sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Unelma itsestä - Lapsella vain voi silmät niin loistaa

Herään vaaleanpunaisen peittoni alta, jossa on etupuolella vaaleakutrinen iso prinsessa Barbie ja sisäpuolella monta eriväristä pientä perhosta. Vaikka Disney prinsessat ja Barbiet täydellisen ja kiinnostavan kauniita olivatkin, mun ehdoton suosikki puoli tuosta peitosta oli se, mikä oli täynnä niitä pieniä perhosia. (Peitto on muuten yhä olemassa) Ennen kuin kiipeän alas mun ja Annin kerrossängystä lasken jälleen kuinka monta eriväristä perhosta sisäpuolelta löytyy, moni niistä on saman värisiä keskenään, joka luo peliin pientä haastetta. 

Kurkkaan alapetiin, Anni on jo herännyt, Anni on aina ollut mua aamuvirkumpi. Nousen sängystä ja menen vessaan, siihen isompaan, jossa juoksi sokeritoukkia lattialla aina kun sytytti valon. Taas sokeritoukka juoksee valoa pakoon. Yläkerrassa voitelen kaksi ruisleipää ja laitan päälle juustoa ja laitan ne mikroon. Mun mikroruikkarit, joka aamu sama homma. Suunnittelin, että joskus aikuisena voisin perustaa pikaravintolan, jossa voitaisiin myydä erilaisia mikroruisleipiä, kun kukaan ei varmasti ole vielä tajunnut miten pirun hyviä ne ovat, vaikka niin yksinkertaisia ja nopeita valmistaa. Länttään ruisleivät yhteen, koska kun ne erottaa toisistaan on sulanut juusto tarrautunut kiinni keskeltä ja leipien väliin tulee siisti juustovana. Leivät on vielä kuumia, mutta mun sormet on tottunut käsittelemään niitä, koska syön mikroruikkareita joka aamu ja ilta. Oon ylpeä mun lämpökestävistä sormista, Anni ja Olli ei varmaan pystyisi pitää näin kuumia leipiä kädessä. Leivät katoaa nopeasti parempiin suihin ja käyn hetken olkkarissa katsomassa aamun lastenohjelmia. Anni on jo siellä mutta säkkituoli on onneksi vapaana. Se paras harmaa, löllerö säkkituoli, jonka yhdeltä sivulta ompeleiden ratkoksista tippuu välillä styroksipalloja, ja musta on mielettömän siistiä, että se on täynnä niitä pieniä palloja. Äiti ei tiedä, että lasketaan välillä meidän portaat alakertaan sillä samaisella säkkituolilla, kun se on vielä töissä. 

Äiti on vielä makkarissa, koska on kesäloma. Käyn huikkaamassa makkarin ovella lähteväni isoon mettään keräilemään kuulia. Se on mun harrastus. Naapurin vanhemmat pojat pelaa aina isolla porukalla siellä metsässä kuulasotaa ja jättää jälkeensä sadoittain pieniä värikkäitä kuulia, joista tylsimmät ja yleisimmät ovat valkoisia ja vaaleansinisiä, mutta jos käy hyvä tuuri, saattaa löytää läpinäkyvän vihreän (joita mulla oli 7 kpl) tai kerran löysin yhden vaaleanpunaisenkin. Silloin aloin itkemään ja se sai mun väärinpäin käännetystä vessajakkarasta ihan oman lokeronsa. Sinisiä ja valkoisia Mulla oli varmasti tuhansia. Saan luvan mennä, mutta mun pitää tulla takaisin kuulemma lounaaseen mennessä. Hyvin aikaa siis. 

Ensin suuntaan pienelle paritalon takapihallemme, jossa on mun rakas leikkimökki. Se oli meidän kaikkien yhteinen oikeasti, mutta mulla oli sellainen tunne kun se olisi ollut vähän enemmän ihan mun oma seikkailijan aarremökki. Välillä leikin ja kuvittelin, että se on mun itserakentamani. Olin vähän liian vanha leikkimään leikkimökissä, mutta en mä siellä mitään leikkinyt. Mulla oli siellä kaikki mun lemmikit. Ensin vaihdoin nokkosperhosentoukille uuden lehdet, niitä sai poimittua, jos ei koskenut paljaalla kädellä lehden alaosaan, sitten tarkistin lasikulosta miten mun muurahaiset voi ja huomasin, että ne oli tehnyt yön aikana pari uutta käytävää kupin seinämiin multaan. Heitin pari papintappajaa (koppakuoriainen, jonka oikeaa nimeä en tiennyt) ja muuta hyönteistä mun hämähäkkien sekaan ja valitsin meidän mustaviini- ja valkoviinimarjapensaasta pari erikoiskirvaista lehteä mun leppäkertuille. Nuijapäät sai kalanruokaa, koska en ollut varma mitä ne syövät ja uutta vettä. Uutta vettä oli tuotava ojasta joka päivä, koska äitin mukaan siinä on happea jäljellä jota nuijapäät tarvitsi kasvaakseen. 

Huh, velvollisuudet hoidettu, sitten piti siirtyä kuulanpoimintaan. Jotta pääsin isoon metsään, mun piti selviytyä Julkusten pihan läpi huomaamattomasti ja ketterästi kuin pantteri. Naapurin Rane, Julkusten iskä, oli antanut meille luvan ylittää kallioinen piha ylös metsään, mutta se tuntui silti musta jotenkin kielletyltä, koska Rane oli musta pelottava vaikka se aina mukava meille olikin. Lähdin ihan pihan reunaa juoksemaan, hyppäsin parin ison kiven yli matkalla ketterästi kuin mikäkin tarzan ja loppusuoralla oli vielä osittain jyrkkiäkin kalliokohtia, josta niistäkin tiesin ulkoa parhaat jalan sijat , jotta pääsin juostua mahdollisimman nopeasti pihan poikki metsään. Kukaan ei nähnyt mun pihan ylitystä taaskaan, olin varmasti nopein metsä-maastojuoksija jota naapuristosta löytyi, olihan luonto mun toinen koti ja pelikenttä, ajattelin. Jos joku paha mies jahtaisi mua metsässä tai maastossa, se ei sais mua kiinni, ei millään. 

Heti isonmetän alkumetreillä piti alkaa tarkkailla tiukasti maastoa, sieltä löytyi monesti eniten kuulia, mutta ne harvinaisimmat löytyivät yleensä piilosta sammaleiden seasta jostakin vähän kauempaa. Joku ihan varmasti keräsi niitä kuulia sieltä myöskin, koska miksi niitä harvinaisia ei olisi muuten löytynyt sieltä, missä niitä eniten yleisesti ottaen oli. Peruskuulia löytyi taas iso säkillinen, mutta ei yhtään harvinaisuutta. Höh, no huomenna on päivä uus, ehkä saan Annin huomenna matkaan avustamaan. 

Kotimatkalla mä näen ison sammakon ja kuten aina, mun on pakko saada se kiinni. Jos mä saan sen kiinni, mua alkaa välillä itkettää jos mä en saa mua alkaa itkettää vielä enemmän. Sydän hakkaa ja kädet hikoilee, tää yksilö on nopea ja se pomppii henkensä edestä, mutta mähän vaan haluaisin hetken katsella sitä. Voisinpa kertoa sen sille jotenkin. Luonnon elukat on niin mageita, niiden värit ja muodot on niin erilaisia ja hienoja, miten tommosia voi vaan kasvaa ja elää täällä vapaana ilman että kukaan hoitaa tai ruokkii niitä. Sammakko pääsee pakoon koska se hyppii niin tiheään kasvustoon etten voi seurata sitä sinne. Oon pettynyt, mutta muistan nopeasti että yksi mun nuijapäistä oli kasvattanut jo jalat, joten ei mene kuin viikko siihen, että mulla on oma pieni sammakko. Mutta se tarkoittaa samalla, että mun pitää pian päästää se takaisin luontoon. Äiti oli opettanut, että luonnon eläimiä ei voi pitää ikuisesti vankina, joten nuijapäät oli vietävä ojaan kun niistä tuli sammakoita ja hämähäkit, kertut ja murkut piti välillä vaihtaa uusiin ja ottaa tilalle vaikkapa etanoita ja koppakuoriaisia. - Essi 10v  

1330

Istuin yksi päivä täällä bussissa ja ihastelin kaikkia maisemia, joita vilahteli ohitse. Tajusin, miten olen täällä alkanut taas arvostaa ja katsella maailmaa ihan erilaisin silmin ja miten kaikki entiset arjen ongelmat ja ajatukset tuntuivat niin kaukaisilta, pinnallisilta ja turhilta. Aloin muistella lapsuuttani ja mieleen piirtyi elävästi asioita, jotka toistuivat lapsuudessani päivittäin. Miten hienoa silloin oli vain juoksennella metsässä ja se olikin parasta mitä tiesin. 

Jossakin vaiheessa kasvaessa katoaa se lapsena koettu ilo, aktiivisuus ja kiinnostus kaikkea jännittävää, uutta ja upeaa kohtaan, mitä maailmalla on tarjota. Aletaan ajattelemaan ulkonäköä, sosiaalista asemaa, yhteiskunnan yleisiä odotuksia ja ongelmia, rahaa ja muuta omaisuutta, mainetta ja kunniaa. Siinä rytäkässä unohtuu pikkuhiljaa ihastella sitä kadulla juoksevaa lokinpoikaa tai kevään ensimmäistä sitruunaperhosta. Oon saanut täällä taas jotenkin paremmin kiinni niistä arvoista ja asioista, jotka mulle on oikeasti tässä elämässä rakkaita ja tärkeitä. Vähän sellainen lapsekkaan omainen innostus taas ihmisiä, luontoa ja maailmaa kohtaan ja ulkonäkö ja maallinen mammona on jäänyt toissijaiseksi. Toivon kovasti, että voisin tuoda täältä mukanani edes osittain sitä "lapsen silmien kirkkautta", jonka lävitse maailman näkee. 

1334

Unelma Itsestä Työkirjani on saanut mut muutenkin täällä tutkiskelemaan itseäni ja hyvinvointiani niin henkisesti kuin fyysisestikin kokonaisvaltaisena olentona. Ensin keskityttiin tutkimaan hieman omia tavoitteita niin ruokavalion kuin treenailunkin suhteen ja sitten lähettiin kokoajan etenemään sitä pintaa syvemmälle. Työkirjan innostamana pidin tipattoman tammikuun, pistin ruokavalioni täällä Thaimaassa uusiksi ja loin itselleni uusia treeniohjelmia ja tavoitteita keväälle.

Oon myös maininnut, että täällä on tullut pohdittua omaa sisäistä itseään niin syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti, että välillä on ihan hämmentynyt tässä itsekin. Täällä on tullut itkettyä tyttöjen kanssa niin monet itkut, on ymmärretty yhdessä ja erikseen ihan uusia juttuja itsestämme ja on opittu hyväksymään menneisyyttä ja ottamaan tuleva vastaan avoimemmin mielin. Oon myös oppinut täällä todella paljon siitä, mistä asioista mä ihan oikeasti itse tykkään ja millaisia asioita mä toivon omalta tulevaisuudeltani. Tässä viimeisinä vuosina ei ole ollut aikaa ajatella näin paljon asioita ja uuteen tilanteeseen ja elämään heittäminen on saanut tietenkin myös omalla tavalla tulkitsemaan itseään, ominaisuuksiaan, luonnettaan ja tavoitteitaan elämän suhteen uusiksi. 

1335
 
On tämä ollut melkoinen matka ja nyt meillä onkin enää vähän päälle kuukausi aikaa täällä oleskelua. Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt ja toisaalta ihan käsittämätöntä, miten paljon ihminen voi kokea ja ajatella näin lyhyessä ajassa. Musta tuntuu, että oon himpun verran eri Essi, kun palaan Suomeen. Eikä se oo musta yhtään huono homma. 

53 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti<3 tää sun kirjoitustyyli ja kaikki on niin inspiroivaa.oot todella hieno ihminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau miten ihana kuulla <3 kiitos sulle valtavasti kivasta palautteesta!

      Poista
  2. Aivan ihana postaus. Syvällinen, mutta silti hauska :) Tykkään todella sun kirjoitustyylistä. Sun kirjoituksia on ilo lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä tykkään kirjoittamisesta ihan älyttömästi ja varsinkin ajattelemisesta kirjoittamisen kautta, niin ihana kuulla että näitä juttuja on myös miellyttävää lukeakin! :)

      Poista
  3. Ihana postaus!<3
    T Elisabet

    VastaaPoista
  4. Itku tuli.. <3 En malta odottaa meijän syvällisiä keskusteluita ja yökyläilyjä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonkkelii <3 tulee niiiiin kiva kesä yhdessä!

      Poista
  5. Aivan ihana postaus <3

    VastaaPoista
  6. aivan ihana postaus, Essi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihana, että tää otettiin näin kivasti vastaan <3

      Poista
  7. Oot kyllä upea ja viisas ihminen Essi! Ei voi kun ihailla :)

    VastaaPoista
  8. Hei ei liity tähän postaukseen, mutta oletteko käyttäneet siellä ollenkaan housuja tai pitkähihaisia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon käyttänyt semmosia lölleröhippipöksyjä, mutta farkkuja ei oo edes mukana. Yksi pitkähihainen mulla oli mukana, mutta ei oo juurikaan tullut käytettyä. :D

      Poista
  9. Vaihdossa oppii niin paljon itsestään, että sitä välillä oikeasti ihan hämmästyy. Itse palasin vaihdosta asteen eri ihmisenä ja olen kyllä siitä pirun onnellinen :) elämä on ollut sen jälkeen jotenkin helpompaa ja siitä on nauttinut eritavalla! Tää postaus oli jotenkin tosi ihana ja suloineen, niin kuvat kuin alun teksti lapsuudesta :> ihanaa, että olet löytänyt itsesi ja nyt on sitten se "oikea" Essi palaamassa suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mullakin on sellainen fiilis, että tän jälkeen elämä Suomessakin on vähän erilaista ja hyvällä tavalla niin! :D kiva kuulla, että postaus toi hyvän mielen. :') <3

      Poista
  10. Oot kyllä ihan huippu! <3 meni ihan kylmät väreet lukiessa tätä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa kuulla, että tästä tykättiin ja herätti tunteitakin! :) <3

      Poista
  11. Ihana postaus ja ihania ajatuksia <3 :) harmi vaan että nykyajan lapset ei enään leiki yms vaan tärkeintä on tabletit ja tietokoneet yms :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä oon tästäkin aiheesta meinannut kirjoittaa postausta iät ajat!! Mun lapset ei tuu koskemaankaan älypuhelimeen tai tietsikkaan ennen kuin ne on oppinut miten siistiä metsässä on juosta! :D

      Poista
    2. ^ oon tää sama ano mitä tossa 18.24 kommentissa ja oon niin samaa mieltä sun kanssa! Oon ite kans viettäny lapsuuteni millon missäkin ojissa ja metsissä yms leikkien ja majoja ja retkiä tehden yms! Niin parasta että on saanu ite viettää hyvän lapsuuden kun nykyään se on ihan erilaista :( heti jossei sulla oo ekalla luokalla uusinta älypuhelinta yms niin oot ihan out.. Mä sain ekan puhelimen kutosella ja en vielä silloinkaan ois tarvinnu sitä.. Lähettelin kaikkia turhia viestejä ja soittelin turhia puheluita.. :D

      Poista
    3. Joo pitää kyllä pitää huoli myöhemmin omien lasten kanssa, että tuo arvostus luontoa ja omaa mielikuvitusta kohtaan muodostuu jo lapsuudessa! :)

      Poista
  12. Lapsena sitä oli niin vapaa ja onnellinen. Siihen onnellisuuteen mä haluan pyrkiä nytkin.
    Sydän tälle postaukselle!

    VastaaPoista
  13. En osaa sano mitään. Vau. Mielettömän ihana postaus, oot Essi kultaa<3 Niin kiva että oot jakanu nää kaikki syvemmätkin ajatukset meidän kanssa :')

    VastaaPoista
  14. Saako kysyä hieman henkilökohtaisemman kysymyksen? Minua kiinostaisia uskotko Jumalaan ja mikä on kantasi uskonasioihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysypä pois vaan! Uskon joo, että on olemassa jotakin meitä ylempää, jota ei voi järjellä selittää, mutta mun uskon muoto on vaan hieman määrittelemätön. En esimerkiksi ajattele, että kenenkään usko täällä on vääränlaista vaan kaikilla on oma tapansa ilmentää ja tulkita. Kaikissa uskoissa pääsanomahan on käyttäytyä täällä maailmassa niin, että kaikilla olisi täällä hyvä olla ja että toimittaisiin elämässä oikein. Mullekin siis usko on lähinnä ohjenuorana elää mahdollisimman hyvin itseä ja muita kohtaan.

      Poista
    2. Hienoa, kiitos hyvästä vastauksesta!

      Poista
  15. IHANA POSTAUS :') Essi oot niin ihana, oon niin ilonen et alotit bloggaamaan. Oon lukenu sun blogia ekasta kirjotuksesta saakka ja ootan sun uusia kirjotuksia aina niin innolla. :) nauti loppuajastasi siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äää emssu mikä kommentti! Oon kaikkein iloisin aina kun kuulen, että joku on ollut ekasta postauksesta asti mukana meiningeissä! :D :) <3 kiitos kovasti, nautitaan kyllä! Enää kuukausi, huii

      Poista
  16. Oon jo pitkään halunnut kirjoittaa sulle, kuinka sun blogissa on kaikkea mistä mä tykkään. Oot niin höpsö, aito ja hyvä kirjoittamaan. <3 Et ole vaan suu mutrussa asukuvissa ja kirjota kolme lausetta säästä, tai tee miljoonaa yhteistyöpostausta. Eikä sillä että niissäkään olisi sinänsä mitään vikaa, muuta kun että niitä on tuhansia. Sun blogia on vaan yksi! Keep it simple <3 oot huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että vihdoin kirjoitit! Tälläisestä palautteesta tulee aina niiiin hyvä mieli! Ihan mahtia, että oot löytänyt mun blogista kivoja juttuja ja oot muutenkin tykännyt. Kiitos kiitos kiitos! <3

      Poista
  17. Moikka Essi! Mä olen lukenut sun blogia siitä lähtien kun aloit bloggaamaan ja olen usein kommentoinutkin niitä näitä postauksiisi. Nyt kuitenkin vasta tänään laitoin itsellenikin vihdoin ja viimein sen Instagram -tilin ja katselin sun instakuvia läpi aika pitkälle. Ja tiedätkö mitä? Mulla tuli jotenkin tosi hyvä ja pirteä olo, huomasin ulkona olevan ihanan keväinen auringonpaiste, kiskoin lenkkitamineet päälleni ja menin ulos hölkkäämään. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt lenkillä ja tulipa hyvä olo ja mieli. Mun tavoitteena onkin nyt täksi kesäksi kehittää itselleni yhtä sporttinen ulkomuoto kuin sulla on! :-) Eikä pelkästään ulkonäkö ole tavoitteena, vaan haluaisin muutenkin kehittyä yhtä positiiviseksi ja elämäniloiseksi ihmiseksi kuin miltä sä tämän blogin ja Instan perusteella mun mielestä vaikutat. Kuulostaa ehkä hassulta kuulla tällaista kun et kuitenkaan ole mikään "julkkis" tai muuta, mutta oot monella elämän osa-alueella lähestulkoon mun esikuva ja siis todella ihailtava ihminen :-)

    Mukavaa kevättä sulle edelleen ja kiitos kun pidät tätä blogia :-) <3 Oon saanut sun blogista lukemattomat kerrat inspiraatiota ja hyvää mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apuaa vau mikä kommentti, kiitos valtavasti <3 tosi kiva, että sulle tuli mun instagramistakin hyvä fiilis, vaikka se nyt onkin aika pinnallinen pintaraapaisu musta kaikkine selfieineen! :D Aivan ihanaa, että oon saanut välitettyä positiivisia fiiliksiä sulle ja kiva kuulla, että säkin oot kulkenut täällä mukana blogin eri vaiheissa alusta asti! Te kommentoijat ootte mun inspiraatio ja ilon lähde! Kiitos, kun jaksoit antaa näin monipuolista palautetta <3 :')

      Poista
  18. Aivan ihana postaus, sulla on todellakin kirjoittamisen lahja. Tosi ihanasti kuvailit kaikkia yksityiskohtia ja pääsin ihan tunnelmaan, olisin voinut lukea vaikka kokonaisen kirjan tota lapsuuden tekstiä! Ymmärsin pointin ja herätti kyllä miettimään, pitäisi useammin jättää kännykkä kotiin ja ihastella luonnon ihmeitä. Oot ihana, kiitos mahtavasta postauksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheeh ihana kuulla! Nimenomaan, some hetkeksi seis ja silmät auki! Maailma on aika mahtava. :) <3

      Poista
  19. Ihana postaus! Menin eilen kauppaan ja siinä oven edessä jollain oli varmaan kaatunut keltaisia kuulia maahan, heti tuli mieleen että sun pitäis olla keräämässä nämä! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaah, keltaiset oli kans aika peruskauraa! :DD

      Poista
  20. Vau, tätäpä oli ihana lukea aamukahvia juodessa ! kiitos Essi !

    VastaaPoista
  21. Olisi kiva jos voisit tehdä postauksen teidän lähiympäristöstä sillä. Voisit vaikka esitellä taloa jossa asutte ja sen pihaa, katua, matkaa kouluun, matkaa lähimpään ruokakauppaan tai vaikka ihan kuvia ruokakaupasta jne. On varmaan tosi erilaista kuin täällä suomessa ja tämmöiset arkipostaukset on aina mun mieleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mä oon meinannutkin tehdä, mutta jotenkin on sellainen olo, että haluaisin tehdä moisen vasta kun itse täältä lähden, kun tää on nyt kuitenkin mun turvapaikka ja koti täällä ja kuka vaan voi lukea täältä näistä yksityiskohdista... :)

      Poista
  22. Aivan ihana postaus, tuli ihan itku! <3 Kirjotat älyttömän hyvin. Tuo oli kuin suoraan omasta lapsuudesta <3 Välillä sitä itsekin pysähtyy miettimään, että miten helppoa ja huoletonta lapsuus oli. Miten pienimmistäkin asioista iloitsi.. Pisti todella miettimään :)
    Oot ihana! Nauti loppuajastasi siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin tuli tosi herkistynyt olo tätä kirjoittaessa, mutta vahvimpana piirtyi mieleen se, miten onnellinen lapsi olin kaiken luonnon ja ökkömönkiäisten keskellä <3 nautin, kiitos paljon sulle!

      Poista
  23. Ihana postaus! Oot muutenkin ehdottomasti mun lemppari bloggaaja! Jotenkin sun kirjoitustyyli ja omaperäisyys erottuu muista. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan super huippua kuulla! Kiva, jos oon saanut tuotua tänne blogimaailmaan oman käden jälkeni! Yritetään jatkossa pitää sama meininki pystyssä! Puhtaasti omana itsenä eteenpäin! :)

      Poista
  24. Ihana teksti :) Itselläkin vaihtokokemus avas silmät ihan uudella tavalla ja alko näkee selvemmin niitä asioita mitkä Suomessa on ihan huippuja ja myös niitä asioita, jotka Suomessa on pielessä, esimerkiks yleinen ilkeys ja katkeruus ja kauhee suorittaminen kokoajan. Oot kyllä ihan mieletön nainen, nauti täysin rinnoin (nyt vasta tajusin kuin outo toi sanonta on haha) viimesestä vaihtokuukaudesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jotenkin jännittää, että pysyykö tää kaukaa katselijan ymmärrys mukana, kun palaa itse takaisin kotiin ja arkeen! Toivon, että pysyisi! Nautin ihan valtavasti, tosin nyt himpusti flunssaisena, kun thai uv ja vesisodat verottomia, mutta kipeä ja onnellinen. :D

      Poista