RUISROCK 2017

Festareilta festareihin... Muuta en olekaan tänne ehtinyt näköjään päivittääkään, kun tuntuu, että päivät vaan juoksee ohi pikakiitoa ja edessä on jatkuvasti uutta kivaa ja jännää. Mulla on ollut tähän mennessä jo ihan mielettömän kiva ja tapahtumarikas kesä, vaikka kunnon lomani ovat vasta alkamaisillaan. Siitä lisää pian, mutta nyt siirrytään hetkeksi Ruissaloon Ruisrockin siivittämään tunnelmaan!





Vietimme festareilla kokonaiset kolme päivää, joten vuokrasimme siskoni kanssa asunnon pariksi yöksi keskustan tuntumasta. Pienen sekaannuksen seurauksena vuokraamassamme asunnossa asusteli kuitenkin vielä asukas, joten meille annettiin samaan hintaan toinen asunto, joka olikin tuplasti isompi kuin alkuperäisesti suunniteltu asuntomme! Hitusen nauratti, kun astuimme Annin kanssa neljän hengen kämppään sisään ja vallattiin vain toinen makkareista.

Meillä oli myös suuri avokeittiö ja olohuone, parveke sekä saunallinen kylpyhuone. Kyllä kelpasi oleskella muutaman päivän noissa nurkissa.

Ensimmäisenä päivänä ehdittiin alueelle vasta iltasella, sillä saatiin bussi vasta iltapäivälle, kun kaikki aikaisemmat junat ja bussit olivat täyteen buukattuja. Huomio itsellenikin ensi kertaan: varaa kulkupelit ajoissa! 

Myöhäisestä saapumisesta johtuen otettiin ensimmäinen päivä vähän rauhallisemmissa tunnelmissa, mutta ehdittiin kyllä nähdä monta hyvää keikkaa illan aikana. Niistä päällimmäisenä jäi mieleen JVG:n keikka, joka sopi kesätunnelmaan kuin nenä päähän! 

"Kyllä täällä tarkenee!" 

Toinen päivämme alkoi levänneinä ja virkeinä hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ja suunnattiin hakemaan lähikaupasta brunssi tarpeita. Emmi ja Sonja liittyivät remmiimme vasta toiselle päivälle, joten haluttiin järjestää kaikille jotakin yhteistä kivaa jo heti aamusta. Tänä vuonna mun festarisakki koostuikin mulle elämäni kaikkein rakkaimmista palasista, kun mukana oli rakas siskoni, poikaystäväni, poikaystäväni paras ystävä ja pari parasta ystävääni. <3

Kutsuttiin siis rakkahat kylään herkuttelemaan ja siitä jatkettiin sitten yhdessä alueellekin. 

Toisen päivän brunssi tunnelmat!

Kun ensimmäinen päivä meni tosiaan vähän rauhallisemmin, oli toinen päivä sitten itseni osalta ainakin täysin vastakohta. Hieman toivon, ettei kukaan teistä törmännyt minuun lauantain aikana, mutta jos törmäsikin, niin toivottavasti kohtaamisemme oli yhtä hilpeä kuin kuvamateriaalini tuolta päivältä... Sanotaanko nyt näin, että oma ottamani kuvat ovat jokseenkin tärähtäneitä ja minusta otetut kuvat ovat vähintään yhtä tärähtäneitä. :D 

Huippu hauskaa kyllä oli, mutta sunnuntai aamu aukesi sitten vähän väsähtäneemmällä energialla. Ei auttanut! Viimeinen päivä ja kaikista päivistä piti ottaa kaikki ilo irti, joten raahasin itseni suihkuun ja ahdoin toisen päivän brunssilta jääneitä herkkuja napaani ja yhtäkkiä päivä alkoikin näyttää taas kirkkaammalta. Emmi ja Sonja saapuivat taas luoksemme aamusta ja jatkettiin yhtä matkaa busseille, joiden luona Jussi ja Eki meitä jo odottelivatkin. 

Viimeisenä päivänä jouduttiin lähteä ennen iltaa alueelta, sillä oltiin otettu junaliput illaksi kotiin. Mulla ja Annilla oli molemmilla maanantai aamusta töitä, joten sunnuntaina käytiin vain rauhallisesti hengailemassa ja katsomassa Ultra Bran keikka! Ultra Bra oli pienenä yksi meidän äidin lempi bändeistä, joten haluttiin ehdottomasti nähdä se. On parasta, kun osaa melkein jokaisen biisin sanat ulkoa ja voi tunnelmoida mukana täysin rinnoin! :D 

Koko festareiden ajan aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja uskaltauduin viimeisenä päivänä laittamaan itse jopa shortsit jalkaani! Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Mikähän siinä onkaan, että Ruissiin sattuu aina ihan loistavat säät. Olen ollut kyseisillä festareilla nyt kolme kertaa ja jokaisella kerralla kyseiset päivät ovat olleet kesän kuumimpia. En tiedä, onko se Ruissalon kauneus, ihmisten iloisuus vai juurikin nuo onnistuneet kesäkelit, mutta Ruissi vaan on ja pysyy mun lempi festarina vuodesta toiseen! Ilmeisesti monen muunkin, kun loppuunmyydyille festareille yritettiin jopa sorsaksi naamioituneena. :D 

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. Ehkä ei ihan kolmeksi päiväksi kuitenkaan, mutta ainakin yhdeksi tai kahdeksi. Kiitos parhaalle seuralle mahtavista festareista! <3 

Kanaveneet lime-minttu-korianterikastikkeella

Seuraavaksi hyvinkin yksinkertainen ruokavinkki kesäpöytään tarjoiltavaksi!

Bongasin kaupasta lime-korianterimajoneesin, joka sai sisäisen kehittelijäni heräämään ja nappasin matkaani korianteripuskan, minttupuskan, limen ja luonnonjogurtin. Näiden kaveriksi en keksinyt sopivampaa makuyhdistelmää kuin kanan, joten päädyin valmistamaan kanaa salaattipedillä jogurttikastikkeen kera.

Tarvikkeet

Kanan fileesuikaleita

4 dl Luonnonjogurttia

Romainesalaattia

Nippu minttua

Nippu korianteria

Lime

Maustamiseen: grillimaustetta, yrttisuolaa, valkosipulijauhetta ja mustapippuria 

Kanat pannulle ja kastiketta taikomaan! Jogurttikastikkeeseen kaada reipas lautasellinen luonnonjogurttia, purista sekaan puolikkaan limen mehut ja silppua pieni kasa tuoretta korianteria ja minttua joukkoon.



Tuoreet yrtit ja lime sopivat kesään loistavasti ja maistuvat yhdessä taivaalliselta!





Kauppojen hyllyyn oli ilmestynyt paketti puhdasta kultaa. Yrttisuola on kuulunut ruuanlaittooni siitä lähtien, kun opin itse kokkailemaan ja nyt sitä saa myös chili-versiona! Aion kyllä jatkossakin suosia myös tuoretta chiliä, mutta mielestäni pientä potkua ei ole koskaan liikaa. ;)



Lopuksi sekaan vielä mausteet ja kastike sekaisin.



Lopuksi heivaa kanat salaattipedille, kaada kylkeen jogurttikastiketta ja pilko jäljelle jäävästä limestä siivu lautaselle koristeeksi. Yksinkertaista, raikasta ja maukasta! Enjoy. <3 

Legends are born in June 1967

Kuten kesäkalenterissani kirjoittelinkin, meillä oli viime viikonloppuna suuret kekkerit isämme 50-vuotis syntymäpäivän kunniaksi. Sukulaisia ja ystäviä saapui ympäri Suomea ja maailmaakin juhlistamaan kanssamme.



Mentiin Annin kanssa jo päivällä auttamaan järjestelyissä Lahden kotiimme ja päästiin askartelemaan kuvauskylttejä,



seuraamaan miesväen leikkejä,





ja fiilistelemään kaunista päivää läheisten kera.





Päälleni puin punaisen mekon, jonka ostin aikoinaan omia syntymäpäiviäni varten. Annilta lainattu pääkoru ja ponnari kädessä koristivat kokonaisuutta.





Ajettiin paikalle vanhalla Rols Roycella! Tuntui kyllä tuplasti juhlavammalta huristella paikalle tuon kyydissä. :D





Juhlat järjestettiin Lahden Upseerikerhon tiloissa, joka toimi satahenkisen porukan tarpeisiin loistavasti! Salit olivat avarat ja tilavat, istumapaikkoja, lavatilaa, ruokasali ja baaritiski löytyivät, eikä tila ollut lainkaan liian suuri tai pieni.



Yhden vieraistamme sanoin: "ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi." Kun keittiömestari luetteli ruokalistan, meinasin kuolla nälkään siihen paikkaan. Olin syönyt edeltävän kerran Helsingin päädyssä aamupäivästä, joten siinä kuuden aikaan alkoi olla jo aikamoinen nälkä! :D



Pidettiin kaikki iskän lapset yhdessä puhe syntymäpäiväsankarille, jossa jokainen jakoi omia muistojaan ja kiitoksiaan isän kanssa koetuista hetkistä. Siinä ei kyyneliä säästelty ja itse ainakin nyyhkytin jo ennen kuin oma vuoroni edes koitti. Yritäpä siinä nyt kertoa koskettavaa tarinaa, kun ääni särkyy ja vesihanat ovat apposen auki. :D Sain suoritettua puheeni kuitenkin loppuun niin, että puolet asioista meni ainakin perille asti.







Juhlat pitivät sisällään hyvää ruokaa ja juomaa, puheita, keskustelua vanhojen ja uusien tuttavien kanssa, sukulaisten kanssa kuluneiden vuosien kertausta, liikuttuneita kyyneliä, naurua, tanssia, livemusiikkia ja rakkaiden kanssa oleskelua. Juhlat onnistuivat paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Paikka, ihmiset ja tunnelma. <3

Jos en ehdi tulla kirjoittelemaan enää ennen juhannusta, niin toivotan jo nyt ihan mahtavaa, hauskaa, rentoa, lämpöistä, iloista ja jännittävää juhannusta jokaiselle! <3 Tämä tyttö lähtee viikonlopuksi RMJ Juhannus Festareille, nähdään siellä kaikki keillä samat suunnitelmat. ;) 

Pelko persuksissa

Moni ihmettelee, kuten minäkin aikaisemmin, miksi monet suosituimmat blogit alkavat toinen toisensa jälkeen muuttua sellaiseksi värittömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi massaksi. Olen harmitellut useaan otteeseen, miten useissa suosikkiblogeissani näkyy yhä vähemmän ja vähemmän sitä räiskyvää persoonaa, mielenkiintoista kannanottoa ja ronskia huumoria ja lopulta pahimmassa tapauksessa nämä blogit lakkaavat olemasta niitä suosikkiblogejani.



Pikkuhiljaa alan ymmärtää paremmin kuin hyvin miksi. Mitä suositumpi blogi on, sen enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, ja mitä enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, sen enemmän joukkoon mahtuu vihaajia. Vihaajat on hauska käsite itsessään, koska jotenkin en usko, että kovinkaan moni on ihan oikeasti vihaaja, mutta "ammattimaisiksi kritiikin antajiksi" muodostuneet lukijat muuttuvat hyvin nopeasti bloggaajan silmissä vihaajiksi. Se raja on nimittäin hiuksenhieno. Jokin asia, joka ei kritiikin antajan mielestä ole välttämättä yhtään "paha juttu" voikin jostakin syystä olla bloggaajalle juurikin se kaikkein satuttavin asia. Ja silloin kun siihen asiaan olet kajonnut, sinusta tulee vihaaja.



Itse saan usein kritiikkiä hassuista kasvonpiirteistäni, milloin näytän mieheltä, milloin pullalta, milloin lapselta, milloin leikatulta, milloin muuten vain omituiselta, mutta nämä asiat eivät ole niitä, jotka sattuisivat olemaan arka paikkani, sillä satun itse tykkäämään omituisista kasvoistani juuri sellaisina kuin ne on minulle kohdussa rakennusvaiheessa muodostunut. Näytän sopivalta risteytykseltä äidistäni ja isästäni ja molemmat näyttää mielestäni kivoilta. :D Minulla kuitenkin on myös omat arat paikkani, ja kun joku niihin iskee, välillä jopa kaavailen päässäni kokonaan lopettavani kirjoittamisen.



Ymmärrän siis vallan hyvin, miksi joku bloggaaja, joka saa jatkuvasti kurjaa kommenttia ehkäpä juuri arimpia asioitaan koskien, vähentää henkilökohtaisten ja repäisevien postausten tekemistä ja lopulta kirjoittaa vain harmaaseen massaan sopivaa tekstiä, josta kukaan ei voi keksiä mitään henkilökohtaista loukkausta.

Ei satuta, jos joku sanoo väritöntä asiapohjaista yhteistyöpostausta tylsäksi. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! Mutta voi satuttaa, jos kirjoittaa vaikkapa masennuksesta ja joku vähättelee sun pahaa oloa tai kommentoi, että ansaitsee kaiken sen.



En sano, että on täysin lukijoiden syytä, että blogit muuttuu persoonattomammiksi ja tylsemmiksi, mutta kyllä teillä vaan sattuu olemaan osaa ja arpaa siihen myöskin! Postauksia kirjoitetaan siis jatkuvasti pelko persuksissa ja sinä voit omalla käytökselläsi vaikuttaa siihen, muuttuuko suosikkiblogisi harmaaksi massaksi vai säilyttääkö se värikkyytensä, luonteensa ja avoimuutensa. Mieti rakentavaa kritiikkiäsi hetki toisenkin näkökulmasta, ennen kuin jätät sen. Mieti myös voisiko jotakin positiivistakin keksiä vaikkapa samalla, jotta sinua ei automaattisesti luokiteltaisi vihaajat- kategoriaan.

Ei tahallaan tallota toisiamme, vaan ollaan armollisia muille ja itsellemme. Uskon, että pohjimmiltaan kaikissa meissä piilee hyväntahtoisuus. Kaivetaan se itsestämme ja muista esiin ja lopetetaan se vihan ruokkiminen! :)