Tämä kysymys on toistunut eri muodoissa pitkin koko somehistoriani ja varmasti moni muukin somessa aktiivinen on saanut kuulla saman kysymyksen ainakin kerran elämässään. Haetko tällä hyväksyntää miehiltä? Janoatko julkisuutta? Onko sinulla pakottava tarve saada huomiota? Niin. Miksi?
Aloitin aktiivisen sometteluni jo aikoinaan Irc-galleria ja Messenger aikoina. Minusta oli jännittävää miten tuhannet ihmiset, niin tutut kuin tuntemattomatkin, pystyivät tavoittaa toisensa niin nopeasti ja helposti jopa ympäri maailmaa. Myöhemmin tuli Facebook ja sitten some siirtyikin jo vahvasti puhelimiin.
Sometteluni alkoi vailla minkäänlaisia tavoitteita tai ajatuksia siitä, mitä sillä hain. Mielestäni se oli hauskaa, inspiroivaa ja kiinnostavaa. Kaunis annos, onnistunut päivän asukokonaisuus, uudet treenikengät tai iloinen kaveripotretti.
Sitten alkoi selfieiden kultainen aikakausi. Omasta naamasta kuva noin läheltä itse räpsäistynä, HÄH miksi? Asiaan kuuluu tietenkin parhaan mahdollisen kuvakulman ja muikistuksen hakeminen. Onnistunut naamaräpsäys saa toisinaan jopa huippuhyvät fiilikset aikaan, vaikka siltä ei joka päivä välttämättä näyttäisikään. Onnistuneeseen meikkiin, kampaajan jälkeiseen freesiin fiilikseen ja lomamatkalla ruskettuneeseen hipiään on hauska palata jälkeenpäinkin katselemaan, että tuolta se pärstä sitten näytti silloin, kun oli se erikoishyvä päivä. Harvoin kukaan niitä selfieitä nappailee tai ainakaan lisäilee niinä huonoina hius- ja naamapäivinä.
Mutta ajatus lähti hieman vaeltelemaan aiheesta: MIKSI? Ensin se oli siis kiva tapa ja hauskaa puuhattavaa. Omasta sometilistä tuli kuin oma pieni kuvapäiväkirja, josta ammensin itsellenikin myöhemmin inspiraatiota. Olipas tuona päivänä kiva asu, laitan sen tänäänkin. Näyttipä hiukset hauskalta tuolla nutturalla! Tällä viikolla voisi käydä salilla yhtä monena päivänä kuin viime viikollakin. Tuota mansikkasmoothieta täytyy kokeilla taas viikonloppuna! Vähän ajan päästä alkoi saada enemmän ja enemmän seuraajia ja kommentoijia. Oli kiva, kun muut tykkäilivät kuvista ja kertoivat inspiroituneensa jostakin, kuvien lisäämisestä alkoi tulla jatkuvasti hieman suunnitelmallisempaa.
Aloin huomaamaan, että selfiet saivat enemmän tykkäyksiä kuin ruokakuvat ja yksityiskohdat vaatteista. Selfieiden lisäämisen jälkeen seuraajia ilmestyi puolet enemmän kuin ruokakuvien lisäämisen jälkeen. Miksi tämä kiinnosti? Mitä enemmän niitä seuraajia oli tullut, sen enemmän sähköpostiin, inboxiin ja muualle oli alkanut sadella yhteydenottoja. Tahtoisinko osallistua jonkun paikan avajaisiin tai tapahtumaan? Tahtoisinko vastaanottaa jonkun tuotteen kuvapostausta vastaan? Tahtoisinko tehdä yhteistyötä festareiden kanssa? Vitsit miten hauskaa ja jännittävää, tottakai mä halusin!
Kuvien lisääminen ei vieläkään ole mulle mitään rutiininomaista pakkopullaa, vaan mä todella tykkään suunnitella erilaisia kokonaisuuksia asuista, annoksista ja muista maailman pienistä yksityiskohdista. Mä rakastan kuvata luontoa ja maailman kauneutta. Musta on ihanaa kahlita jonkun eläimen söpöys kuvan muotoon ja musta on mukavaa, kun meikki tai kampaus onnistuu ja siitä sattuu saamaan myös kivan kuvan aikaiseksi.
Mulle kuvaaminen, kaikenlainen, on siis rakas harrastus ja tekisin sitä, vaikka en yhtäkään somekanavaa itse käyttäisi, mutta kuvien lisääminen someen on nykyään ehkä hieman tavoitteellisempaa. Mä kaavailen jopa jonkunlaisia tulevaisuuden suunnitelmia somemaailman pariin, blogin kannalta näkyvyydestä eri somekanavilla on hyötyä, musta on mahtavaa osallistua uusiin juttuihin somen kautta, niin tapahtumiin kuin erilaisiin kampanjoihinkin.
- Haenko siis huomiota? Tässä vaiheessa mun on vastattava kyllä. Huomion ja näkyvyyden saaminen somessa mahdollistaa paljon asioita, joita ei muuten elämässä olisi varmasti tullut eteen koskaan.
- Haenko miesten ja muiden hyväksyntää? Somen ihmeellisessä maailmassa on oppinut, ettei kaikkia, eikä edes suurinta osaa voi miellyttää. Hyväksynnän hakemisen muilta jätin oikeastaan jo Irc-galleria ajoilta ja aloin luottamaan omaan arvostelukykyyni someen lisäämieni kuvien osalta. Parisuhteen päättymisen jälkeen oli kiva saada silloin tällöin mukavaa palautetta sinkkumiehiltä, mutta se ei ollut mulle mikään somekanavien päivittelemisen syy. Ei mahdu oikeastaan edes kahden käden sormiin henkilöt, jotka olen torjunut sosiaalisessa mediassa vääränlaisen huomion saamisen vuoksi. Suurimmaksi osakseen seuraajat ovat olleet asiallista sakkia, kiitos. ♥
- Janoanko julkisuutta? Vaikka pidänkin julkista blogia ja aktiivisia somekanavia, mä toivon silti, että voin säilyttää elämässäni vahvasti myös tietyn yksityisyyden. Mä toivon, että voin piristää ja inspiroida ihmisten päiviä, myös vaikka niiden tuntemattomienkin. Mä toivon, että voin kertoa ehkä jotakin uutta tai jakaa omia hyväksi kokemiani juttuja somen välityksellä. Mutta mä myös toivon, että ihmiset kunnioittavat sitä, että kaikki asiani eivät kuulu someen ja jaan somekanaviini juuri sen siivun elämästäni, mikä hyvältä ja luontevalta sinne tuntuu jakaa. Jos joku sattumalta tunnistaa mut someminäni vuoksi tuolla jossakin pyöriessä, toivon että se on meille molemmille hyväntuulinen hetki.
En ihan ymmärräkään, miksi someaktiivisuus koetaan monesti niin pahana asiana. Mä keksin miljoonia asioita, jotka olisivat mulle itselleni tai joillekin muille haitallisempia ja ikävempiä juttuja ja joista noottia voisi ja kuuluisikin antaa. Aktiivinen somepäivittely harrastuksena tai jopa työnä ei loukkaa tai satuta ketään, se ei vie päivistäni turhan paljon aikaa muilta jutuilta (nyt, kun olen oppinut jättämään puhelimen sivuun silloin, kun tapaan ystäviäni tai läheisiäni) ja se ei vahingoita mun tai kenenkään toisenkaan henkistä tai fyysistä hyvinvointia. Some on vieläpä nykyään niin IN juttu, että jopa monet työpaikat päivittelevät kuulumisiaan sinne päivittäin. Ymmärrän toki, etteivät kaikki vaan näe mitään järkeä somettelussa harrastuksena, mutta eivät kaikki tajua vikellyksen tai sienestämisenkään päälle ja heidän annetaan silti rauhassa temmeltää puuhissaan. :D
Näihin tunnelmiin on hyvä aloittaa viikonloppu. Ei oteta kaikkea ihan niin vakavasti, jooko? Elämä on aika mahtava juttu, kun sen osaa ottaa vastaan avoimesti ja hyvällä buugilla. ♥ Postauksen pirteät ja lämpöä ja iloa hohkavat kuvat viestikööt aurinkoisesta tunnelmastani. :'D Kivaa viikonloppua!
Aloitin aktiivisen sometteluni jo aikoinaan Irc-galleria ja Messenger aikoina. Minusta oli jännittävää miten tuhannet ihmiset, niin tutut kuin tuntemattomatkin, pystyivät tavoittaa toisensa niin nopeasti ja helposti jopa ympäri maailmaa. Myöhemmin tuli Facebook ja sitten some siirtyikin jo vahvasti puhelimiin.
Sometteluni alkoi vailla minkäänlaisia tavoitteita tai ajatuksia siitä, mitä sillä hain. Mielestäni se oli hauskaa, inspiroivaa ja kiinnostavaa. Kaunis annos, onnistunut päivän asukokonaisuus, uudet treenikengät tai iloinen kaveripotretti.
Sitten alkoi selfieiden kultainen aikakausi. Omasta naamasta kuva noin läheltä itse räpsäistynä, HÄH miksi? Asiaan kuuluu tietenkin parhaan mahdollisen kuvakulman ja muikistuksen hakeminen. Onnistunut naamaräpsäys saa toisinaan jopa huippuhyvät fiilikset aikaan, vaikka siltä ei joka päivä välttämättä näyttäisikään. Onnistuneeseen meikkiin, kampaajan jälkeiseen freesiin fiilikseen ja lomamatkalla ruskettuneeseen hipiään on hauska palata jälkeenpäinkin katselemaan, että tuolta se pärstä sitten näytti silloin, kun oli se erikoishyvä päivä. Harvoin kukaan niitä selfieitä nappailee tai ainakaan lisäilee niinä huonoina hius- ja naamapäivinä.
Mutta ajatus lähti hieman vaeltelemaan aiheesta: MIKSI? Ensin se oli siis kiva tapa ja hauskaa puuhattavaa. Omasta sometilistä tuli kuin oma pieni kuvapäiväkirja, josta ammensin itsellenikin myöhemmin inspiraatiota. Olipas tuona päivänä kiva asu, laitan sen tänäänkin. Näyttipä hiukset hauskalta tuolla nutturalla! Tällä viikolla voisi käydä salilla yhtä monena päivänä kuin viime viikollakin. Tuota mansikkasmoothieta täytyy kokeilla taas viikonloppuna! Vähän ajan päästä alkoi saada enemmän ja enemmän seuraajia ja kommentoijia. Oli kiva, kun muut tykkäilivät kuvista ja kertoivat inspiroituneensa jostakin, kuvien lisäämisestä alkoi tulla jatkuvasti hieman suunnitelmallisempaa.
Aloin huomaamaan, että selfiet saivat enemmän tykkäyksiä kuin ruokakuvat ja yksityiskohdat vaatteista. Selfieiden lisäämisen jälkeen seuraajia ilmestyi puolet enemmän kuin ruokakuvien lisäämisen jälkeen. Miksi tämä kiinnosti? Mitä enemmän niitä seuraajia oli tullut, sen enemmän sähköpostiin, inboxiin ja muualle oli alkanut sadella yhteydenottoja. Tahtoisinko osallistua jonkun paikan avajaisiin tai tapahtumaan? Tahtoisinko vastaanottaa jonkun tuotteen kuvapostausta vastaan? Tahtoisinko tehdä yhteistyötä festareiden kanssa? Vitsit miten hauskaa ja jännittävää, tottakai mä halusin!
Kuvien lisääminen ei vieläkään ole mulle mitään rutiininomaista pakkopullaa, vaan mä todella tykkään suunnitella erilaisia kokonaisuuksia asuista, annoksista ja muista maailman pienistä yksityiskohdista. Mä rakastan kuvata luontoa ja maailman kauneutta. Musta on ihanaa kahlita jonkun eläimen söpöys kuvan muotoon ja musta on mukavaa, kun meikki tai kampaus onnistuu ja siitä sattuu saamaan myös kivan kuvan aikaiseksi.
Mulle kuvaaminen, kaikenlainen, on siis rakas harrastus ja tekisin sitä, vaikka en yhtäkään somekanavaa itse käyttäisi, mutta kuvien lisääminen someen on nykyään ehkä hieman tavoitteellisempaa. Mä kaavailen jopa jonkunlaisia tulevaisuuden suunnitelmia somemaailman pariin, blogin kannalta näkyvyydestä eri somekanavilla on hyötyä, musta on mahtavaa osallistua uusiin juttuihin somen kautta, niin tapahtumiin kuin erilaisiin kampanjoihinkin.
- Haenko siis huomiota? Tässä vaiheessa mun on vastattava kyllä. Huomion ja näkyvyyden saaminen somessa mahdollistaa paljon asioita, joita ei muuten elämässä olisi varmasti tullut eteen koskaan.
- Haenko miesten ja muiden hyväksyntää? Somen ihmeellisessä maailmassa on oppinut, ettei kaikkia, eikä edes suurinta osaa voi miellyttää. Hyväksynnän hakemisen muilta jätin oikeastaan jo Irc-galleria ajoilta ja aloin luottamaan omaan arvostelukykyyni someen lisäämieni kuvien osalta. Parisuhteen päättymisen jälkeen oli kiva saada silloin tällöin mukavaa palautetta sinkkumiehiltä, mutta se ei ollut mulle mikään somekanavien päivittelemisen syy. Ei mahdu oikeastaan edes kahden käden sormiin henkilöt, jotka olen torjunut sosiaalisessa mediassa vääränlaisen huomion saamisen vuoksi. Suurimmaksi osakseen seuraajat ovat olleet asiallista sakkia, kiitos. ♥
- Janoanko julkisuutta? Vaikka pidänkin julkista blogia ja aktiivisia somekanavia, mä toivon silti, että voin säilyttää elämässäni vahvasti myös tietyn yksityisyyden. Mä toivon, että voin piristää ja inspiroida ihmisten päiviä, myös vaikka niiden tuntemattomienkin. Mä toivon, että voin kertoa ehkä jotakin uutta tai jakaa omia hyväksi kokemiani juttuja somen välityksellä. Mutta mä myös toivon, että ihmiset kunnioittavat sitä, että kaikki asiani eivät kuulu someen ja jaan somekanaviini juuri sen siivun elämästäni, mikä hyvältä ja luontevalta sinne tuntuu jakaa. Jos joku sattumalta tunnistaa mut someminäni vuoksi tuolla jossakin pyöriessä, toivon että se on meille molemmille hyväntuulinen hetki.
En ihan ymmärräkään, miksi someaktiivisuus koetaan monesti niin pahana asiana. Mä keksin miljoonia asioita, jotka olisivat mulle itselleni tai joillekin muille haitallisempia ja ikävempiä juttuja ja joista noottia voisi ja kuuluisikin antaa. Aktiivinen somepäivittely harrastuksena tai jopa työnä ei loukkaa tai satuta ketään, se ei vie päivistäni turhan paljon aikaa muilta jutuilta (nyt, kun olen oppinut jättämään puhelimen sivuun silloin, kun tapaan ystäviäni tai läheisiäni) ja se ei vahingoita mun tai kenenkään toisenkaan henkistä tai fyysistä hyvinvointia. Some on vieläpä nykyään niin IN juttu, että jopa monet työpaikat päivittelevät kuulumisiaan sinne päivittäin. Ymmärrän toki, etteivät kaikki vaan näe mitään järkeä somettelussa harrastuksena, mutta eivät kaikki tajua vikellyksen tai sienestämisenkään päälle ja heidän annetaan silti rauhassa temmeltää puuhissaan. :D
Näihin tunnelmiin on hyvä aloittaa viikonloppu. Ei oteta kaikkea ihan niin vakavasti, jooko? Elämä on aika mahtava juttu, kun sen osaa ottaa vastaan avoimesti ja hyvällä buugilla. ♥ Postauksen pirteät ja lämpöä ja iloa hohkavat kuvat viestikööt aurinkoisesta tunnelmastani. :'D Kivaa viikonloppua!
