Taas homma etenee

Kirjoitinkin jokunen aika sitten postauksen kevään kiireisistä tunnelmista ja siitä, miten on ollut hankala saada velvollisuuksien hoitamiselle tuulta siipien alle. Lamaantunut fiilis jatkui vielä muutamia viikkoja eteenpäinkin ja vaikka lähes joka päivä kaivoin kotona tietokoneen, kansiot ja paperit esiin, tuntui siltä, ettei saanut oikein mitään aikaiseksi. Tehtävät edistyivät verkkaisesti ja ajatukset olivat jossakin muualla. Anni on yrittänyt saada mua moneen otteeseen lähtemään hänen kanssaan kirjastoon ja lopulta annoin sille sitten mahdollisuuden ja kappas - raportti kirjoitti itsensä valmiiksi yhden päivän aikana. :D Sen lisäksi päivittelin puhelinliittymäni ajantasalle, kävin sähköpostit läpi, avasin blogin pitkästä aikaa ja täytin veroilmoituksen, mitäh! Ei se jengi näköjään ihan turhan vuoksi hihhuloi siellä kirjastossa.

Tottahan se on, että koti on usein se paikka, jossa jättää nimenomaan taakse nämä kaikki koulu- ja työvelvollisuudet, joten varmaan mieli pysyy siellä kodin syövereissä jonkunlaisessa lepotilassa ja suurimman osan on lähdettävä toimistolle, koululle tai muualle keskittyäkseen paremmin. Luulin, että tämä sääntö ei päde minuun, mutta näköjään päti.



Nyt kuitenkin sain palautettua viimein pitkään väkertämäni raportin ja esiteltiin tänään ryhmämme kanssa kevään kurssityökin, joten pari isoa hommaa on nyt taputeltu pois alta! Vapautunut fiilis ja tuli heti sellainen olo, että ollaan taas askeleen lähempänä kesää. :)



Jotenkin jännä fiilis tulevan suhteen, kun mulla on tällä hetkellä pitkästä aikaa tilanne, etten oikein tiedä, miltä lähitulevaisuus tulee näyttämään. Paljon on juttuja viritteillä, mutta mikään ei ole vielä varmaa.



Voipi nimittäin olla, että olen kesällä kokonaan uudessa työpaikassa, jonka vuoksi en ole uskaltanut tehdä oikein sen suurempia kesäsuunnitelmia. Esimerkiksi reissusuunnitelmat olen joutunut jättää täysin roikkumaan ja voi olla, että edessä on tänä vuonna Suomi kesä! :D



Kaikki uudet tuulet ovat tällä hetkellä kuitenkin enemmän kuin tervetulleita ja toivonkin, että paikka aukeaa ja muutkin tulevaisuuden suunnitelmani saavat tuulta siipiensä alle! Jos kaikki sujuu parhain päin, edessä on erilainen ja jännittävä kesä.



Ajattelin tulla heittämään nyt vain pikaiset elonmerkit ja terveiset keväästäni, kun pahin kiire alkaa helpottaa ja toivottamaan kaikille huippua ja railakasta vapun aikaa! <3

Suuret tsempit myös kaikille lopputöiden, kirjoitusten ja pääsykokeiden kanssa uurastaville. Kova työ palkitaan aina ja parhaansa tehneen on helppo hymyillä läpi kesän! :)

SPRING VIBES

Hellurei!

Kevät, takatalvi ja entten tentten teelikamentten. Tyypillistä suomalaista alkavaa kevättä vietellään ja ainakin itse miellän maaliskuun ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi, vaikka tämä sään puolesta ilmentää toisinaan vähän kaikkia vuodenaikoja sekaisin. Kovaa vauhtia ollaankin jo tämänkin kuun loppupuolella ja mulla ainakin alkaa pieni stressisuoni sykkiä ohimolla kevään viimeisten koulujuttujen parissa. Pitää vain aina muistaa, että kunhan pysähtyy hetkeksi, istuu alas ja nappaa ensimmäisen hoidettavan asian eteensä, niin siitä se velvollisuuksien pino sitten pikkuhiljaa pienenee ja lopulta sulla on puhdas pöytä kesää varten valmiina! :D

Ei mulla kyllä mikään älytön kiire tässä keväällä ole ollut, jotenkin vaan on ollut vähän vaikeuksia tarttua härkää kiinni sarvista ja vaan hoitaa niitä velvollisuuksia pois alta. Päinvastoin, kevääni on ollut kiireiseen syksyyn verrattuna ihanan leppoisa ja olen ehtinyt pitkästä aikaa nauttia kunnolla vapaapäivistäkin!



Vaihtelevien sääolosuhteiden vuoksi mun päivän asu on ollut viimeisen kolmen viikon ajan kutakuinkin identtisesti yllänäkyvän mukainen! Farkkujen väri, neule ja lippis vaihtuu välillä, mutta muuten ollaan painettu menemään näin päivästä ja säästä riippumati. :D Lippis on osoittautunut asusteista käytännöllisimmäksi, sillä sillä on estetty tuulta, sadetta ja toisinaan lumikuuroakin iskemästä naamaan! Väljän karvatakin alle taas mahtuu paksummat neuleet ja kun saadaan sitä aurinkoa kylään, niin takin voi jättää vaikka kokonaan auki.



Saksasta saapui pari viikkoa sitten odotettuja vieraita, kun äitimme ja pikkusiskomme tulivat viettelemään hiihtolomaa Suomeen. Heillä oli kiireinen aikataulu kaikkia sukulaisia ja ystäviä tavatessa, mutta saatiin pikku pirpanamme yhdeksi yöksi meillekin! Oli ollut hirmuinen ikävä ja järjestettiinkin kaikenlaista pientä ohjelmaa päivien varalle! Hassua, miten nopeasti nuo pienet kasvavat ja yhtäkkiä sitä voikin puhua ja puuhata jo "aikuisten" tai ainakin nuorten juttuja, kun vasta vielä hetki sitten keksittiin yhteisiä leikkejä.



Kahvikuppi kertoi sairaan hyvän vitsin.





Ollaanpahan ehditty järjestää jo pieni irtiotto arjesta reissunkin muodossa Dubain jälkeen, kun suunnattiin Annin kanssa Draken keikalle Tukholmaan yhdeksi yöksi!



Lähdettiin reissuun todella extemporee, sillä mulle oli ainakin jäänyt ihan unholaan, että Drake edes ylipäätään esiintyy kyseisenä viikonloppuna Ruotsissa! Mainonta ei ollut näköjään yltänyt kunnolla Suomeen asti, mutta kun kuultiin tuttavaltamme keikasta, varattiin lentoliput muutaman päivän varoitusajalla ja sitten sitä mentiin! Musta tälläiset yllättävät repaisut on kaikkein hauskimpia, sillä silloin ei ole ehtinyt tehdä liian suuria suunnitelmia ja odotuksia, joten kaikki sujuu jotenkin rennommin.







Asuksi keikalle valikoitui valkoiset rennot housut, vihreä bomber ja musta croptop. Asuvalinta sopi suureen saliin loistavasti, sillä välillä siellä iski kunnon vilunväreet ja pelkässä topissa olisi voinut tulla jopa liian kylmä, mutta välillä taas tanssittiin tutun biisin tahtiin sen verran antaumuksella, että takki piti heittää olalle! :D Ja kyllähän sitä tanssittiin ja hoilattiinkin! Anni oli opetellut lähes jokaisen kappaleen sanat ulkona ja mullekin yllätyksekseni suurin osa esitetyistä kappaleista oli jo entuudestaan tuttu!



Show oli käsittämättömän siisti kokemus! En ole käynyt aikaisemmin paljonkaan suuremmilla kansainvälisillä keikoilla, joten kyllähän siellä tämä pienen luokan keikkailija katseli ja kuunteli meininkiä vaikuttuneena. :D

Siinäpä vähän pätkiä kuluneista viikoista maaliskuulta. Kamera ei ole kulkenut mukanani kovinkaan aktiivisesti, mutta nyt, kun aurinkoakin ollaan alettu silloin tällöin saada maisemiin, voisi taas kuvailla ahkerammin päivien kulkua. Löytyykö minkäänlaisia postaustoiveita keväälle? :) Reissujuttuja on ainakin pian taas tiedossa, kun suuntaamme tämän viikon lopulla lyhyelle lomalle Budapestiin poikaystäväni kanssa!

Kivaa keskiviikkoa ihmiset. <3 

Päivä maaninkamafian seurassa

Myöhäistä iltaa täältä taas! Uusi viikko ja uudet kujeet!

Anni vietteli siis viikonlopun luonani Helsingissä ja vieteltiinkin viikonloppu melko tiiviisti käsikynkässä. Päivä kanssani postausta on toivottu taas muutamaan otteeseen, joten ajattelin jakaa sellaisen menevän lauantaimme osalta. Koska päivä meni tosiaan aamusta yöhön Annin kera, on postauksen otsikkona Päivä kanssani sijaan Päivä maaninkamafian seurassa. :'D

10:00 - Herätyskello soi. Mulla oli vapaapäivä pitkästä aikaan moneen viikkoon, joten olin päättänyt, että mikäli väsyttää kellon soidessa, se isketään välittömästi kiinni ja herätään vasta sitten kun huvittaa. Hetken päästä Anni rämähtikin huoneeseeni ja hyppäsi sänkyyn. Se niistä unosista!

10:15 - Dataillaan Annin kanssa mun sängyssä ja nauretaan mun jälleen allergisen reaktion saaneille kulmakarvoille... Koitin vaihtaa merkkiä, jos se olisi ollut siitä tietystä väriaineesta kiinni, mutta samanlainen kutina ja punoitus tuli iholle tästä uudestakin.





Okei, ehkä vähän vähemmän kutitti ja iho ei turvonnut samalla tavalla kuin edeltäjästään ja tykkäsin todella paljon tän väristä ja muodostakin tuli levityssiveltimen avulla ihan kivat. Meikin jälkeen punoitustakaan ei ollut enää havaittavissa ja kutituskin lakkasi puoleen päivään päästyä.

10:30 - siirrytään valmistamaan Aemiaista. AnniEssiAamiainen. <3





11:00 - Alan valmistaa meille valmiiksi lounasta, sillä meillä on suunnitelmissa lähteä vetämään jalka-pepputreeni ulos.



11:30 - Kasvislasagne työnnetään uuniin ja siirryn vessaan laittautumaan Annin kanssa päivää varten.





12:00 - Lähdetään ulos ja todetaan, että kivan syyssään sijaan taivaalta tihuttaakin vettä. Noh, ei anneta sen lannistaa ja jatketaan rantaan läheiselle skeittikentälle.



13:30 - Treeneissä vedetään askelkyykkyjä, erilaisia hyppyjä, kyykyn eri variaatioita, korokkeellenousuja, penkiltä yhdenjalan kyykkyjä, pompitaan ja leikitään musiikin tahtiin ja kun tarpeeksi tuntumaa on saatu, siirrytään lähikauppaan ostamaan seuraavan aamun aamupalatarpeet.



14:30 - Vihdoinkin kotona ja onneksi olin ennakoinut ja valmistanut meille lounaan valmiiksi, sillä molemmilla oli aivan huutava nälkä kotiin päästyämme. Suoraan pöytään vaan ja iso kasa lasagnea lautaselle! Tulen jakamaan reseptin ensi viikon aikana, sillä tää oli jotakin aivan tajuttoman hyvää!

15:30 - Liikaa syöty ja hetken ruokalepo pöydässä juoruillen. Samalla kirjoitan reseptipostauksen blogiini.

16:30 - Aika alkaa valmistautua iltaa varten, koska meillä on illalle kutsu Blue Lagoonin 10-vuotis juhliin! Onneksi mun Nellyn paketti ehti tulla ennen viikonloppua, sillä sieltä paljastui mekko, joka sopi hyvin tilaisuutta varten.



18:00 - Vaatteet valittu, meikit naamassa ja hiukset kiharrettu. Pelleillään Annin kanssa snappiin ja koodaillaan Isben kanssa illan aikataulusta.



18:30 - Santsilasagnet naamaan, sivistyneet viinilasilliset ja viime hetken pakkailut. Jotenkin mun sivistynyt viinilasi onnistui lentämään mun mekolle ja heitän sen äkkiä 10 minuutiksi kuivaajaan!

19:00 - Tilataan kyyti Kaivolle! Wihiii!

19:30 - Kaivolla napataan muutamat asukuvat pihalla ja siirrytään sisälle juhlahuminoihin.





20:00 - Paikka on laitettu koreaksi ja Kaivosta oltiinkin saatu tehtyä todella kaunis. Myös ihmiset olivat toinen toistaan kauniimpina, eikä ihmekään, kun kyseessä oli kauneushoitolan syntymäpäivät! :D Ihastellaan paikkoja, moikkaillaan tuttuja ja siemaillaan alkukuohuvat.










21:00-23:00 -  Isabel saapuu paikalle ja fiilistellään tunnelmaa, kilistellään, tanssitaan, lauletaan esiintyjien mukana eturivissä ja juhlissa on ihan loistava tunnelma!

23:00 - Aika siirtyä jatkopaikkoihin. Itse vaihdoin tässä vaiheessa Pressaan, sillä mun entisellä kämppiksellä Mehvillä on siellä syntymäpäivät. Melkein koko "Jäkeposse" on saapunut Helsinkiin juhlimaan. Kiitos vielä kaikki hauskasta illasta, oli ihanaa nähdä noin suurella porukalla pitkästä aikaa!

... - Saatettiin eksyä vielä myöhemmin mäkkäriin ja on myös mahdollista, että rikoin lihattoman lokakuuni.... Oli ihan OIKEASTI vahinko! :D Aamulla olin hieman järkyttynyt lihaisasta yöstäni ja nyt on jatkettu taas normaalisti lihatonta eteenpäin.
 
Mutta sen enempää höpisemäti, nyt äkkiä unille, sillä huomenna on paljon ohjelmaa ja mennäänkin illalla vielä Lintsin valokarnevaaleihin! Halataan jos tavataan!<3

Miksi tuhansia kuvia someen?

Tämä kysymys on toistunut eri muodoissa pitkin koko somehistoriani ja varmasti moni muukin somessa aktiivinen on saanut kuulla saman kysymyksen ainakin kerran elämässään. Haetko tällä  hyväksyntää miehiltä? Janoatko julkisuutta? Onko sinulla pakottava tarve saada huomiota? Niin. Miksi?



Aloitin aktiivisen sometteluni jo aikoinaan Irc-galleria ja Messenger aikoina. Minusta oli jännittävää miten tuhannet ihmiset, niin tutut kuin tuntemattomatkin, pystyivät tavoittaa toisensa niin nopeasti ja helposti jopa ympäri maailmaa. Myöhemmin tuli Facebook ja sitten some siirtyikin jo vahvasti puhelimiin.

Sometteluni alkoi vailla minkäänlaisia tavoitteita tai ajatuksia siitä, mitä sillä hain. Mielestäni se oli hauskaa, inspiroivaa ja kiinnostavaa. Kaunis annos, onnistunut päivän asukokonaisuus, uudet treenikengät tai iloinen kaveripotretti.



Sitten alkoi selfieiden kultainen aikakausi. Omasta naamasta kuva noin läheltä itse räpsäistynä, HÄH miksi? Asiaan kuuluu tietenkin parhaan mahdollisen kuvakulman ja muikistuksen hakeminen. Onnistunut naamaräpsäys saa toisinaan jopa huippuhyvät fiilikset aikaan, vaikka siltä ei joka päivä välttämättä näyttäisikään. Onnistuneeseen meikkiin, kampaajan jälkeiseen freesiin fiilikseen ja lomamatkalla ruskettuneeseen hipiään on hauska palata jälkeenpäinkin katselemaan, että tuolta se pärstä sitten näytti silloin, kun oli se erikoishyvä päivä. Harvoin kukaan niitä selfieitä nappailee tai ainakaan lisäilee niinä huonoina hius- ja naamapäivinä.

Mutta ajatus lähti hieman vaeltelemaan aiheesta: MIKSI? Ensin se oli siis kiva tapa ja hauskaa puuhattavaa. Omasta sometilistä tuli kuin oma pieni kuvapäiväkirja, josta ammensin itsellenikin myöhemmin inspiraatiota. Olipas tuona päivänä kiva asu, laitan sen tänäänkin. Näyttipä hiukset hauskalta tuolla nutturalla! Tällä viikolla voisi käydä salilla yhtä monena päivänä kuin viime viikollakin. Tuota mansikkasmoothieta täytyy kokeilla taas viikonloppuna! Vähän ajan päästä alkoi saada enemmän ja enemmän seuraajia ja kommentoijia. Oli kiva, kun muut tykkäilivät kuvista ja kertoivat inspiroituneensa jostakin, kuvien lisäämisestä alkoi tulla jatkuvasti hieman suunnitelmallisempaa.

Aloin huomaamaan, että selfiet saivat enemmän tykkäyksiä kuin ruokakuvat ja yksityiskohdat vaatteista. Selfieiden lisäämisen jälkeen seuraajia ilmestyi puolet enemmän kuin ruokakuvien lisäämisen jälkeen. Miksi tämä kiinnosti? Mitä enemmän niitä seuraajia oli tullut, sen enemmän sähköpostiin, inboxiin ja muualle oli alkanut sadella yhteydenottoja. Tahtoisinko osallistua jonkun paikan avajaisiin tai tapahtumaan? Tahtoisinko vastaanottaa jonkun tuotteen kuvapostausta vastaan? Tahtoisinko tehdä yhteistyötä festareiden kanssa? Vitsit miten hauskaa ja jännittävää, tottakai mä halusin!



Kuvien lisääminen ei vieläkään ole mulle mitään rutiininomaista pakkopullaa, vaan mä todella tykkään suunnitella erilaisia kokonaisuuksia asuista, annoksista ja muista maailman pienistä yksityiskohdista. Mä rakastan kuvata luontoa ja maailman kauneutta. Musta on ihanaa kahlita jonkun eläimen söpöys kuvan muotoon ja musta on mukavaa, kun meikki tai kampaus onnistuu ja siitä sattuu saamaan myös kivan kuvan aikaiseksi.

Mulle kuvaaminen, kaikenlainen, on siis rakas harrastus ja tekisin sitä, vaikka en yhtäkään somekanavaa itse käyttäisi, mutta kuvien lisääminen someen on nykyään ehkä hieman tavoitteellisempaa. Mä kaavailen jopa jonkunlaisia tulevaisuuden suunnitelmia somemaailman pariin, blogin kannalta näkyvyydestä eri somekanavilla on hyötyä, musta on mahtavaa osallistua uusiin juttuihin somen kautta, niin tapahtumiin kuin erilaisiin kampanjoihinkin.



- Haenko siis huomiota? Tässä vaiheessa mun on vastattava kyllä. Huomion ja näkyvyyden saaminen somessa mahdollistaa paljon asioita, joita ei muuten elämässä olisi varmasti tullut eteen koskaan.

- Haenko miesten ja muiden hyväksyntää? Somen ihmeellisessä maailmassa on oppinut, ettei kaikkia, eikä edes suurinta osaa voi miellyttää. Hyväksynnän hakemisen muilta jätin oikeastaan jo Irc-galleria ajoilta ja aloin luottamaan omaan arvostelukykyyni someen lisäämieni kuvien osalta. Parisuhteen päättymisen jälkeen oli kiva saada silloin tällöin mukavaa palautetta sinkkumiehiltä, mutta se ei ollut mulle mikään somekanavien päivittelemisen syy. Ei mahdu oikeastaan edes kahden käden sormiin henkilöt, jotka olen torjunut sosiaalisessa mediassa vääränlaisen huomion saamisen vuoksi. Suurimmaksi osakseen seuraajat ovat olleet asiallista sakkia, kiitos. ♥

- Janoanko julkisuutta? Vaikka pidänkin julkista blogia ja aktiivisia somekanavia, mä toivon silti, että voin säilyttää elämässäni vahvasti myös tietyn yksityisyyden. Mä toivon, että voin piristää ja inspiroida ihmisten päiviä, myös vaikka niiden tuntemattomienkin. Mä toivon, että voin kertoa ehkä jotakin uutta tai jakaa omia hyväksi kokemiani juttuja somen välityksellä. Mutta mä myös toivon, että ihmiset kunnioittavat sitä, että kaikki asiani eivät kuulu someen ja jaan somekanaviini juuri sen siivun elämästäni, mikä hyvältä ja luontevalta sinne tuntuu jakaa. Jos joku sattumalta tunnistaa mut someminäni vuoksi tuolla jossakin pyöriessä, toivon että se on meille molemmille hyväntuulinen hetki.



En ihan ymmärräkään, miksi someaktiivisuus koetaan monesti niin pahana asiana. Mä keksin miljoonia asioita, jotka olisivat mulle itselleni tai joillekin muille haitallisempia ja ikävempiä juttuja ja joista noottia voisi ja kuuluisikin antaa. Aktiivinen somepäivittely harrastuksena tai jopa työnä ei loukkaa tai satuta ketään, se ei vie päivistäni turhan paljon aikaa muilta jutuilta (nyt, kun olen oppinut jättämään puhelimen sivuun silloin, kun tapaan ystäviäni tai läheisiäni) ja se ei vahingoita mun tai kenenkään toisenkaan henkistä tai fyysistä hyvinvointia. Some on vieläpä nykyään niin IN juttu, että jopa monet työpaikat päivittelevät kuulumisiaan sinne päivittäin. Ymmärrän toki, etteivät kaikki vaan näe mitään järkeä somettelussa harrastuksena, mutta eivät kaikki tajua vikellyksen tai sienestämisenkään päälle ja heidän annetaan silti rauhassa temmeltää puuhissaan. :D

Näihin tunnelmiin on hyvä aloittaa viikonloppu. Ei oteta kaikkea ihan niin vakavasti, jooko? Elämä on aika mahtava juttu, kun sen osaa ottaa vastaan avoimesti ja hyvällä buugilla. ♥ Postauksen pirteät ja lämpöä ja iloa hohkavat kuvat viestikööt aurinkoisesta tunnelmastani. :'D Kivaa viikonloppua!

Gloria Fashion Show 2016

Mulla oli siis viime viikonloppuna ilo ja kunnia osallistua avustamaan järkkäämään yhdessä meidän huipputiimin kera Gloria Fashion Show 2016 tapahtumaa ja vaikka viikonloppu oli hektinen ja rankka, oli se kaiken sen vaivan arvoinen. Meillä oli ihan mielettömän kivaa ja oli hauska päästä seuraamaan kulisseista, kun moinen tapahtuma syntyi pala palalta ja sitten nautiskeltiinkin vain koko työn jäljestä.







Näitä väännettiinkin liukuhihnatekniikalla lähemmäs parituhatta kappaletta. :D



Välillä piti tankata!







Perjantaina marssittiin porukalla yhdeksältä aamulla kaapelitehtaalle ja siellä vieteltiinkin sitten aikaa illan showhun asti. Perjantain kutsuvierastilaisuus onnistui mielestäni aivan mielettömän hyvin ja päästiin itsekin katsomaan näytös alusta loppuun. Oon ollut muutaman kerran ennenkin muotinäytöksissä, mutta tää oli ihan omaa luokkaansa!





Tykkäsin siistä, miten muotinäytökseen oltiin nähty todella vaivaa ja upeiden vaatemallistojen lisäksi päästiin katselemaan useita eri mielettömän taitavia esityksiä akrobatiasta musiikilliseen lahjakkuuteen.



Yleisön joukosta saikin kuulla paljon kehuja siitä, miten näytös oli yllättänyt ja kahlinnut mielenkiinnon ja omastakin mielestäni näytöksissä vallitsi todella hyvä tunnelma niin esiintyjien ja mallien osalta kuin yleisönkin osalta. Tunnelma oli jotenkin tosi rento ja iloinen, mutta silti niin ammattitaitoinen.



Muotinäytöksen jälkeen pääsi vielä nautiskelemaan eri yritysten pisteiden tarjonnasta ja paikalta löytyikin mm. magnumin jäätelöbaari









Valitsin jädeeni maitosuklaa pohjan ja täytteiksi kuivattuja hedelmiä, mansikoita ja pistaasipähkinöitä. One word - NAM.





Lansonin juomapiste





Nivean piste ja upea macarons taideteos



Radleyn syksyinen mallisto



Meikkipiste



Ja paljon muuta upeaa ja viihdyttävää.

Perjantaina en voinut osallistua kovin myöhään iltakemuihin, sillä mulla oli jo vähän kuuden jälkeen seuraavalle aamulle töitä kaupalla. Aamuvuoron selätettyäni suuntasinkin samantien kotiin vaihtamaan vaatteet ja takaisin Kaapelitehtaalle hoitelemaan järjestelyitä Lauantain Showta varten! :D Sain onneksi Annin, Isben, Aden ja Marin mukaani auttamaan juoksevissa asioissa, joten hektinen meno ei tuntunut ihan niin raskaalta!



Henkilökunnan asukoodina toimi koko musta ja noudatinkin sitä sitten päästä varpaisiin. Tää ei ollut hankala homma, sillä oon pukeutunut muutenkin nyt alkaneen syksyn aikana laittoman usein pelkkään mustaan.



Hankin tapahtumaa varten ensimmäistä kertaa elämässäni tuollaiset siistimmät leveät housut ja tykkään noista ihan tajuttoman paljon! Mukavat jalassa ja mielestäni myös tyylikkään näköiset.

 Black Lace Crop Blouse
Laukku - Vero Moda
Housut - Bik Bok

Yläosana taas toimi yhteistyökumppaniltani SheIn:ltä saatu pitsinen musta paita. Paita valloitti välittömästi mun sydämen ja sitä nähdäänkin varmasti osana monissa syksyisten viikonloppujen asukokonaisuuksissa. ;)

Lauantaina ovet olivat siis avoinna lipun hankkineelle yleisölle ja näytöksiä oli peräti kolme kappaletta. Niiden välissä saatiin sitten juosta hikihatussa järjestelemässä sali uudelleen näytöksiä varten, mutta homma hoitui isolla ja tehokkaalla porukalla sutjakkaasti.

Ensi vuonna aion ehdottomasti osallistua myös kyseiseen tapahtumaan, sillä tuo oli mun mielestä aivan ihana piriste alkavaan syksyyn ja iloinen mieli on seurannut mua pitkälle koko tätä seuraavaa viikkoakin. :) Kiitos tytöt vielä avusta ja ensi vuonna uudestaan! <3