Legends are born in June 1967

Kuten kesäkalenterissani kirjoittelinkin, meillä oli viime viikonloppuna suuret kekkerit isämme 50-vuotis syntymäpäivän kunniaksi. Sukulaisia ja ystäviä saapui ympäri Suomea ja maailmaakin juhlistamaan kanssamme.



Mentiin Annin kanssa jo päivällä auttamaan järjestelyissä Lahden kotiimme ja päästiin askartelemaan kuvauskylttejä,



seuraamaan miesväen leikkejä,





ja fiilistelemään kaunista päivää läheisten kera.





Päälleni puin punaisen mekon, jonka ostin aikoinaan omia syntymäpäiviäni varten. Annilta lainattu pääkoru ja ponnari kädessä koristivat kokonaisuutta.





Ajettiin paikalle vanhalla Rols Roycella! Tuntui kyllä tuplasti juhlavammalta huristella paikalle tuon kyydissä. :D





Juhlat järjestettiin Lahden Upseerikerhon tiloissa, joka toimi satahenkisen porukan tarpeisiin loistavasti! Salit olivat avarat ja tilavat, istumapaikkoja, lavatilaa, ruokasali ja baaritiski löytyivät, eikä tila ollut lainkaan liian suuri tai pieni.



Yhden vieraistamme sanoin: "ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi." Kun keittiömestari luetteli ruokalistan, meinasin kuolla nälkään siihen paikkaan. Olin syönyt edeltävän kerran Helsingin päädyssä aamupäivästä, joten siinä kuuden aikaan alkoi olla jo aikamoinen nälkä! :D



Pidettiin kaikki iskän lapset yhdessä puhe syntymäpäiväsankarille, jossa jokainen jakoi omia muistojaan ja kiitoksiaan isän kanssa koetuista hetkistä. Siinä ei kyyneliä säästelty ja itse ainakin nyyhkytin jo ennen kuin oma vuoroni edes koitti. Yritäpä siinä nyt kertoa koskettavaa tarinaa, kun ääni särkyy ja vesihanat ovat apposen auki. :D Sain suoritettua puheeni kuitenkin loppuun niin, että puolet asioista meni ainakin perille asti.







Juhlat pitivät sisällään hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, keskustelua vanhojen ja uusien tuttavien kanssa, sukulaisten kanssa kuluneiden vuosien kertausta, liikuttuneita kyyneliä, naurua, tanssia, livemusiikkia ja rakkaiden kanssa oleskelua. Juhlat onnistuivat paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Paikka, ihmiset ja tunnelma. <3

Jos en ehdi tulla kirjoittelemaan enää ennen juhannusta, niin toivotan jo nyt ihan mahtavaa, hauskaa, rentoa, lämpöistä, iloista ja jännittävää juhannusta jokaiselle! <3 Tämä tyttö lähtee viikonlopuksi RMJ Juhannus Festareille, nähdään siellä kaikki keillä samat suunnitelmat. ;) 

ESSI 23 SYNTTÄRIT + LÄKSÄRIT

Otsikon kaltainen kutsu pamahti kuukausi takaperin mun läheisten ja ystävien facebookiin ja juhlien suunnitteleminen starttasi. Teema oli selvillä heti alkuunsa, koska mulla lojui käyttämättömänä punainen maksimekko kaapissa, jonka joskus alennuksista klikkasin ostoskoriin juuri tämänkaltaisia juhlia silmälläpitäen! Punainen teemaksi siis päätettiin ja toivoin vierailta myös jonkinmoista pukukoodin noudattamista. Jotenkin hassua oli kuulla, että sellaista kirkkaanpunaista oli löytynyt kaupoista tässä lähiviikkoina yllättävän vähän, vaikka nyt on sentään pikkujoulu- ja jouluaika! :D Onneksi mun ei itse tarvinnut enää asukriiseillä, koska rekvisiittakriiseilin sitten senkin edestä tässä viimeisten päivien aikana ennen juhlia!

Rekvisiittaa ei ollut onneksi niin vaikeaa haalia kasaan, kun jokaisen kaupan hyllyiltä pystyi bongata jotakin punaista jouluhömppää. Tiger- tilpehöörikauppa avusti myös juhlieni rekvisiitoissa huimasti ja löysinkin sieltä lähes puolet tarvittavista koristeista!



Suunnattiin siis jo perjantaina Lahteen päin Annin ja kolmen ystäväni kera ja otettiin ensimmäinen ilta rauhallisissa merkeissä puurobuffetin, juoruilun ja saunomisen merkeissä. Aamulla nukuttiin pitkään ja alettiin heräillä pikkuhiljaa kun hyvältä tuntui.



Herättyäni Sonja antoi mulle syntymäpäivälahjan, joka jäi kyllä niin hyvin mieleen ja naurattaa edelleen.





Sonja on mun parsakaveri, joten sain luonnollisestikin häneltä parsan syntymäpäivälahjaksi! Paketista löytyi myös kaikenlaista tarpeellista tavaraa reissuun mukaan ja aivan ihana muistio, joka oli täynnä meidän yhteisiä kuvia vuosien varrelta jo ihan meidän ystävyyden ensimmäisistä vuosista tähän päivään asti! :') Rakas. <3







Sidottiin Tynskin kanssa kasaan ilmapallorykelmiä, johon kiinnitettiin kultaista nauhaa ja punaisia joulupalloja sillä aikaa, kun Sonja ja Ida leipoivat joulutorttuja. Anni kattoi pöytää ja järjesteli paikkoja. Hyvä tiimi oli kasassa ja juhlapöytä ja koristeet alkoivat löytää tiensä paikalleen nopeasti! Mielestäni noista koristeluista tuli ihan superkivoja ja kun niitä löytyi ympäri ämpäri kämppää, näky oli melko vaikuttava!



Pitkältä käytävältä löytyi "Hollywood- punainenmatto"



Ja pöytä oli luonnollisesti myös täynnä kaikenlaista punaista pientä kivaa tilpehööriä ja pöytäliinana toimi kultainen lahjapaperi.



Tarjottavana mulla oli tänä vuonna mozzarella-tomaatti-basilikatikkuja



Joulutorttuja



Juustoja, keksejä, viinirypäleitä ja päärynäsiivuja





Mansikka-sitruunaboolia, joka maistui aivan mehujäältä!



Dippivihanneksia, nakkeja, lihapullia, karjalanpiirakoita, patonkeja, sipsejä ja poppareita



Herkkuteline, jossa oli pipareita, vaahtokarkkeja, mansikoita, fazerin suklaata ja toffifee konvehteja!



Ja shottilautanen, josta löytyi salmari-energydrinkshotteja, vähän punaisenkalan tyyliin!

Mekko - Nelly.com

Kultaketjuinen panta - Glitter

Kämpän ja ruokatarjonnan valmistelun jälkeen meillä tuli hieman kiire laittaa vielä itsemmekin valmiiksi, mutta saatiin hyvin kaikki hommat hoidettua pois alta ennen vieraiden tuloa. Ensimmäiset saapuivatkin samalla kun nappailtiin asukuvia valmiilla biletantereella!





Sitten alkoikin saapua juhlaväkeä ja meitä kerääntyi aikamoinen lauma kasaan! Availtiin lahjoja, höpöteltiin, tanssittiin, saunottiin, uitiin ja pidettiin hauskaa isolla porukalla viimeistä kertaa ennen kuin mun on aika marssia kentälle ja sanoa Suomelle hellureit kevään ajaksi!



Saatiinpa Dj-settikin hommattua paikalle ja tällä saatiin kunnon jumputukset aikaiseksi. ;)





Mulla tulee ihan valtava ikävä kaikkia mun heppuleita ja tahdon kiittää teitä kaikkia vielä täälläkin siitä, että olette olemassa ja saavuitte paikalle juhlistamaan mun vuosia ja reissua. Ootte kaikki ihan mielettömiä. <3 Ilta jatkui pitkälle aamuyöhön ja näiden kuvien jälkeen ei tainnutkaan löytyä enää kuvamateriaalia loppuillalta! :D

Kiitos isi

Joka päivä saan olla ylpeä siitä, että olet isäni. Näen sinut itsessäni päivittäin, enkä vain lukuisista ulkonäöllisistä seikoista, vaan myös hämmästyttävän monista luonteenpiirteistäni. Kaikista piirteistäni, joita huomaan perineeni sinulta, olen ihan äärettömän ylpeä. Salaa myös niistä kaikkein huonoimmista piirteistä (mainitaanpa toisinaan erittäin pahan asteinen hajamielisyys). Minulle lause "sä oot ihan kuin isäsi" ei ole koskaan ollut loukkaus, vaan se on tuonut aina hyvän fiiliksen riippumatta siitä, millä äänensävyllä lause on ilmoille laukaistu! :D

Et ole täydellinen. Kukaan ei ole. Mutta olet onnistunut välillä pitemmistäkin välimatkoista huolimatta osoittamaan rakkautesi, ymmärryksesi ja tukesi. Tahdon kertoa sinulle miten kiitollinen olen sinulle kaikesta.

Opetit arvostamaan kaikkea hyvää elämässä. Ei vain niitä suurimpia ja merkittävimpiä asioita, vaan myös niitä kaikkein pienimpiä elämän iloja.



Opetit pilkkimään, käynnistämään moottorikelkan, laskemaan madekoukut ja opetit yleisen rakkauden lappia kohtaan. Ihminen voi lähteä lapista, mutta lappi ei koskaan ihmisestä!

Suljit syliisi kun näit että sattuu ja osoitit että tunnet ja ymmärrät millaisesta tuskasta on kyse, kun tuntui ettei kukaan muu voinut ymmärtää.

Yritit suojella kaikelta pahalta maailmassa, yritit antaa maailmalta kaiken mitä sillä on tarjottavanaan.



Opetit, ettei elämässä selviä töitä tekemättä ja vaivaa näkemättä. Et koskaan halunnut, että menemme sieltä mistä aita on matalin vaan opetit tavoittelemaan korkeammalle. Opetit kunnianhimoa, määrätietoisuutta ja ahkeruutta.

Opetit elämän perusarvot ja säännöt jämäkästi, mutta lempeästi. Äiti sai hoitaa huutamisen ja läksyttämisen, jotka myös erittäin tärkeitä tehtäviä.

Kuuntelit silloin kun tiesit, että tarvitsin tukea ja kuuntelijaa.



Tarjosit yhden elämäni hienoimmista reissuista ja kokemuksista. Iskä ja tytöt maailmalla. <3

Soitat edelleen säännöllisin väliajoin ihan vain niitä näitä höpötelläksesi, vaikka mitään varsinaista asiaa ei olisikaan.

Annoit katon pään päälle, kodin, silloin kun sitä eniten tarvitsin. Sanat eivät voi edes osoittaa kiitollisuuttani.

Kasvatit yhdessä äitini kanssa kolme lasta itsenäisiksi, avoimiksi, rehellisiksi ja rohkeiksi aikuisiksi ja sinulla on kolme mokomaa vielä parhaillaan kasvuvaiheessa!

Kiitos isi, että olet siinä. <3

Pallo on sinulla

No nyt on aika avata suuri suuni aiheesta, josta minulla on paljon sanottavaa! 

Viime aikoina muiden blogeja lueskellessani minulle on tullut hyvin surullinen mieli. Kyllä, suuresti myös sen vuoksi, että moni suosikki bloggaajistani on lopettanut kirjoittamisen, tai pitänyt pitempää taukoa erilaisista syistä. Suurempana syynä kuitenkin alakuloa on aiheuttanut bloggaajien saamat ikävät kommentit.

Ennen oman blogin perustamista en täysin ymmärtänyt, miltä niiden ikävien kommenttien saaminen oikeastaan tuntuu. Näin toki, miten siskoani välillä satutti ja masensi saamansa ikävät kommentit tai suoranaiset haukut, solvaukset ja uhkaukset. Oman blogin perustettuani ymmärrän niin paljon paremmin, miltä blogien pitäjistä tuntuu, kun palaute on jatkuvasti huonoa. Hyviä, ihania, piristäviä ja inspiroiviakin kommentteja olen tietenkin lukenut muiden blogeista, mutta jotenkin ne ilkeät ja vihamieliset kommentit jäävät kummittelemaan silti mielessä ikävänä synkkänä pilvenä.



Ymmärrän nykyään paremmin sen, ettei yksikään blogia pitävä ansaitse saada sellaista palautetta. Bloggaajat käyttävät postauksiinsa paljon aikaa, vuodattavat tunteitaan ja ajatuksiaan sanoiksi ja kulkevat paikasta toiseen painava kamera mukanansa. Miksi? Monesti, hyvät lukijat, myös teitä varten. Moni myös järjestää lukijoilleen erityisiä arvontoja, tapahtumia ja palkintoja, joilla he koittavat piristää ja ilostuttaa lukijakuntaansa.



Oma bloggaajan urani on lähtenyt käyntiin ehkä maailman helpoimman ja ystävällisimmän vastaanoton siivittelemänä. Olen häkeltynyt. Blogini kommenttiboksissa on pyörinyt niin ihania, ystävällisiä ja hauskoja ihmisiä ja persoonia, joilla on paljon viisaita ajatuksia, samanlaisia taustoja ja kokemuksia, hyvää huumorintajua ja ihanaa sanottavaa. Itselläni ei siis olisi aiheesta muuten niin mitään valitettavaa, mutta itseäni satuttaakin tässä elämässä muutenkin enemmän sellaiset ikävät asiat, joita huomaan perheenjäsenteni tai ystävieni kohtaavan. Tiikeriemo on taas herännyt ja se haluaa nyt karjua. :D



Jos uskotaan siihen, että ihmisillä on aikaa tämän yhden elämän verran elää tällä pallolla haluamallaan tavalla, miksi niin moni valitsee sen tien, että on totaalisen paha toisia kohtaan. Jos saa itse valita, että olenko tässä elämässäni hyvä vai paha ihminen, miksi kukaan haluaisi olla paha ja ilkeä?

Sanotaan monesti, että ihminen oppii rakastamaan aidosti muita vasta siinä vaiheessa, kun rakastaa ensin aidosti itseään. Olen samaa mieltä osittain, mutta mielestäni myös sillä, että opettelee rakastamaan ja haluamaan hyvää muille, voi alkaa pitää ja lopulta jopa rakastaa itseään enemmän. Kun on sellainen olo sisäisesti, että "teinpäs äsken kivasti ja tulipas tuolle ihmiselle hyvä mieli tästä mitä tein tai sanoin", monesti saattaa huomata, että pitää siitä ihmisestä enemmän, jonka itsessään näkee. Kun taas heittelee solvauksia ja pahoja sanoja ilmaan, saattaa huomata, että arvostaa myös itseään ihmisenä kokoajan vähemmän ja vähemmän.
Kuinka monella ilkeällä kommentoijalla on sellainen olo, että "olenpas hieno ihminen, kun menin ja sanoin jotakin näin pahaa". Ihan mielenkiinnosta tahtoisin kuulla motiiveitanne, sillä ei, en usko siihen, että oikeasti teitä ohjailee tässä elämässä se, että "oikeasti mielestäni tuo tyttö on hirveän ruma ja voisi hypätä kaivoon ja Suomi on vapaa maa, ilmoitan siis mielipiteeni" vain jostakin nämä pahuudet kumpuaa. Kiusataanko sinua itseäsi? Onko sinulla paha olla sisäisesti jostakin syystä?



Pallo on sinulla. Sinä saat päättää sen, millainen haluat olla muita kohtaan, millainen ihminen haluat olla ja millaista energiaa välittää ympärillesi. Kokeile edes parin viikon ajan olla hyvä muita kohtaan ja voin luvata, että se hyvä saattaa tulla luoksesi takaisin kaksinkertaisena. Ensin huomaat, että pidät itsestäsi enemmän, jonka jälkeen saatat huomata saman myös ympärilläsi olevista ihmisistä.



Itseäni on kiusattu pienestä pitäen ja parhain puolustuskeino tähän on ollut se, että olen ollut vain kahta kauheammin mukava ja kiltti muita kohtaan. Kostaen pahan hyvällä. Yllättäen huomasin, että olemalla todella hyvä ja kiva muille, myös muut alkoivat pikkuhiljaa olla takaisin mukavia itseäni kohtaan. Olenkin saanut muutaman verisen vihamiehen kääntymään kivalla käytökselläni lopulta sellaisiksi, että tänä päivänäkin voin kutsua näitä ihmisiä kavereikseni, ellen jopa ystävikseni.



Kohtele muita tässä maailmassa niin kuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan ja tee elämässäsi sellaisia asioita, joilla tästä maailmasta tulee parempi paikka itsellesi ja muille. Sinulla on päätösvalta elämääsi, käytä se hyvin.

Kuvituksena postauksessa käytin tämän vuoden aikana räpsimiäni kuvia, jotka tavalla tai toisella tuovat minulle hyvän ja rauhallisen mielen. Toivottavasti ne osaltaan myös hieman rauhoittavat tätä höyrypäistä postaustanikin. :)