Viesti nuorille

Heipsan ja hyvät huomenet!

Ajattelin kirjoitella tällä kertaa vähän rajatummalle ryhmälle ja toivon, että lukijoista sattuisi löytymään muutamia nuorison edustajiakin! Olen itse isosisko Annin lisäksi viidelle nuoremmalle sisarukselle. Annia en voi enää opettaa, koska hommat on jo joko mennyt kaaliin tai sitten ei, mutta nuoremmille voin yrittää opettaa mahdollisimman paljon. Kaikki sisarukseni alkavat olla jo nuoruusiän pyörityksessä, joten munkin on välillä pitänyt palata vertaistuellisesta näkökulmasta nuoruuteen mietiskelemään niitä hetkiä ja tuntemuksia, joita silloin koki.

Tässä mun kymmenen kultaisen säännön lista, jotka toivon, että olisin itse sisäistänyt jo nuorempana. Voin kuvitella, miten kukkahattutäti-martalta tällä hetkellä varmastikin vaikutan, mutta jos täältä joku homma pääsee syvempään mietiskelyyn, niin tehtäväni on onnistunut. :D

1. Ne piirteet, joita sä vihaat tällä hetkellä itsessäsi kaikkein eniten, on luultavasti myöhemmin juurikin niitä piirteitä, joista sä pidät itsessäsi kaikkein eniten tai ainakin sä totut niihin ja opit tavallaan tykkäämään niistä.

Vihasin pitkään omia piikkisuoria, liukkaita hiuksiani, joita ei saanut millään pöyhittyä kivalle räväkälle pörrölle ja hiuslakkaa kului. Samalla hiuksetkin kului tupeerauksesta ja tökötöeistä ja alaselkään asti pitkiä hiuksiani leikeltiin teininä urakalla ja jossakin vaiheessa ne yltivät enää vain olkapäille. Tällä hetkellä rakastan juurikin hiusteni liukkautta ja suoruutta, ei tule takkuja, helppo pitää pitkäkin tukka siistinä.

Olin luokan ruipeloin koko alakoulun ja yläkoulussakin muotoja alkoi ilmaantua edes hitusen vasta kasiluokan kieppeillä. Halusin niin kovasti alakoulussa jo pyöreän pepun, muodokkaan lantion ja isot tissit ja vihasin vaatteiden sovittelua, kun kaikki vaan roikkui päällä ja joka farkut piti kaventaa yläreiteen asti äidin ompelukoneen kautta. Kaikki kuitenkin aikanaan ja ne naiselliset muodot kyllä ilmaantuu sitten, kun on sen aika. Ja vaikka niitä ei ilmaantuisikaan niin kovin paljon kuin toisille, vanhempana olet luultavasti jo hyväksynyt sen, ettet ole mikään Kim Kardashian ja osaat olla tyytyväinen siihen vähän hoikempaan ja muodottomampaankin olemukseesi. Hyvällä huolenpidolla, ruokavaliolla ja sopivalla kuntoilumäärällä susta muotoutuu juuri sellainen, kuin sun on kuulunutkin olla ja sä voit joko kantaa itsesi ylpeänä ja tuoda parhaat puolesi esille tai häpeillä ja vihata itseäsi. Päätä itse, suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa! ;)



2. Tytöt: Älkää jahdatko sitä luokan pahaa poikaa, joka on kaikkein coolein ja jännittävin. Ainakaan sitä joka lintsaa tunneilta, haistattelee opettajalle ja vetää kessua nurkan takana välitunneilla. Niistä tulee myöhemmin luusereita. :D Tavoitelkaa sitä, joka kohtelee sua kaikkein parhaiten, jonka seurassa sulle tulee hyvä mieli aina ja joka saa sut nauramaan. Perhosia saisi ja pitäisi kuitenkin kutkutella mahan pohjassa.

3. Älkää vihatko vanhempianne sen vuoksi, että he estävät teiltä hauskoja asioita, myöhemmin parit mokailut rikkaampana ymmärrätte, että he koittivat suojella teitä, ettei niitä mokia tapahtuisi liikaa ja liian nuorena. Kohdelkaa muutenkin vanhempianne hyvin, he antoivat teille lahjoista parhaimman - elämän ja luultavasti pitivät teistä monta vuotta hyvää huolta, kun ette siihen vielä itse pystynyt. Vanhemmat ymmärtävät kyllä nuoruuden oikuttelut, mutta älkää tehkö siitä heille niin pirun vaikeaa. :D  



4. Kaikki ei mene aina niin kuin suunniteltiin - mulla tämä vei melkein 20 vuotta ennen kuin tajusin tämän merkityksen kunnolla, mutta toisille näitä vastoinkäymisiä ja vääryyksiä tapahtuu jo nuoremmalla iällä. Joku voidaan viedä sulta pois, sulle itselle voi tapahtua jotakin joka vaikuttaa radikaalisti sun elämään, mitä vaan voi tapahtua elämässä ja se on vain hyväksyttävä, siihen on sopeuduttava ja opeteltava elämään uudelleen muuttuvassa ympäristössä ja muuttuneissa lähtökohdissa. Mitä nopeammin uudet ikävätkin muutokset hyväksyy osaksi elämää, sen helpompaa on jatkaa eteenpäin ja tulla jälleen onnelliseksi.

5. Anna anteeksi. Aina. Katkeruus ja viha ei kannata ja raskain taakka taakse jätetyissä riitaisissa väleissä on sillä, joka jää ikuisesti kantamaan kaunaa. Vihaaminen on raskasta ja sen tuntemuksen kokeminen uudelleen ja uudelleen on todella kuluttavaa, kun tietystä ihmisestä keskustellaan tai tämän sattuu näkemään jossakin sattumalta. On helpottavaa kun oikeasti antaa anteeksi ja unohtaa ja jatkaa elämäänsä ilman turhia kaunoja. 

Myös tärkeimmälle - itsellesi!

6. Älä kiusaa, ikinä! Teininä se voi tuntua merkityksettömältä ja hauskalta pikku jäynäämiseltä vain, mutta merkitys voi olla valtava kiusatun elämässä ja tunteissa. Uskon, että myös jokainen kiusaaja häpeää tekojaan kasvettuaan ja aikuistuttuaan, mutta se aikuisena koettu häpeily ei välttämättä pelasta enää sitä, jolle jäi liian syvät haavat lapsuudessa/nuoruudessa koetusta kiusaamisesta. Se voi pahimmillaan vaikuttaa nimittäin tämän henkilön koko loppu elämään negatiivisesti. Tahtoisiko olla vastuussa siitä, että jätät jollekin koko loppuelämän kestävät arvet? Älä kiusaa. Ikinä. Älä edes naura mukana, kiusaaja kyllä huomaa, että on itse se luokan ainut lapsellinen mäntti, jos kukaan ei innosta ja naura mukana.

7. Elämä ei ole niin vakavaa. Stressaamisen saa parhaimmillaan sut suoriutumaan liikuntasuorituksesta, esiintymisestä tai kokeesta paremmin, mutta muuten turha stressaamisen pienistä asioista on ei kannata. Jos kaikki ei nyt mene ihan niin kuin piti, ei hätää, sua varten voi olla hieman toisenlainen polku kun sun isällä, äidillä tai veljellä vaikkapa. Asioiden liian vakavasti ottamisella sä vaan pilaat monia hyviä hetkiä elämässä, kun voisit vaan nauttia täysin siemauksin elämästä. Omiin mokailuihin voi suhtautua vähän huumorilla, yo-kokeet ei kaada elämää, uusia mahdollisuuksia saa lähes aina ja asioilla on tapana järjestyä! Saa olla ahkera ja yrittää parhaansa, mutta jos asiat ei rullaa silti halutulla tavalla, älä ota sitä ihan niin vakavasti. 

Yhdessä tutkimuksessa kysyttiin vanhoilta ihmisiltä, mitä he katuvat elämässään kaikkein eniten. Mieleeni jäi vastaus, jonka melko moni vanhus oli vastannut: "Kunpa en olisi stressannut niin suurta osaa elämästäni. Kunpa olisin osannut ottaa rennommin ja nauttia hetkistä." Niinpä. Elämä ei ole ihan niin vakavaa.



8. Säästä rahaa. Tee kesätöitä, säästä lahjarahoja. Tottakai saa ja pitää jonkun verran käyttääkin, mutta opettele säästäminen jo nuorena. Ilmainen katto pään päällä ja sapuskat pöydässä tekee säästämisen melko helpoksi ja on kiva, että löytyy sellainen pieni pesämuna elämän siihen vaiheeseen, kun sä lähdet liikkeelle sieltä kodin vakaasta taloudellisesta turvasta. 

9. Pidä ympärilläsi sellaisia ihmisiä, jotka tuovat sussa hyviä puolia esiin, kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä. Jos jonkun seura vie sun mieltä jatkuvasti huonommaksi ja sun on ilon sijaan enemmänkin raskasta tavata tätä, ihminen ei luultavasti ole sellainen johon sun kannattaisi käyttää energiasi. Huonoja päiviä on kaikilla, mutta jos jonkun negatiivisuus tai ilkeys tuntuu varjostavan jokaista päivää, ei se tee hyvää kenellekään.

10. Rakasta. Itseäsi, perhettäsi, ystäviäsi, lemmikkiäsi, kumppaniasi ja kaikkia muita ja tätä maailmaa täysin rinnoin ja avoimesti. Rakkauden saa näyttää ja sitä saa leimahdella ympärilleen. Elämässä ei olekaan sen tärkeämpää merkitystä kuin rakastaa ja tulla rakastetuksi.



Olisi muuten superkiva, jos haluaisitte heittää kommenttipoksiin vaikkapa, että mistä päin ja minkä ikäisiä olette! Olisi mielenkiintoista tietää, millainen ikäjakauma ja mistä päin Suomea tai vaikkapa maailmaa täällä porukkaa lueskelee mun höpinöitä! :D