Moni ihmettelee, kuten minäkin aikaisemmin, miksi monet suosituimmat blogit alkavat toinen toisensa jälkeen muuttua sellaiseksi värittömäksi, hajuttomaksi ja mauttomaksi massaksi. Olen harmitellut useaan otteeseen, miten useissa suosikkiblogeissani näkyy yhä vähemmän ja vähemmän sitä räiskyvää persoonaa, mielenkiintoista kannanottoa ja ronskia huumoria ja lopulta pahimmassa tapauksessa nämä blogit lakkaavat olemasta niitä suosikkiblogejani.
Pikkuhiljaa alan ymmärtää paremmin kuin hyvin miksi. Mitä suositumpi blogi on, sen enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, ja mitä enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, sen enemmän joukkoon mahtuu vihaajia. Vihaajat on hauska käsite itsessään, koska jotenkin en usko, että kovinkaan moni on ihan oikeasti vihaaja, mutta "ammattimaisiksi kritiikin antajiksi" muodostuneet lukijat muuttuvat hyvin nopeasti bloggaajan silmissä vihaajiksi. Se raja on nimittäin hiuksenhieno. Jokin asia, joka ei kritiikin antajan mielestä ole välttämättä yhtään "paha juttu" voikin jostakin syystä olla bloggaajalle juurikin se kaikkein satuttavin asia. Ja silloin kun siihen asiaan olet kajonnut, sinusta tulee vihaaja.
Itse saan usein kritiikkiä hassuista kasvonpiirteistäni, milloin näytän mieheltä, milloin pullalta, milloin lapselta, milloin leikatulta, milloin muuten vain omituiselta, mutta nämä asiat eivät ole niitä, jotka sattuisivat olemaan arka paikkani, sillä satun itse tykkäämään omituisista kasvoistani juuri sellaisina kuin ne on minulle kohdussa rakennusvaiheessa muodostunut. Näytän sopivalta risteytykseltä äidistäni ja isästäni ja molemmat näyttää mielestäni kivoilta. :D Minulla kuitenkin on myös omat arat paikkani, ja kun joku niihin iskee, välillä jopa kaavailen päässäni kokonaan lopettavani kirjoittamisen.
Ymmärrän siis vallan hyvin, miksi joku bloggaaja, joka saa jatkuvasti kurjaa kommenttia ehkäpä juuri arimpia asioitaan koskien, vähentää henkilökohtaisten ja repäisevien postausten tekemistä ja lopulta kirjoittaa vain harmaaseen massaan sopivaa tekstiä, josta kukaan ei voi keksiä mitään henkilökohtaista loukkausta.
Ei satuta, jos joku sanoo väritöntä asiapohjaista yhteistyöpostausta tylsäksi. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! Mutta voi satuttaa, jos kirjoittaa vaikkapa masennuksesta ja joku vähättelee sun pahaa oloa tai kommentoi, että ansaitsee kaiken sen.
En sano, että on täysin lukijoiden syytä, että blogit muuttuu persoonattomammiksi ja tylsemmiksi, mutta kyllä teillä vaan sattuu olemaan osaa ja arpaa siihen myöskin! Postauksia kirjoitetaan siis jatkuvasti pelko persuksissa ja sinä voit omalla käytökselläsi vaikuttaa siihen, muuttuuko suosikkiblogisi harmaaksi massaksi vai säilyttääkö se värikkyytensä, luonteensa ja avoimuutensa. Mieti rakentavaa kritiikkiäsi hetki toisenkin näkökulmasta, ennen kuin jätät sen. Mieti myös voisiko jotakin positiivistakin keksiä vaikkapa samalla, jotta sinua ei automaattisesti luokiteltaisi vihaajat- kategoriaan.
Ei tahallaan tallota toisiamme, vaan ollaan armollisia muille ja itsellemme. Uskon, että pohjimmiltaan kaikissa meissä piilee hyväntahtoisuus. Kaivetaan se itsestämme ja muista esiin ja lopetetaan se vihan ruokkiminen! :)
Pikkuhiljaa alan ymmärtää paremmin kuin hyvin miksi. Mitä suositumpi blogi on, sen enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, ja mitä enemmän joukkoon mahtuu ihmisiä, sen enemmän joukkoon mahtuu vihaajia. Vihaajat on hauska käsite itsessään, koska jotenkin en usko, että kovinkaan moni on ihan oikeasti vihaaja, mutta "ammattimaisiksi kritiikin antajiksi" muodostuneet lukijat muuttuvat hyvin nopeasti bloggaajan silmissä vihaajiksi. Se raja on nimittäin hiuksenhieno. Jokin asia, joka ei kritiikin antajan mielestä ole välttämättä yhtään "paha juttu" voikin jostakin syystä olla bloggaajalle juurikin se kaikkein satuttavin asia. Ja silloin kun siihen asiaan olet kajonnut, sinusta tulee vihaaja.
Itse saan usein kritiikkiä hassuista kasvonpiirteistäni, milloin näytän mieheltä, milloin pullalta, milloin lapselta, milloin leikatulta, milloin muuten vain omituiselta, mutta nämä asiat eivät ole niitä, jotka sattuisivat olemaan arka paikkani, sillä satun itse tykkäämään omituisista kasvoistani juuri sellaisina kuin ne on minulle kohdussa rakennusvaiheessa muodostunut. Näytän sopivalta risteytykseltä äidistäni ja isästäni ja molemmat näyttää mielestäni kivoilta. :D Minulla kuitenkin on myös omat arat paikkani, ja kun joku niihin iskee, välillä jopa kaavailen päässäni kokonaan lopettavani kirjoittamisen.
Ymmärrän siis vallan hyvin, miksi joku bloggaaja, joka saa jatkuvasti kurjaa kommenttia ehkäpä juuri arimpia asioitaan koskien, vähentää henkilökohtaisten ja repäisevien postausten tekemistä ja lopulta kirjoittaa vain harmaaseen massaan sopivaa tekstiä, josta kukaan ei voi keksiä mitään henkilökohtaista loukkausta.
Ei satuta, jos joku sanoo väritöntä asiapohjaista yhteistyöpostausta tylsäksi. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen! Mutta voi satuttaa, jos kirjoittaa vaikkapa masennuksesta ja joku vähättelee sun pahaa oloa tai kommentoi, että ansaitsee kaiken sen.
En sano, että on täysin lukijoiden syytä, että blogit muuttuu persoonattomammiksi ja tylsemmiksi, mutta kyllä teillä vaan sattuu olemaan osaa ja arpaa siihen myöskin! Postauksia kirjoitetaan siis jatkuvasti pelko persuksissa ja sinä voit omalla käytökselläsi vaikuttaa siihen, muuttuuko suosikkiblogisi harmaaksi massaksi vai säilyttääkö se värikkyytensä, luonteensa ja avoimuutensa. Mieti rakentavaa kritiikkiäsi hetki toisenkin näkökulmasta, ennen kuin jätät sen. Mieti myös voisiko jotakin positiivistakin keksiä vaikkapa samalla, jotta sinua ei automaattisesti luokiteltaisi vihaajat- kategoriaan.
Ei tahallaan tallota toisiamme, vaan ollaan armollisia muille ja itsellemme. Uskon, että pohjimmiltaan kaikissa meissä piilee hyväntahtoisuus. Kaivetaan se itsestämme ja muista esiin ja lopetetaan se vihan ruokkiminen! :)
