Helmikuun kootut

Mun piti tehdä tämä kyseinen postaus tyyliin viime kuun viimeisenä päivänä tai tämän kuun ensimmäisenä, mutta yllättäen ollaan jo marssittu tätä maaliskuutakin eteenpäin viikon verran. Toinen kokonainen kuukausi takana päin ja vaikka paikka tuntuukin jo melkoisen kotoisalta ja tavallaan tiedostaa, että aika monta viikkoa täällä on tullut vieteltyä, ei silti tahdo käsittää, että meidän vaihto alkaa olla jo pikkuhiljaa puolessa välissä.

Viime viikolla raapustettiin Middle Term Examit pois päiväjärjestyksestä ja koulua meillä on enää puolet taputeltavana pallon tällä puolen. Täällä siis lukukausi jakautuu kahteen osaan, jonka puolivälissä pidetään ensimmäisen puoliskon asioista "keskivälin kokeet", jotka muistuttivat mua paljon YO-kokeista! Koesalin ovesta sai tarkistaa oman paikkanumeronsa, saliin ei saanut ottaa mukaan kynää, vesipulloa ja Opiskelija ID-korttia lukuunottamatta mitään ja vessaan sai poistua vain valvojan kanssa. Kokeet olivat melko pitkiä ja niihin oli annettu yleensä aikaa noin kolme tuntia. Kokeet eivät olleet tasoltaan kovin vaikeita, jos tunneilla oli kuunnellut edes vähän ja tarkisteli vielä hieman yksityiskohtia läpi oppituntien materiaaleista netistä. Oli kuitenkin jotenkin jännittävää istua pitkästä aikaan tuollaiseen valvottuun koesaliin ja kirjoittaa pitkiä essee vastauksia. En edes muista, koska olisin viimeksi kirjoittanut noin paljon tekstiä käsin. Ehkäpä juurikin YO-kokeissa tai pääsykokeisiin muistiinpanoja ruksaillessa. Nyt alkoi taas kevätlukukauden loppupuoliskon asiat ja normaalit oppitunnit ja meillä onkin parit projektityöt ja esitelmät parhaillaan käynnissä. Koulu on kuitenkin edelleen suhteellisen helppoa ja kohtalaisella/ok englanninkielen taidolla pärjää edelleen erittäin hyvin.

Eikä vain täällä taida aika lentää, nimittäin lähes kaikki ystäväni ja tuttuni Suomessakin ovat todenneet kevään kulkevan tänä vuonna jotenkin extravauhtia eteenpäin! Mun piti palata oikein puhelimen video-  ja kuvatiedostoihin ja kahlata kamerankin kuvat läpi viimeisiltä viikoilta, että muistin mitäs kaikenlaista Helmikuun varrelle onkaan sisältynyt.



Musta on aina ihan huippua avata kuun alussa taas uusi aukeama Unelma Itsestä Työkirjasta ja kurkistaa minkälaisia tavoitteita, haasteita ja tehtäviä uudelle kuulle onkaan luvassa. Helmikuussa paneuduttiin pohtimaan omia sisäisiä ääniä, itsetuntemusta, vieteltiin kunnon lepoviikkoa ja pidettiin kiinni perusrutiineista. Jotenkin tää työkirja on ollut mulle todella tärkeä työkalu täällä Thaimaassa sen oman sisäisen rytmin löytämisessä, kun unirytmi, ruokailut ja arki yleensäkin on ollut hyvin erilaista kuin Suomessa asuessa.



Työkirja on toiminut hyvänä apuna myös itsensä hahmottamisessa kokonaisuutena ja mulla alkaakin olla tällä hetkellä taas sellainen tietyllä tapaa eheämpi olo itsestäni kuin aikoihin. Myönnän, että syksyllä haeskeltiin vähän enemmän vielä itseä ja uudet asiat tulivat vastaan oikein ryminällä.



"Mitä kiitollisempi olet, sitä enemmän vedät puoleesi asioita, joista olla kiitollinen" WORD.



"Elämää ja itseään ei kannata ottaa liian vakavasti" Jepulis. Vaikka mä täällä nyt pohdiskelenkin enemmän sisäisiä ääniäni, elämääni ja itseäni kuin koskaan ennen, pitää aina muistaa, että itselleen pitää olla myös armollinen ja kaikessa ei todellakaan tarvitse onnistua täydellisesti. Elämä ei ole mikään suoritus, vaan jokainen pieni virhe, epätäydellinen pieni yksityiskohta ja pipariksi menneet suunnitelmat kuuluu siihen ihan yhtä lailla. Täällä Thaimaassa on todellakin oppinut Sabai Sabai asenteen, eli mitä turhia stressaamaan.

Luinkin eräästä tutkimuksesta, että kun iäkkäämmiltä ihmisiltä oltiin kysytty suurinta asiaa elämässään, jota he katuivat tai tekisivät toisin, oli vastauksena ollut suurella osalla "kunpa en olisi stressannut niin suurta osaa elämästäni". On toki myös hyvälaatuista stressiä. Stressiä joka saa sut toimimaan, saa sut suoriutumaan paremmin ja pitää sut aktiivisena ja tehtävääsi orientoituneena, mutta on niin paljon tilanteita, joissa se stressaaminen ei oikeastaan auta loppujen lopuksi yhtään mitään. Otetaan kaikki siis pari syvää henkäystä ja muistetaan ottaa myös rennosti ja muistetaan, ettei kaikki ole aina ihan niin vakavaa. :)

Kun ajattelee Thaimaata, ei tulisi ehkä mieleenkään, että täällä on ihan yhtä helppo sairastella talviflunssat, räkätaudit, kurkkukivut ja kuumeilut kuin kylmemmissäkin maissa. Täällä vaan vilustuminen tapahtuu kylmien ilmastointien kautta! :D Mä oonkin potenut tänä "talvena" useammin lyhyitä flunssia kuin muina talvina. Oon kyllä muutenkin aina sietänyt todella huonosti noita ilmastointeja ja pyritäänkin pitämään Saanan kanssa ilmastointia päällä vain silloin kun on aivan pakko. Ei koskaan nukuta ilmastointi päällä öitämme, tai kerran kyllä nukuttiin vahingossa, ja molemmat oli vilustuneita seuraavana päivänä.



On siinä flunssailussa hyvätkin puolensa, sillä voi hyvällä omatunnolla jäädä välillä aurinkopäivän viettelyn sijaan kämpin viileään varjoon katselemaan leffoja, sarjoja ja herkuttelemaan vain sängyn pohjalle! Yleensä käydään läpi nämä meidän sairastelut vieläpä lähes aina kimpassa ja yleensä toinen seuraakin aina päivän perässä toisen oireissa. Onhan se kipeily nyt tuplasti hauskempaa yhdessä kuin yksin. Kovin pahaksi nää flunssat ei onneksi ärsyynny, eikä ne oikeastaan estä normaalia arkea muuten kuin kuntosalilla käymisen osalta. Mun mielestä on vaan jotenkin niin ristiriitaista ja omituisen tuntuista olla vilustuneena Thaimaassa näissä +35 asteissa! :D

Vaikka Helmikuussa piti jättää kuntoilut vähän vähemmälle, ei se silti estänyt puuhastelemasta muita kivoja juttuja arkena.





Lähdettiin tsekkaamaan muutama viikko sitten Phuketin Outlet Village, sillä sinne huristeli meiltä vain noin 15 minuutissa. Oltiin kieltäydytty Saanan kanssa ostamasta Niken feikki urheilutoppeja, shortseja tai lenkkareita basaareista, sillä odoteltiin innolla tätä meidän Outlet- reissua, mutta lopulta poistuttiin tuolta lähes tyhjin käsin. 







Outlet Village oli meille valitettavasti hienoinen pettymys. Paikka oli todella siisti, sieltä löytyi kasoittain kivoja liikkeitä ja päivä sujui muutenkin tuolla erittäin mukavasti, mutta kunnon alennuksia vaan ei ollut lähes missäkään liikkeessä! Tultiin varmaan paikalle totaalisen väärään aikaan, sillä noissa Outleteissakin on aikansa, jolloin alennettua tavaraa löytyy enemmän, mutta tällä kertaa tuntui kuin hinnat olisivat olleet jopa alentamattomia. Taidettiinkin kaikki kotiuttaa tuolta ainoastaan alepikkareita La Senzasta. :D







Päältä multa löytyi täältä hankittu valkoinen haalari, läpsyt Lindex (jotka muuten hajosivat tuhannen säpäleiksi Phi Phi reissulla rantabileissä), aurinkolasit escada ja musta hapsullinen laukku H&M. 







Paikka oli kuitenkin näkemisen ja kokemisen arvoinen ja ehkäpä eksytään tuonne vielä uudestaankin myöhemmin kurkkaamaan, jospa saataisiin selata niitä kunnon alennuksiakin vaihteeksi. Hyvät jätskit sieltä ainakin sai!



Valkoinen haalari oli muuten ihan nappivalinta päivälle, jolle oltiin luvattu mahdollisia sadekuuroja. Takaisin skootterillamme huristellessa saatiinkin niskaan suoranainen kylpy nimittäin. Siis me oltiin viidessä minuutissa aivan litimärkiä ja vieressä pörräävien autojen kyytiläiset naureskelivatkin meille kippurassa. Selvittiin kuitenkin elossa ja hukkumatta kotiin, mutta haalari piti heittää pariksi päiväksi vessaan kuivumaan! :D



Kuskilla oli sentään hitusen fiksumpi asuvalinta sateiselle päivälle, mutta samanlainen märkä koira sekin oli tuon ajelun jälkeen. Tää sade onkin yllättänyt meidät pahemman kerran ja en ollut jotenkin osannut edes ajatella, että täällä voisi sataa Tammikuun ja Helmikuun aikana näinkin paljon. Oonkin aina pitänyt tuplapeukkuja pystyssä, kun tänne on saapunut jonkun meistä perhettä tai tuttuja, että osuisi aurinkoviikko kohdalle. Nyt tosin näyttää taas siltä, että sateista ei olisi tietoakaan vähään aikaan, sillä päivät on alkaneet kuumeta ihan urakalla ja oonkin alkanut taas läträämään viiskymppisen aurinkorasvan kanssa täällä ja paikat meinaa silti palaa!



Sanoisin, että täällä on tällä hetkellä käynnissä jo jopa vähän liian kuumat viikot, mutta en sano, koska kuumuus, aurinko ja helteet ovat sellaisia asioita, joista en aio valittaa IKINÄ! :D Paikalliset sanoo, että ensi viikko on vieläkin kuumempi...

Helmikuun aikana ollaan alettu myös tutustua yhä enemmän uusiin upeisiin ihmisiin. Alun kankeus alkaa väistyä, englannin puhuminen ei enää pelota niin tavattomasti ja muutenkin alkaa tulla sellainen letkeämpi ja sosiaalisempi fiilis jatkuvasti.



Ollaan vietelty aikaa nyt useampanakin päivänä ja iltana paikallisen poikaporukan kanssa! Yksi niistä ei puhu lainkaan englantia, yksi tanssii ihan tajuttoman hyvin, kunhan ujoudeltaan uskaltaa ja oikea biisi osuu kohdalle ja yksi on vaan ihanan sosiaalinen ja avulias! Thaimaalaiset on jotenkin niiiiiiin erilaisia kuin ketkään muut joita tunnen ja musta onkin ollut hauska tutustua täällä myös paikallisiin nuoriin. Viimeksi X (Thai lempinimi, en muista oikeaa nimeä) otti myös pikkusiskonsa mukaan ja meillä oli todella hauska ilta Banglan huminoissa!

Meidän hotellilla mulla on myös uusi kaveri, jonka kanssa ei puhuta mitään. Ilmeillään vain. Tän kuvan nappasin salilta, kun tää yksi tuli taas ilmeilemään ikkunan taakse ennen kuin matkasi perheensä kanssa eteenpäin. Altailla oon päässyt todistamaan jos jonkinmoisia uimahyppyjä myöskin. Uskon, että meistä voi tulla vielä parhaita ystäviä.





Meidän Phi Phi porukkaa kaikilla on ollut hirmuinen ikävä, mutta pojat matkaavat jo uusilla mantereilla ja seikkailuissa. Ollaan kyllä vaihdeltu kuulumisia silloin tällöin, mutta reissumiehet on luotuja kulkemaan! :D Yksi pojista oli kokenut karmean kohtalon Bangkokin yöelämässä, kun joukko paikallisia miehiä oli hakannut tämän porukalla käyttäen apunaan jopa rautaputkea. Hän joutui lähteä kotimaahansa leikkauttamaan olkapäänsä, vaikka poikien reppureissailu oli vasta puolessa välissä. Thaimaalaiset ovat erittäin ystävällistä porukkaa, mutta opettajamme ovatkin kertoneet meille, ettei Thaimaalaista kannata koskaan suututtaa. Ei ole täällä kuulemma mitenkään ihan epätavallista, että joku joutuu ammutuksi pahan riidan päätteeksi.



Vieteltiin myös vasta viikko Koh Taolla, Phanganilla ja Samuilla saksalaisen vaihtarimme Lauran kanssa ja meistä kaikista oli ihan mahtia, että Laura lähti matkaamme vaikka pari muuta saksalaista perui viime hetkellä lähtönsä. Päästiin puhumaan koko viikko englantia ja tutustuttiin kunnolla Lauraan. Meillä oli ihan tajuttoman hauska reissu ja koitan päästä kirjoittelemaan tuostakin teille tänne mahdollisimman pian. :)



Kaikkein paras porukka mulla on kuitenkin tässä näin. Nämä tylleröt. Ollaan lähennytty lyhyessä ajassa ihan valtavasti ja vaikka ei tunnettukaan alussa juurikaan toisiamme, voin nyt kutsua näitä tyttöjä hyviksi ystävikseni ja porukkaamme mahtuukin jos jonkinmoisia persoonia! On hauskaa huomata, miten erilaisia kaikki oikeasti ollaan, mutta jotenkin löydetään silti tässä tiimissä oma harmoniamme. Aivan ihania tapauksia ja näiden kanssa on mieletöntä jakaa yhdessä tämä kokemus.

Siinä vähän arkisempaa kasausta meidän elämästä täällä. Toivottavasti tämä tilkkutäkki pysyi edes vähän kasassa ja tästä postauksesta saa jonkun verran selvääkin. Kirjoittelen tätä parhaillaan tässä kahden aikoihin yöstä, joten arviointikykyni ei ole välttämättä paras mahdollinen. :D Teen postauksen vielä erikseen arjen liikuntatottumuksista ja vähän ruokavaliomuutoksistakin, sillä oon joutunut täällä vähän tarkkailemaan erityisesti syömisiäni, jota Suomessa en ole koskaan joutunut tekemään. Siitä ja paljon muusta lisää kuitenkin myöhemmin. Nyt öitäpöitä ja kuulemisiin. <3