Viimeiset Krabistelut

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin saapui myös Krabin viimeinen päivä. Krabin reissu oli kyllä ehdottomaksi yksi suurimmista kohokohdista mulle täällä vietettyä aikaa muistellessa ja näihin kuviin onkin aivan ihana palata uudestaan ja muistella tuota matkaamme.



Herättiin tuolla Saanan kanssa jokaisena aamuna hyvin aikaisin, sillä haluttiin ehtiä kokea lyhyellä aikataulullamme niin paljon kuin vain mahdollista! Aamupala aukesi 7:00, joten herätyskellomme asennettiin samalle kellonlyömälle ja yleensä sitten oltiin viimeistään kahdeksan aikaan saatu raahattua itsemme syömään.



Kuten jo aikaisemmin hehkuttelinkin, aamupala oli aivan ihana ja sieltä löytyikin kaikkea mahdollista mun makuun. Kokilta sai pyytää munakkaan, johon sai valita sieniä, sipulia, tomaattia, juustoa, paprikaa ja jotakin paria erilaista thaimaalaista vihannes-mausteseosta ja mähän sitten valitsin molempina aamuina munakkaani kaikilla täytteillä! :D



Lisäksi löytyi myös myslejä, muroja, jogurtteja, pannukakkuja, erilaisia hedelmiä paloiteltuina ja kuutioituina ja heitinkin niitä sekä jogurttini sekaan, että söin sellaisenaan. Papaija on täällä aivan taivaallisen mehukasta ja siitä onkin muodostunut täällä yksi suosikkihedelmistäni, vaikka Suomessa en siitä erityisemmin välitäkään.

Juomatarjontakin oli kohdillaan ja aamukahvin tärkeä lisäksi löytyi myös guava-, appelsiini- ja omenamehua.



Aamupalalla hotellin omat kamulit oli myös aikaisin liikkeellä ja mua jotenkin nauratti seurata tän pikkuperheen pesupuuhia. Kuinka moni muistaa sen fiiliksen, kun olit lapsi ja sun äiti nuolaisi peukaloaan ja pyyhki sun poskelta tai suunpielestä jonkun tahran pois! Hahaha, no mä ainakin muistan ja tuon kissanpojan ilme oli juurikin sellainen koko tän aamupesun ajan. :'D

Kun oltiin saatu masut täyteen, käytiin pakkaamassa mökissämme päivän tarpeet mukaan ja lähdettiin tarpomaan jalan Phra Nangia päin.



Oltiin aikaisemmin käyty kyseisellä rannalla vain pitkähäntäveneellä, eikä osattu aavistaakaan millainen seikkailu meillä oli edessä, kun päätettiin etsiä ranta jalkaisin.





Tonsailla mun mielestä yksi suuri plussa oli nämä jylhät kalliot, jotka ympäröivät koko aluetta.









Paikka houkutteli toki myös erittäin paljon kiipeilijöitä puoleensa ja näidenkin etenemistä oli hauska jäädä välillä seurailemaan. Kiipeileminen on ihan älyttömän raskasta ja siinä löytää itsestään lihaksia, joita ei tiennyt edes olevan olemassakaan! Vitsit, että pitää päästä taas kiipeilemään joku kaunis päivä. Isot rispektit vain näille tyypeille, jotka kiikkuivat tuolla kallioilla ties missä korkeuksissa ja asennoissa muutaman vaikeasti pideltävän otteen voimin.





Ensimmäisen kalliorykelmän jälkeen eteemme avautui Railay Beach.







Railay oli tuohon aikaan aamusta ihanan tyyni ja tyhjä, ihan toisenlainen tunnelma kuin edellisenä päivänä bongaamamme aivan täysi turistibiitsi. Olikin kiva nähdä tämä ranta myös tuossa valossa.





Kun oltiin käveleskelty Railay Bay - kylän läpi, oli vuorossa pitkä suora, jota sivuavalla aidalla kiipeili kasoittain apinoita!



Olisin voinut jäädä katselemaan noiden touhua vaikka koko päiväksi ja musta olikin ihana, miten moni apina tuntui olevan ihan yhtä kiinnostunut mun touhuista kuin mä niiden. :D





Yksi pikku riiviö oli aiheuttamassa kaikille jotakin kiusaa ja seurasinkin sen touhuja kameran kera innoissani!



Kaikkein suloisin näky oli kuitenkin tämä. Tuli äitiä ikävä. <3





Apinatien jälkeen tulikin kohta, josta olisi voinut lähteä kipuamaan kalliota pitkin köyden varassa korkeuksiin ja sieltä olisi sitten voinut laskeutua kallioiden keskeltä löytyvälle laguunille. Lähdettiinkin kokeilemaan alkuun tuota kapuamista, mutta molemmilta löytyi jalasta läpsykkäät ja selästä isot rantakassit. Kaiken lisäksi edellisenä iltana oli satanut vettä ja kallio ja köysi olivat aivan liukkaina, joten päätettiin luovuttaa tuon kiipeämisen suhteen. Hyvä niin, sillä Sini kertoi meille myöhemmin, että reitin osuus joka laski laguunille olisi ollut lähes äkkijyrkkää ja vaikeaa laskeutumista pelkän köyden varassa.



Vaikka mä en ehtinyt kiivetä edes kovin korkealle, mä lakeuduin tuolta silti polvet hieman tutisten ja kädet köyttä pitkin liukuen! :D Mä en käsitä, milloin musta on tullut tälläinen pelkuri varsinkin korkeiden paikkojen suhteen. Muutenkin mun uhkarohkeus tai ihan vaan vaikka rohkeusleveli on laskenut laskemistaan joka vuosi entisestään. Tätäkö tämä vanhuus nyt sitten on...







Lopulta selvittiin rannalle asti ja levitettiin rantaviltit ja kamat hetkeksi alas ja nautiskeltiin aurinkoisesta päivästä!

Nopeasti kuitenkin seikkailut vetivät meitä taas puoleensa ja haluttiin lähteä kiipeämään Saanan kanssa...





Tuumasta toimeen sitten vaan.



Tyytyväiset kukkulan kuninkaat!

Kannattaa aina oikeasti lähteä vähän kiertelemään ja katsella rantaa välillä vaikka ihan toisesta perspektiivistä käsin. Tää ranta on edelleenkin mun ihan suosikkeja Thaimaan rannoista, koska siihen pääsi tutustumaan niin monipuolisesti ja sillä oli tarjottavanaan vaikka mitä erilaistakin kauniin värisen veden ja vaalean hiekan lisäksi.







Kavutessa piti kyllä pitää silmät auki, sillä tuossa kalliossa oli välillä ihan yhtäkkisiä suuria halkeamia ja tälläinen pyöreä reikäkin siitä bongattiin.











Varmaan tunnin verran tuli vieteltyä aikaa tuolla yläilmoissa ja siitä lähdettiin sitten kapuamaan takaisin alas jotakin syötävää hakemaan.



Vieteltiin rannalla lähes koko päivä, kunnes päätimme lähteä tarpomaan takaisin päin ja vietellä vielä loppu päivä omilla altailla.



Viimeiset nautiskelut altailla, huoneisiin kasaamaan tavarat valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten ja illalliselle.



Seuraavana aamuna hypättiin pitkähäntäveneeseen ja rantauduttiin jälleen Aonang Beachille ja lekoteltiin siinä muutama tunti ennen kuin oli aika hypätä paikallisbussiin, joka heitti meidät Krabin bussiterminaaliin, josta sitten alkoi mielenkiintoinen 4 tunnin matka kohti Phukettia...



Oltiin nimittäin jossakin tälläisessä minibussissa, jossa ei ollut lainkaan vessaa, bussi oli aivan tupaten täynnä ihmisiä ja yksi skootterikin siellä oli kyydissä. Onneksi tuolta ruudulta alkoi pyöriä viimeisin Fast and Furious. Thaimaaksi dubattuna tietenkin...



Ja matka muuttui vieläkin rattoisammaksi, kun Saana alkoi oksennella taukoamatta! Kerättiin kaikki muovipussit, jotka vain kasseistamme löydettiin ja siinä Saana sitten puklaili menemään täpötäydessä bussissa ja tuntui, ettei sille näkynyt loppua lainkaan!



Pussi alkoi täyttyä, mutta Saanan oksentelu vain jatkui ja jatkui. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin selvittiin kaikki hengissä tuosta matkasta ja olikin aivan ihanaa päästä "kotiin" pitkän reissun päätteeksi. Suihkuun, pehmoiset vaatteet päälle ja sänkyyn. Loppu hyvin kaikki hyvin. <3 :D

Nyt on Krabi postailut paketissa ja pääsen taas aloittamaan hieman ajankohtaisempien aiheiden pläräämistä. Heheeh, toivottavasti tää hyppeleminen sinne tänne ei häiritse kovin. Kivaa viikonloppua ihanaiset ja ihamiehet! :D<3