Minun syksyni

Kaipa se on nyt pakko hyväksyä, että talvikausi on nyt alkanut! Mun synttäreihinkin on enää alle kuukausi jäljellä, joten kovaa kyytiä paahdetaan joulua kohti. Mulla jotenkin särähtää kuitenkin vielä korvaan kaikki heitot joululahjaostoksille menemisestä tai silmät ei meinaa uskoa mitä näkevät, kun naapurin pihoilta voi bongailla jouluvaloja, mutta totta se on. Kesä päättyi mun päässäni ihan vasta ja nyt sitten pitäisi toivottaa talvi tervetulleeksi.

Ei tää mitenkään kurjalta tuntuva juttu oo kuitenkaan ollut, koska lumien mukana tuli myös valoisuus! Ihan huippua, että säät ei huitele vielä siellä superpakkasissa, mutta silti on korkeat kinokset ja paljon paljon valoa ja AURINKOA! Mun mielestä mielummin -10 astetta ja kirkas auringonpaiste kuin +10 ja sadetta ja harmaita pilviä.

Kun nyt syksy on kuitenkin taputeltu pois alta, niin voisinpa nyt viimein jakaa tänne hetkiä, joita minun syksyni piti sisällään.

Minun syksyni on ollut...











Kaunis. Varmasti myös monen muunkin, koska tänä syksynä emme joutuneet kärsiä kovinkaan pahoista harmaista vetisistä viimapäivistä, vaan melko monena päivänä päästiin nautiskelemaan auringosta ja leudoista keleistä.





Täynnä ihania ja mulle nyt erityisen tärkeitä hetkiä läheisten ja rakkaiden kanssa. Välillä pienempien tassujen tepsutusta ja välillä vähän isompienkin saappaiden kolinaa.



Pieniä tassuja on tavattu ihan naapurissa! Nimittäin Iskälle on muuttanut asustelemaan pieni herranen nimeltä Bosse! Ollaan Bossen kanssa jo ihan parhaita kavereita.



Bosse ei meinaa tajuta, että siitä on kasvamassa iso koira ja se tykkää käpertyä aina syliin. Parin kuukauden päästä se vaan ei enää luonnistukaan niin helposti.



Bosse on saksanseisoja. Se on iloinen kaikkien kaveri, joka osaa kuitenkin olla hyvinkin rauhallinen ja tottelevainen tarvittaessa.



IHANA pieni vainukoira. <3





Oon päässyt/joutunut sanomaan rakkaille ystäville: "Hei hei nähdään taas, onnea matkaan", mutta sitten kuitenkin myöskin: "Tervetuloa takaisin kotiin!" Kun porukkaa on muutellut pois Suomesta ja takaisin Suomeen. Sain Sininkin takaisin Thaimaasta viimein ja vaikka ei olla ehditty nähdä kovin moneen otteeseen, on meidän tapaamiset aina olleet voimaannuttavia ja oikeaa puheenpölinän virtaa! Sinin aatoksia pääsee seurailemaan täältä.

Tänä syksynä olen osallistunut aivan mielettömiin tapahtumiin, jotka ovat tehneet arjesta juhlaa!





Spalt PR Longchamp Pressipäivä järjestettiin meidän Showroomilla ja olikin hullunkurista, miten syksyn/alkavan talven keskelle taiottiin kevät Longchampin uuden kevätmalliston rinnalle.



Kukkaset ja valoisuus ajoivat asiaa, mutta nuo keväiset sävyt vaatteissa ja asusteissa loivat lopullisen kevään hehkun.







DIESEL SS17 Pressitilaisuus järjestettiin taas Holiday Bar- ravintolassa, jossa piristivät näyttävät printit ja hyvin erilaiset mallistot.



Holiday Bar sopi tilaisuuteen mielestäni mainiosti ja paikan päällä oli todella letkeä ja hyvä tunnelma alusta loppuun! :)





Ja Presseilybuumi huipentui sitten Spaltin omaan Pressipäivään, jossa esiteltiin kaikkien merkkiemme kevään uutuudet. Oli ihanaa pistää Showroom kokonaan uuteen uskoon ja tutkiskella, mitkä kaikki jutut ovat ensi keväänä IN! Raikkaat pastellisävyt ja kukkakuosit ainakin bongattu vahvana. ;)





Löysin jo paljon juttuja, jotka miellyttävät kovasti myös omaa silmääni. Leveälahkeiset farkut ovat palaamassa kovasti muotiin, josta en osaa oikein sanoa, mitähän mieltä mahdan olla! :D

Oon touhunnut työpäivienkin jälkeen kaikenlaista mukavaa...







Ja käytiinkin yhtenä iltana Jussin kanssa katsastamassa Linnanmäen valokarnevaalit. En ollut aikaisempina vuosina ehtinyt päästä piipahtamaan tuonne, mutta tästä lähtien tahdon kyllä ottaa tuon käynnin tavaksi! Tuonnehan saa siis mennä ilmaiseksi ihastelemaan valohehkua, mutta laitteisiinkin saa ostettua lippuja.





Ostettiin Valokarnevaalipaketti, jolla sai yhden kuuman juoman, yhden pelin ja yhden laitekäynnin kympillä! Mielestäni tuo oli ihan huippusysteemi ja kun mentiin pelailemaan vielä ihan viimeisillä minuuteilla, voitettiin sitten kilpailusta tietenkin palkintokin, kun ei ollut muita vastustajia! :D



Osallistuttiin myös Annin, Marin ja Isben kanssa Halloween kekkereille, joissa vallitsi ihan mielettömän hyvä tunnelma! Päästiin näkemään illan aikana toinen toistaan päheämpiä asuja, biisejä livenä ja tanssittiin ihan hulluna. Mulla oli jalat vielä seuraavanakin päivänä ihan juntturassa noiden kemujen jälkeen.







Pukeuduttiin Marin ja Annin kanssa kissatiimiin (tiedetään: tylsää, ei kovin omaperäistä), mutta musta tää oli hauska kokoonpano, kun Anni oli gebardi, Mari kisu ja meikäläinen leijonakuningas.











Viime viikolla iskettiin vieläpä HAM taidenäyttelyyn. Tää oli mulle ensimmäinen vapaaehtoinen käynti moisessa ja täytyy sanoa, että olipa kiva käydä! Näyttely oli japanilaisen Yayoi Kusaman - In Infinity ja pääasiassa päästiin tutkiskelemaan tuolla huoneita, joissa oli erilaisia värikkäitä taideteoksia/muotoja. Voisin jatkossakin mennä taidenäyttelyihin, jos kyseessä olisi jotakin tuollaista hieman erilaista ja jännää.

Syksy on siis ollut täynnä toimintaa ja hauskoja ja ihania hetkiä läheisten ja ystävien kanssa. Oon touhunnut ehkä himpun verran liikaakin kaikenlaista, koska mun olo on tällä hetkellä melkoisen väsynyt, mutta onnellinen. Onneksi pahin kiirekausi on alkanut helpottaa ja joulun alla julistan kunnolla joulurauhan alkaneeksi ja uudet kujeet ja hulinat alkaa sitten keväällä. Muutama ihminen on tehnyt mun syksystä erityisen ihanan, joten kiitos heille. Tiedätte kyllä itse keitä olette. <3

Toivotaan, että talvikausi on yhtä tapahtumarikas ja ilontäyteinen kuin syksynkin aika! Mukavaa ja valoisaa talvea kaikille. :)

Parturi-kampaamo Prima-Hius Järvenpää

Maanantai moikat! Mulla viikko alkoi astetta viluisemmissa tunnelmissa, kun oon flunssaillut koko päivän peiton alla. Nousin vasta reippaasti puolen päivän jälkeen valmistamaan aivan mielettömän hyvän herkkusienipastan ja sen voimin ajattelin raapustaa tänne postauksen viime viikkoisesta kampaamokäynnistäni Ninnin hellässä hoivassa. <3

Ninni (Nina Alapartanen) on siis siirtynyt nyt yrittäjäksi parturi-kampaamo Prima-Hius Järvenpäähän ja menin kokeilemaan neidin tukkataikoja vihdoin! Prima-Hius sijaitsee aivan Järvenpään aseman vieressä Sibeliuksenkatu 7. Sisään astuessa henkilökunta tervehti iloisesti ja heti iski hyvät fiilikset päälle.



Viimeisimmästä kampaamokäynnistäni onkin hujahtanut jo yli vuosi, joten ammatti-apu oli tosiaankin tarpeen. :D Thaimaa teki tepposet mun hiusten kunnolle ja sävykin vaati kipeästi päivitystä.



Tästä peikosta lähdettiin etsimään haltijaa ja alkuunsa Ninni kyselikin, millaisia toivomuksia mulla itsellä olisi tämän pehkon selvittämiseksi. Tahdoin sävyyn luonnollisesti kirkkautta ja viileyttä ja tämän perusteella Ninni lähti sekoittelemaan väriseosta.



Ninni päätti vedellä kirkastavia raitoja melko vapaalla kädellä alempiin kerroksiin ja päällimmäiset hiukset vuorattiin vielä foliolla, jotta raidat pysyisivät halutuissa kohdissa.







Pesua odotellessa pidettiin pieni tee- ja keksihetki.



Pesun yhteydessä laitettiin mulle vielä viileyttävä sävyte, joka taittoi keltaisuutta pois ja kirkasti raitoja entisestään. Ninni oli käynyt juuri edeltävällä viikolla Blondi-koulutuksen, joten tietoa ja taitoa kirkkauden luomiseen juuri vaaleisiin hiuksiin löytyi rutkasti. Liian vahvasti viileä seos voisi kuulemma vetää hiuksen jopa tummemman sävyiseksi kirkastamisen sijaan.



Lopuksi Ninni hieroi mun päähän vielä Olaplex-hoitoaineen, jota pääsin kokeilemaan päälle vuosi sitten ensimmäistä kertaa. Aikaisemmasta postauksestani nappasin pienen infopaketin kyseisestä aineesta: "Olaplex siis korjaa, vahvistaa ja suojaa hiuksia. Se imeytyy hiusten kuitukerrosten rakenteisiin ja estää hiuksen rikkisiltoja katkeamasta käsittelyn yhteydessä ja korjaa ja rakentaa jo hajonneita siltoja. Hoidon voi toteuttaa kaikenlaatuisiin- ja kuntoisiin hiuksiin ja sekä käsiteltyihin, että käsittelemättömiin."





Olaplexin vaikuttaessa tutkiskelin Prima-Hius tuotetarjontaa ja sieltä löytyikin kattava valikoima erilaisia kampaamotuotteita.



Jos ei kampaamoon ole aikaa mennä suorittelemaan hoitoja ja muita palveluita, pystyi tulta ostaa itselle kotiin Olaplex-hoitoaineen,

erilaisia kampaamovärejä



 ja paljon muita laadukkaita hoitoaineita ja purnukoita.

Kun aine oli vaikuttanut tarpeeksi kauan, päästiin vihdoin viimeiselle pesulle, jossa Ninni teki mulle aivan ihanan päähieronnan ja kehräsin itseni melkein uneen siinä maatessani. Kurr... voisin mennä kampaamoon ihan vain päähierontaan ja hiustenpesuun. :D







Ja se lopputulos, Amen! Sanoin Ninnillekin, että on varmaan paras lopputulos mitä koskaan ennen. Tykkäsin niin siitä, miten muutos tapahtui taas niin luonnollisesti, mutta mulle itselle se yleisfiilis ja muutos oli silti aivan valtava! Mulla oli ihan kesäinen olo yhtäkkiä ja tuntui, että mun kasvojen ihonsävykin kirkastui hetkessä ja mustat silmänaluset hälveni tipotiehen! :D



Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat yhdistettynä.



Hiukset tuntuivat jälleen sileiltä ja vahvoilta ja niitä harjatessa ei piikit jääneet mihinkään kiinni. Nyt hoidosta on jo 4 päivää ja mun hiukset ovat edelleen ihan siloiset ja oon voinut pitkittää taas pitkästä aikaa näiden pesuväliäkin. Kiitos Ninni ja kiitos Prima-Hius - I'll be back! <3


Prima-Hius halusi tarjota mun lukijoille vielä -10€ alennuksen kaikista palveluista! Joten kannattaa vinkata varauksen yhteydessä: essinblogi, niin saat kympin alen hemmotteluhetkeesi! ;)



Kauneutta ja rentouttavia hetkiä yhteistyössä Parturi-kampaamo Prima-Hius Järvenpää + Nina Alapartanen. <3

Parturi-Kampaamo Prima-Hius Oy
Sibeliuksenkatu 7
04400 Järvenpää
09-2715 221
Nettiajanvaraus
prima.hius@elisanet.fi

Mitäpä kuuluu?

No heippulivei vain! Lokakuun viimeinen päivä paketissa... VIIMEINEN PÄIVÄ?! Ihan totta, tää lokakuu on tuntunut joltakin viikon pituiselta, enkä voi uskoa, että huomenna on jo marraskuu. Syksy on hurahtanut ohi nopeammin kuin koskaan ennen ja miellänkin marraskuun ensimmäiseksi talvikuukaudeksi. Sitä suuremmalla syyllä olisi aika kertoa, mitäs minun syksyyni onkaan ihan oikeasti kuulunut.

Hitusen normaalista tahdistani hiljentyneemmistä snapeista ja instakuulumisista on voinut päätellä, että kaikenlaista kissanristiäistä ja muutakin tapahtumaa on mahtunut tähän syksyyn, mutta siihen väliin on jäänyt niin paljon ihania pieniä hetkiä ja välillä ei ihan niin ihaniakin pieniä hetkiä.



Kiire on ollut, sehän oli jo alkusyksystä selvää, mutta mielenkiintoista on ollut seurata, miten näin hektinen elämänrytmi on vaikuttanut muhun itseeni. Ensimmäiset viikot luulin, että pystyn kaikkeen samalla temmolla kuin normaalistikin, mutta parissa viikossa todellisuus iski äkkiä päin pläsiä. Eihän sitä voinutkaan paahtaa pää kolmantena jalkana joka paikkaan, kun sitä vapaa-aikaa jäi vuorokauteen monesti vain muutaman hassun tunnin verran. Viikonlopun alkaminen ei oo enää musta ihana ja vapauttava juttu, vaan se tarkoittaa raatamista. Mun lähes jokainen perjantai nimittäin menee 9-22.15 töissä. Kahdessa eri paikassa tosin, joka helpottaa kuormittavuuden tunnetta, mutta onhan tää ollut melkoista hullujen hommaa välillä! :D

Nyt musta tuntuu kuitenkin, että oon alkanut löytämään hyvän rytmin tälle kaikelle hulinalle ja fiilis ei oo enää yhtään stressaantunut ja kaoottinen. Oon hyväksynyt sen, että sitä omaa aikaa on nyt vähemmän ja että se aika pitää tosiaankin suunnitella niin, ettei jokaiselle päivälle ole tungettu liikaa ohjelmaa. Salilla käyminen, parin kaverin näkeminen, kotitöiden hoitaminen, blogaaminen, kouluhommien tekeminen ja omien perustarpeiden täyttäminen ei vaan mahdu millään yhden duunipäivän jälkeiseen viistuntiseen ja alkuun napsinkin ylimääräisiä tunteja yöunistani, joka kostautui kyllä karvaasti. Voisinkin kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen liian vähäisen unen vaikutuksista omassa arjessani. :D



Oon nyt siis hyväksynyt, että en oo mikään Wonder Woman ja oman henkisen ja näköjään myös fyysisen hyvinvointini vuoksi mun on ollut pakko karsia ylimääräistä hommaa viikoistani. Kavereita ehtii kyllä nähdä, mutta ei ihan jokaisena päivänä, blogia ei millään ehdi päivittää saati kuvata materiaalia joka toinenkaan päivä ja salille ei mennä silloin, kun on kiireen vuoksi syönyt tai nukkunut liian huonosti. Se on ihan turha homma se nimittäin. Nukkumaan on mentävä ihmisten aikoihin, syödä säännöllisesti ja monipuolisesti ja töissä pyrkiä tekemään parhaansa, mutta ei kuormittaa silti itseään liikaa. Heh, paljon ollut opittavaa tänä syksynä.



Vaikka alkutekstin perusteella voisi nyt äkkiseltään luulla, että mun syksy on ollut aivan hirveä, on se päinvastoin ollut ehkä mun elämäni parhain syksy. En oo oikein koskaan erityisesti tykännyt syksystä vuodenaikana ja jotenkin se on saanut mut aikaisemmin hieman masentumaan, kun pimeys alkaa hiipiä salakavalasti takapihalle ja puut vetää vehreytensä takaisin sisään ja sylkäisee ulos ensin hämätäkseen kauniit värikkäät sävyt, mutta kas kummaa seuraavalla viikolla se on harmaa muisto vain. Tänä syksynä oon kuitenkin ollut jatkuvasti innostunut, odottavainen ja aktiivinen. Oon oppinut roppakaupalla taas itsestäni ja tehnyt paljon uusia suunnitelmia itseni ja elämäni varalle.



Ystävien ja läheisten kanssa vietetyt hetket on ollut mulle kalliimpia kuin koskaan. Oon osannut sanoa myös monesti ei silloin, kun on tuntunut, että on ollut vähän liikaa kaikkea, mutta sitten kun oon ehtinyt noita rakkahaisia tavata, on se ollut arvokasta aikaa. Ystävien merkitys on alkanut selkeytyä päässä entisestään ja tiedän suunnilleen, ketkä ihmiset tuovat mun elämään iloa, onnea ja lämpöä ja keiden seuraan hakeutua milloinkin ja milläkin moodilla. On mahtavaa, kun on paljon erilaisia ihmisiä ympärillä. Kiitos, että olette siinä. <3

Tähän postaukseen halusin nyt siis koota hieman ajatuksia tästä syksystä kokonaisuutena ja ensi postaukseen voisin hieman avata, millaista kaikenlaista aktiviteettia ja touhua on sitten tullut puuhasteltua! Nyt toivotan tältä erää hyvät yöt, sillä oon luonut itselleni nukkumaanmenoajat ja vaikka mieli tekis höpötellä tänne vielä ummet ja lammet, on mun kuunneltava nyt sisäistä kelloa.



Öitäpöitä ja mahtia marraskuuta jokaiselle. <3