Kanaveneet lime-minttu-korianterikastikkeella

Seuraavaksi hyvinkin yksinkertainen ruokavinkki kesäpöytään tarjoiltavaksi!

Bongasin kaupasta lime-korianterimajoneesin, joka sai sisäisen kehittelijäni heräämään ja nappasin matkaani korianteripuskan, minttupuskan, limen ja luonnonjogurtin. Näiden kaveriksi en keksinyt sopivampaa makuyhdistelmää kuin kanan, joten päädyin valmistamaan kanaa salaattipedillä jogurttikastikkeen kera.

Tarvikkeet

Kanan fileesuikaleita

4 dl Luonnonjogurttia

Romainesalaattia

Nippu minttua

Nippu korianteria

Lime

Maustamiseen: grillimaustetta, yrttisuolaa, valkosipulijauhetta ja mustapippuria 

Kanat pannulle ja kastiketta taikomaan! Jogurttikastikkeeseen kaada reipas lautasellinen luonnonjogurttia, purista sekaan puolikkaan limen mehut ja silppua pieni kasa tuoretta korianteria ja minttua joukkoon.



Tuoreet yrtit ja lime sopivat kesään loistavasti ja maistuvat yhdessä taivaalliselta!





Kauppojen hyllyyn oli ilmestynyt paketti puhdasta kultaa. Yrttisuola on kuulunut ruuanlaittooni siitä lähtien, kun opin itse kokkailemaan ja nyt sitä saa myös chili-versiona! Aion kyllä jatkossakin suosia myös tuoretta chiliä, mutta mielestäni pientä potkua ei ole koskaan liikaa. ;)



Lopuksi sekaan vielä mausteet ja kastike sekaisin.



Lopuksi heivaa kanat salaattipedille, kaada kylkeen jogurttikastiketta ja pilko jäljelle jäävästä limestä siivu lautaselle koristeeksi. Yksinkertaista, raikasta ja maukasta! Enjoy. <3 

Legends are born in June 1967

Kuten kesäkalenterissani kirjoittelinkin, meillä oli viime viikonloppuna suuret kekkerit isämme 50-vuotis syntymäpäivän kunniaksi. Sukulaisia ja ystäviä saapui ympäri Suomea ja maailmaakin juhlistamaan kanssamme.



Mentiin Annin kanssa jo päivällä auttamaan järjestelyissä Lahden kotiimme ja päästiin askartelemaan kuvauskylttejä,



seuraamaan miesväen leikkejä,





ja fiilistelemään kaunista päivää läheisten kera.





Päälleni puin punaisen mekon, jonka ostin aikoinaan omia syntymäpäiviäni varten. Annilta lainattu pääkoru ja ponnari kädessä koristivat kokonaisuutta.





Ajettiin paikalle vanhalla Rols Roycella! Tuntui kyllä tuplasti juhlavammalta huristella paikalle tuon kyydissä. :D





Juhlat järjestettiin Lahden Upseerikerhon tiloissa, joka toimi satahenkisen porukan tarpeisiin loistavasti! Salit olivat avarat ja tilavat, istumapaikkoja, lavatilaa, ruokasali ja baaritiski löytyivät, eikä tila ollut lainkaan liian suuri tai pieni.



Yhden vieraistamme sanoin: "ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi." Kun keittiömestari luetteli ruokalistan, meinasin kuolla nälkään siihen paikkaan. Olin syönyt edeltävän kerran Helsingin päädyssä aamupäivästä, joten siinä kuuden aikaan alkoi olla jo aikamoinen nälkä! :D



Pidettiin kaikki iskän lapset yhdessä puhe syntymäpäiväsankarille, jossa jokainen jakoi omia muistojaan ja kiitoksiaan isän kanssa koetuista hetkistä. Siinä ei kyyneliä säästelty ja itse ainakin nyyhkytin jo ennen kuin oma vuoroni edes koitti. Yritäpä siinä nyt kertoa koskettavaa tarinaa, kun ääni särkyy ja vesihanat ovat apposen auki. :D Sain suoritettua puheeni kuitenkin loppuun niin, että puolet asioista meni ainakin perille asti.







Juhlat pitivät sisällään hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, keskustelua vanhojen ja uusien tuttavien kanssa, sukulaisten kanssa kuluneiden vuosien kertausta, liikuttuneita kyyneliä, naurua, tanssia, livemusiikkia ja rakkaiden kanssa oleskelua. Juhlat onnistuivat paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Paikka, ihmiset ja tunnelma. <3

Jos en ehdi tulla kirjoittelemaan enää ennen juhannusta, niin toivotan jo nyt ihan mahtavaa, hauskaa, rentoa, lämpöistä, iloista ja jännittävää juhannusta jokaiselle! <3 Tämä tyttö lähtee viikonlopuksi RMJ Juhannus Festareille, nähdään siellä kaikki keillä samat suunnitelmat. ;) 

Pelko persuksissa

Moni ihmettelee, kuten minäkin aikaisemmin, miksi monet suosituimmat blogit alkavat toinen toisensa jälkeen muuttua sellaiseksi värittömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi massaksi. Olen harmitellut useaan otteeseen, miten useissa suosikkiblogeissani näkyy yhä vähemmän ja vähemmän sitä räiskyvää persoonaa, mielenkiintoista kannanottoa ja ronskia huumoria ja lopulta pahimmassa tapauksessa nämä blogit lakkaavat olemasta niitä suosikkiblogejani.



Pikkuhiljaa alan ymmärtää paremmin kuin hyvin miksi. Mitä suositumpi blogi on, sen enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, ja mitä enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, sen enemmän joukkoon mahtuu vihaajia. Vihaajat on hauska käsite itsessään, koska jotenkin en usko, että kovinkaan moni on ihan oikeasti vihaaja, mutta "ammattimaisiksi kritiikin antajiksi" muodostuneet lukijat muuttuvat hyvin nopeasti bloggaajan silmissä vihaajiksi. Se raja on nimittäin hiuksenhieno. Jokin asia, joka ei kritiikin antajan mielestä ole välttämättä yhtään "paha juttu" voikin jostakin syystä olla bloggaajalle juurikin se kaikkein satuttavin asia. Ja silloin kun siihen asiaan olet kajonnut, sinusta tulee vihaaja.



Itse saan usein kritiikkiä hassuista kasvonpiirteistäni, milloin näytän mieheltä, milloin pullalta, milloin lapselta, milloin leikatulta, milloin muuten vain omituiselta, mutta nämä asiat eivät ole niitä, jotka sattuisivat olemaan arka paikkani, sillä satun itse tykkäämään omituisista kasvoistani juuri sellaisina kuin ne on minulle kohdussa rakennusvaiheessa muodostunut. Näytän sopivalta risteytykseltä äidistäni ja isästäni ja molemmat näyttää mielestäni kivoilta. :D Minulla kuitenkin on myös omat arat paikkani, ja kun joku niihin iskee, välillä jopa kaavailen päässäni kokonaan lopettavani kirjoittamisen.



Ymmärrän siis vallan hyvin, miksi joku bloggaaja, joka saa jatkuvasti kurjaa kommenttia ehkäpä juuri arimpia asioitaan koskien, vähentää henkilökohtaisten ja repäisevien postausten tekemistä ja lopulta kirjoittaa vain harmaaseen massaan sopivaa tekstiä, josta kukaan ei voi keksiä mitään henkilökohtaista loukkausta.

Ei satuta, jos joku sanoo väritöntä asiapohjaista yhteistyöpostausta tylsäksi. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! Mutta voi satuttaa, jos kirjoittaa vaikkapa masennuksesta ja joku vähättelee sun pahaa oloa tai kommentoi, että ansaitsee kaiken sen.



En sano, että on täysin lukijoiden syytä, että blogit muuttuu persoonattomammiksi ja tylsemmiksi, mutta kyllä teillä vaan sattuu olemaan osaa ja arpaa siihen myöskin! Postauksia kirjoitetaan siis jatkuvasti pelko persuksissa ja sinä voit omalla käytökselläsi vaikuttaa siihen, muuttuuko suosikkiblogisi harmaaksi massaksi vai säilyttääkö se värikkyytensä, luonteensa ja avoimuutensa. Mieti rakentavaa kritiikkiäsi hetki toisenkin näkökulmasta, ennen kuin jätät sen. Mieti myös voisiko jotakin positiivistakin keksiä vaikkapa samalla, jotta sinua ei automaattisesti luokiteltaisi vihaajat- kategoriaan.

Ei tahallaan tallota toisiamme, vaan ollaan armollisia muille ja itsellemme. Uskon, että pohjimmiltaan kaikissa meissä piilee hyväntahtoisuus. Kaivetaan se itsestämme ja muista esiin ja lopetetaan se vihan ruokkiminen! :) 

Herkulliset mozzarella-kanafileet

Huomenia. <3

Seuraavaksi tuleekin resepti, joka on vanha, mutta ansaitsee silti nähdä päivänvalon! Selailin vanhoja kuvia ja silmäni osuivat näihin reseptikuviin, jotka eivät sitten jonkun "jäätävän kiireen keskellä" koskaan ehtineet blogiin asti julkaistaviksi.

Tuli kuitenkin niin hirmuinen nälkä, että resepti saa luvan helpottaa jonkun muunkin ruokainspiraation puutetta joku kaunis päivä.

Välillä väsyttää ja kaupasta tarttuu mukaan valmiiksi marinoidut kanan fileepihvit, mutta jos yhtään energiaa riittää, kannattaa kanat marinoida ihan itse! Niistä tulee nimittäin sen verran hyviä, että vaivaa kannattaa vähän nähdäkin.

Kanan fileepihvejä

Paketti mozzarellaa

1 Chili

3 Valkosipulinkynttä

Nippu basilikaa

1 Sitruuna

Oliiviöljyä

Mausteet: mustapippuria, yrttisuolaa, sitruuna balsamikastiketta, currya ja pihvimaustetta



Itse tykkään vahvoista mauista, joten lisäsin marinadiin reippaasti kaikkea! Pohjalle ensin reilu loraus oliiviöljyä, sitruunan mehut ja sitruuna-balsamikastiketta, murskatut valkosipulinkynnet, pilkottu chili ja basilikat ja mausteet



Pyörittele kanafileet marinadissa ja jätä ne hetkeksi seokseen marinoitumaan



Kaada vielä loput marinadista fileiden päälle ja siivuta mozzarella päällimmäiseksi



Laita uuniin 220 asteeseen noin 15 minuutiksi ja valmista sillä aikaa kanalle lisukkeet



Itse tein lisukkeeksi kevyen pinaatti-kurkku-tomaattisalaatin, mutta paistetut vihannekset tai lohkoperunat toimisivat tämän herkun kanssa myös loistavasti!



Kukat ja kumppanit pöytään ja nautiskelemaan!

Herkkuhetkiä! :)

Painon nostaminen terveellisesti

Heipsan hei!

Vuoden alussa kirjoittelin siitä, miten syksy verotti voimiani henkisesti ja fyysisesti. Kuntosalikerrat jäivät kiireen vuoksi loppuvuotta kohden lähes olemattomiin ja siinä samalla ruokahalu alkoi hitaasti hiipua. Vuoden vaihteessa hämmästyin, kun kävin porukoideni luona Saksassa vaa'alla pitkästä aikaa ja huomasin pudottaneeni painoa 3 kiloa. Olen kirjoittanut tännekin joskus, että olen painanut viimeiset 4 vuotta aina itseni punnittuani 56 kiloa. Jopa asuessani Thaimaassa 5 kuukautta painoin täsmälleen saman verran kotiin palatessani kuin reissuun lähtiessäni, vaikka ruokavalio reissussa hyvin erilainen olikin kuin Suomessa. En siis ole koskaan erityisesti tarkkaillut painoani ja välillä punnitusteni välissä onkin ollut jopa vuosi aikaa.



Olin toki huomannut yleisessä energiatasossani ja kropassani, ettei lihaksia ja urheilullista olemusta ollut enää jäljellä paljonkaan, mutta jotenkin ajattelin, ettei paino olisi silti noin paljon lähtenyt laskemaan puolen vuoden aikana.



Halusin tähän kuitenkin välittömästi muutoksen, kun aikaa löytyi arjesta taas enemmän ja tammikuussa aloitin projektin, jossa palautin säännöllisen kuntosali- ja ateriarytmin päiväjärjestykseeni ja katsoin vähän tarkemmin, millaista ravintoa suuhuni tuuppasin.



Ateriarytmi

Pitkien ja hektisten päivien vuoksi ateriarytmini kärsi ensin vahingossa kiireessä uusia asioita oppiessani ja myöhemmin ei vain yksinkertaisesti ollut enää nälkä yhtä nopeasti. Tammikuusta lähtien aloin kiinnittää siis huomiota siihen, että tuli taas syötyä mielellään 5 kertaa päivässä, mutta vähintäänkin sen 4 kertaa.

Säännöllinen ateriarytmi pitää verensokerin tasaisena ja energiatasot ja vireyden päällä koko päivän! Itselleni sopivin rytmi on syödä 3-4 tunnin välein niin, että päiväni sisältää aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan.



Energiaa terveellisesti

Säännöllisen ateriarytmin lisäksi tarkkailin, että jokainen ateriani sisälsi tarpeeksi hyviä rasvoja, hiilareita, proteiineja ja vitamiineja. Koitin siis syödä mahdollisimman monipuolisesti ja välipaloilla kiinnitin huomiota siihen, että sain tarpeeksi energiaa vaikkapa kuntosalia ennen tai sen jälkeen. Tällöin välipaloilla kului usein vaikkapa pähkinöitä ja avokadoja hedelmien, smoothieiden ja eväsleipien kaverina.



Säännöllinen treenaaminen

Kuntosalille mars! Niin se vaan on, että sitä painoa nostetaan kuntosalilla. Okei, on totta, että joillekin on todella vaikeaa nostaa painoa juurikin treenaamalla, mutta itselleni se on ollut aina tapa, jolla saan kroppaan lisää muotoa ja painonkin kohoamaan. Kunhan muistaa siis samalla syödä tarpeeksi ja monipuolisesti!

Pienillä, mutta merkittävillä teoilla olen nostanut tässä 4 kuukauden aikana painoni takaisin tuohon tuttuun ja turvalliseen numeroon ja nyt alan jo itse huomata ulkoisestikin, että alkaa saada taas vähän sitä lihastakin luiden ympärille. Mikään iso muskelinainen musta ei varmaan koskaan voi tullakaan, mutta mulla on huomattavasti parempi olo omassa kehossa, kun lihasta edes hitusen löytyy ja energiatasot on taas kohdillaan! Pahinta tuossa painon putoamisessa olikin juuri se, että mun yleinen olotila oli niin heikko ja voimaton.

Nyt jatketaan näillä eväillä energisin mielin ja kehoin tuleviin haasteisiin! Pitäkää itsestänne ja kehoistanne hyvää huolta vaikka kesä ja lomakausi alkaakin pian! ;)