Helmikuu pyörähti käyntiin ja uuden kuun vaihtuminen tuntui tällä kertaa erityisen hyvältä. Tammikuu ei ole sujunut ihan toivotulla tavalla ja kokonaisfiilis koko kuukaudesta onkin ollut hieman tavallista kurjempi. Tottakai kuuhun mahtui paljon ihania ja hyvän fiiliksen täyteisiä hetkiä, mutta huonot yöunet, pimeät päivät ja tekemättömät työt ovat saaneet aikaan sellaista yleistä voimattomuuden tunnetta. Älkää huoliko, en ole muuttamassa blogini linjaa tälläiseksi alakuloiseksi avautumis-päiväkirjaksi, vaan kirjoitin aiheesta hieman nimenomaan siksi, että helmikuun alkaminen toi mukanaan paljon hyvää mieltä, odottamisen iloa ja elinvoimaa. :)
Ensimmäisenä otin itseäni kiinni paremman unirytmin löytämisessä. Joululoman jälkeen "lomamoodi" jäi jotenkin päälle ja menin iltaisin ihan liian myöhään nukkumaan. Tämä tietenkin kostautui aikaisina työ- ja kouluaamuina, joten loppupäivän oli aina vähän veto pois. Nyt kuitenkin olen aikaistanut unirytmiäni niin, että ennen kahtatoista alkaa jo väsyttää kunnolla ja eilen heräsinkin pirteänä seiskan jälkeen ilman herätyskelloa ja lähdin ostamaan kouluvihkoja ennen koulupäiväni alkamista. Otin matkalleni mukaan kameran, sillä illan ja yön aikana oli tullut niin julmettomasti lunta, että pakkohan tuo näky oli ikuistaa!
Helmikuu on muutenkin aina ollut mielestäni paljon iloisempi kuu kuin tammikuu. Vaikka tammikuussa alkaakin kaikki uudenvuoden tavoitteet ja intoilut, on se silti itsessään jotenkin ihan turha ja tylsä kuukausi. Silloin ei tapahdu oikein mitään. :D Helmikuussa meillä taas on vietelty parin perheenjäsenen syntymäpäiviä ja myöskin kaveriporukassa muutamankin ihanaisen juhlapäivää. Helmikuulle on sijoittunut yleensä myös porukkamme laskettelureissut, mutta tänä vuonna vietimme laskettelureissumme jo uutenavuotena Himoksella.
Tässä kuussa lähden myös parin viikon kuluttua perheeni luokse Saksaan ja sieltä matkaammekin siskoni ja äitini kanssa Pariisiin muutamaksi päiväksi viettelemään tyttöjenreissua! En malttaisi enää odottaa lähtöä ja olemmekin suunnitelleet kaikkea hauskaa matkallemme. Siskoni Anni täyttää Pariisissa ollessamme 20-vuotta, joten meillä on myös syytä juhlaan!
Helmikuu on ollut myös itselleni aina sellainen lähtölaukaus kevättä kohden, sillä miellän sen sellaiseksi viimeiseksi kunnon talvikuukaudeksi. Kuinka moni on ehtinyt jo huomata, että illat eivät pimene enää yhtä nopeasti kuin muutamisen viikkoa takaperin?
Loppuun vielä pari hauskaa vertailukuvaa rantsusta. En väitä, etteikö ulkona olisi tällä hetkellä erityisen kaunista, mutta eiköhän tämä ala jo riittämään?
Kevät - tervetuloa kiitos! :D
