan olen pitänyt asiat omana tietonani, muuten saisi hävetä silmät päästään :)
No etpä olisi voinut kauniimmin asiaa korjata. :) Aina on mukavaa kuulla, että näitä nuorenpana saatuja ennakkoluuloja on myöhemmin saanut karistettua. Tiedän, että varsinkin vanhempien oppilaiden keskuudessa minusta liikkui vaikka mitä ikäviä juttuja ja olen onnellinen, että kaikki alkavat kasvaa yli noista ajoista. :) kiitos mukavasta kommentistasi, se piristi tosissaan päivääni. :)
PoistaVoisinpa tähän myöntää itsestäni saman. Mielikuva sinusta perustui puhtaasti juoruihin mitä sinusta liikkui ja ikuistinpa tämän abigalleriankin missä olis pääosassa. Silloin tosin näin kauempaa reaktiosi abigalleriaan, mikä alkoi muuttamaan mielikuvaani sinusta. Blogisi myötä sinusta on saanut todella ihanan kuvan ja mitä sinuun olen tömännyt Järvenpäässä (emme siis tunne, mutta kyllähän täällä ihmiset tunnistaa) niin olet vaikuttanut niin aidolta ja hyvä sydämiseltä ihmiseltä. Tuolla käytöksellä karisevat kuule menneet äkkiä pois sinua harmistuttamasta, koska teksteistäsi välityy vilpittömyys ja aito välittäminen :> keep going!
PoistaEtte varmaan arvaakaan, miten suuri merkitys näillä kommenteillanne on minulle. Abigalleria on ehdottomasti edelleen yksi elämäni kivuliaimmista muistoista, vaikka eihän siellä nyt kaikki mitään järkyttäviä juttuja ollut. Se tunne kuitenkin, että kaikki, jotka eivät tunne sinua, vihaavat sinua näin selkeästi, sai minut osittain jopa pelkäämään oman kaupunkini ihmisiä. Edelleenkään en tykkää/uskalla katsoa tuntemattomia silmiin kotikaupungissa kulkiessani. Luinpa tässä juuri itku kurkussa poikaystävälleni sanomanne, kiitos teille.
PoistaHaluatko avata tätä Abigalleria asiaa? Sielä on siis nöyryytetty sinua? perättömästi? Miten ja mistä asioista? Kiinnostaisi vain tietää. Itse kun en ole edes lukiota käynyt niin en edes tiedä mitä Abigalleria meinaa :)
PoistaSilloisessa lukiossamme oli tapana järjestää abigalleria, jossa vanhemmat oppilaat saivat "leikkimielisesti" pilailla nuorempien oppilaiden kustannuksella lisäilemällä julisteita koulun saliin.. Kun sitten itse tulin lukioon, niin abigalleria oli puolillaan osittain erittäin ikäviäkin solvauksia itseäni kohtaan. Sen vuoden jälkeen tosin rehtori teki päätöksen, ettei kyseistä galleriaa saada järjestää enää samalla kaavalla, eikä perinne ole enää voimassa samanlaisena. Luojan kiitos, se oli todella ikävä perinne, enkä olisi itse mistään hinnasta mollannut ketään omana abivuotenani.
PoistaMinkälaisia solvauksia sielä sitten oli? Oliko ne tekstejä vai kuvia? Millaisia? Hyvä että tuollainen ikävä on poistettu käytännöstä. Vaikka varmasti onkin ollut hauska perinne hkun pysynyt hyvän maun rajoissa :)
PoistaKuvia ja tekstiä. Kaikenlaista, mitä nyt "joukossa tyhmyys tiivistyy" meiningillä on saanut aikaiseksi askarrella. Osa oli vain sen verran loukkaavia, että sen jälkeen tuntui, että ihmiset, jotka eivät aiemmin olleet minua edes lukiossa nähneet tai tunteneet yhtään, katsoivat yhtäkkiä päästä varpaisiin pahasti ja fiilis tutustua uusiin ihmisiin oli aika maissa. Kyllä perinne on edelleen voimassa, mutta nykyään opettajat karsivat kaikki liian ikävät julisteet pois joukosta ennen kuin koko koulu pääsee niitä katselemaan. :)
PoistaItselläni oli tuo sama kokemus muutama vuosi sitten samaisen lukion abigallerian vuoksi.. vaikka opettajat alkoivatkin tarkastaa kuvia ja muita, niin silti se sai aikaan paljon pahaa :/ pilkkaukset piilotettiin hieman kauniimpiin sanoihin mutta kyllä kyseinen pilkattu sen itse silti ymmärsi.. Itsekin olin siellä kohteena, voin samaistua Essi sun kanssa siihen paniikkiin.. :D nyt naurattaa toisaalta kuinka suurelta se silloin tuntui, mutta olihan se karua. Voi kerro Essi miksi jotkut valitaan tälleen kohteiksi sinne seinälle? :D Haluisin kuulla sulta siihen pari sanaa, kun itsellänikin samat harmilliset kokemukset..
PoistaToivon tosiaan, ettei ole ainakaan niin raakana voimassa enää kuin aikoinaan.
PoistaOnpa ikävä perinne. Tuollaista ei meilläpäin ole ollenkaan ja kuulostais kyllä suotavalta, että koko perinne poistettaisiin Järvenpäästäkin. Eiköhän siellä keksittäis jotain muuta kivaa tilalle. Kummallista, että opettajat edes suostuu tuollaiseen.
PoistaTosi hyvä postaus :) !
VastaaPoistaSekin auttaa jo vähäsen niitä mollaajia että bloggaajat yms askissa pyörivät ei vaan hyväksyis niitä paska kommentteja koska sit niitä kiusaajia alkaa vituttaan ja turhauttaan se ettei ketään kiinnosta niiden turhat sanomiset :) monien kannattais vaan jättää julkasematta kaikki roska. Kuten annin :) niin monet on sillekki vaan kateellisia! :) mm. Minä :) kukapa ei haluis noin ihanaa ja hyväkuntosta tukkaa ja kroppaa yms yms :) ootte niin täydellisiä annin kaa :) niin nättejä yms.
No sen linjan mäkin pyrin vetämään, että nämä mollaajat eivät pääse edes levittämään pahaa tuultansa eteenpäin. Toivotaan, että se myrsky siitä laantuu itse kunkin blogeissa ja tilalle tulisi vähän positiivisempaa energiaa kommenttiboksinkin puolella. :)
PoistaMieletön postaus! Oon seurannut juurikin Annin kommenttiboxia ja joka kerta mietin kuinka ihmiset jaksaa jokaisesta asiasta vääntää jotain negatiivista. Ihan sama mitä Annilla on päällä, mitä hän on tehnyt tai mitä vaatteita hänellä on päällä, joku tulee solvaamaan. Kurjaa kuinka kaikki mielensäpahoittajat onkin jumiutunut Annin blogiin :/
VastaaPoistaJa pakko myöntää, että itsekin pidin sinua kuvien perusteella hieman "bimbona", koska a)blondi b)huikee kroppa. Mutta heti kun luin ensimnäisen oman blogisi postauksen, tiesin sun olevan aivan huikee ihminen! Niin jalat maassa, ystävällinen ja haluat kaikille vain hyvää. Susta pitäis jokaisen ottaa mallia :)
Ihanaa syksyä sinulle Essi, susta on tullut mulle roolimalli!
No mä kanssa olen seurannut nimenomaan tuota, kun ihan jokaisesta asiasta väännetään johonkin suuntaan. Bimbona pitämisestä en rokota, oonhan mä vähän tälläinen hoopokin osittain nimittäin, ja musta on ihan hauskaa yllättää ihmisiä näyttämällä, että kyllä täältä päästä löytyy välillä muutakin kuin vaaleaa tukkaa! ;) Kiitos sulle kivasta kommentista <3 :)
PoistaEssi, olet ehdottomasti esikuvani oman äitini rinnalla. Et olisi ikimaailmassa ansainnut saada osaksesi sitä kiusaamista, (niinkuin ei tietenkään kukaan muukaan kiusattu ansaitse) mitä jouduit kokemaan yläaste- ja lukioaikoinasi. Mua harmittaa ihan hirveästi sun puolesta. Oot vahva ja ihana ihminen, muista se aina!<3
VastaaPoistaKukaan ei ansaitse sellaista kohtelua, mutta nämä kokemukset ovat kuitenkin tehneet musta mut ja kuka tietää, olisinko jopa kokonaan eri ihminen, jos en olisi kokenut kaikkea tätä elämäni varrella. :) Kiitos tavattomasti ihanista ihanista sanoistasi. <3
PoistaSinun blogisi on hyväntuulinen, koska vaikutat avoimelta ja aidolta. Monet muut bloggaajat ovat varmasti myös, mutta blogin kautta heistä välittyy kylmä ja brändätty kuva.... Ei tämä ole tietenkään mikään syy kirjoittaa kenellekään vihaisia kommentteja.
VastaaPoistaNo siis tottakai Essi on vielä iloinen ja avoin ja symppis ym, koska hän jaksaa vielä vastata mukavasti lukijoille ja välittää heille hyvää kuvaa itsestään. Tämä johtuu siitä että blogi on niin uusi ja Essi on innoissaan. Mutta varmasti parin vuoden päästä, satojen ilkeiden, typerien ja turhien kommenttien jälkeen hän väsyy niinkuin "muutkin bloggaajat", ja muuttuu samanlaiseksi, etäiseksi ja kylmäksi kuten he.
VastaaPoista