Mitäpä kuuluu?

No heippulivei vain! Lokakuun viimeinen päivä paketissa... VIIMEINEN PÄIVÄ?! Ihan totta, tää lokakuu on tuntunut joltakin viikon pituiselta, enkä voi uskoa, että huomenna on jo marraskuu. Syksy on hurahtanut ohi nopeammin kuin koskaan ennen ja miellänkin marraskuun ensimmäiseksi talvikuukaudeksi. Sitä suuremmalla syyllä olisi aika kertoa, mitäs minun syksyyni onkaan ihan oikeasti kuulunut.

Hitusen normaalista tahdistani hiljentyneemmistä snapeista ja instakuulumisista on voinut päätellä, että kaikenlaista kissanristiäistä ja muutakin tapahtumaa on mahtunut tähän syksyyn, mutta siihen väliin on jäänyt niin paljon ihania pieniä hetkiä ja välillä ei ihan niin ihaniakin pieniä hetkiä.



Kiire on ollut, sehän oli jo alkusyksystä selvää, mutta mielenkiintoista on ollut seurata, miten näin hektinen elämänrytmi on vaikuttanut muhun itseeni. Ensimmäiset viikot luulin, että pystyn kaikkeen samalla temmolla kuin normaalistikin, mutta parissa viikossa todellisuus iski äkkiä päin pläsiä. Eihän sitä voinutkaan paahtaa pää kolmantena jalkana joka paikkaan, kun sitä vapaa-aikaa jäi vuorokauteen monesti vain muutaman hassun tunnin verran. Viikonlopun alkaminen ei oo enää musta ihana ja vapauttava juttu, vaan se tarkoittaa raatamista. Mun lähes jokainen perjantai nimittäin menee 9-22.15 töissä. Kahdessa eri paikassa tosin, joka helpottaa kuormittavuuden tunnetta, mutta onhan tää ollut melkoista hullujen hommaa välillä! :D

Nyt musta tuntuu kuitenkin, että oon alkanut löytämään hyvän rytmin tälle kaikelle hulinalle ja fiilis ei oo enää yhtään stressaantunut ja kaoottinen. Oon hyväksynyt sen, että sitä omaa aikaa on nyt vähemmän ja että se aika pitää tosiaankin suunnitella niin, ettei jokaiselle päivälle ole tungettu liikaa ohjelmaa. Salilla käyminen, parin kaverin näkeminen, kotitöiden hoitaminen, blogaaminen, kouluhommien tekeminen ja omien perustarpeiden täyttäminen ei vaan mahdu millään yhden duunipäivän jälkeiseen viistuntiseen ja alkuun napsinkin ylimääräisiä tunteja yöunistani, joka kostautui kyllä karvaasti. Voisinkin kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen liian vähäisen unen vaikutuksista omassa arjessani. :D



Oon nyt siis hyväksynyt, että en oo mikään Wonder Woman ja oman henkisen ja näköjään myös fyysisen hyvinvointini vuoksi mun on ollut pakko karsia ylimääräistä hommaa viikoistani. Kavereita ehtii kyllä nähdä, mutta ei ihan jokaisena päivänä, blogia ei millään ehdi päivittää saati kuvata materiaalia joka toinenkaan päivä ja salille ei mennä silloin, kun on kiireen vuoksi syönyt tai nukkunut liian huonosti. Se on ihan turha homma se nimittäin. Nukkumaan on mentävä ihmisten aikoihin, syödä säännöllisesti ja monipuolisesti ja töissä pyrkiä tekemään parhaansa, mutta ei kuormittaa silti itseään liikaa. Heh, paljon ollut opittavaa tänä syksynä.



Vaikka alkutekstin perusteella voisi nyt äkkiseltään luulla, että mun syksy on ollut aivan hirveä, on se päinvastoin ollut ehkä mun elämäni parhain syksy. En oo oikein koskaan erityisesti tykännyt syksystä vuodenaikana ja jotenkin se on saanut mut aikaisemmin hieman masentumaan, kun pimeys alkaa hiipiä salakavalasti takapihalle ja puut vetää vehreytensä takaisin sisään ja sylkäisee ulos ensin hämätäkseen kauniit värikkäät sävyt, mutta kas kummaa seuraavalla viikolla se on harmaa muisto vain. Tänä syksynä oon kuitenkin ollut jatkuvasti innostunut, odottavainen ja aktiivinen. Oon oppinut roppakaupalla taas itsestäni ja tehnyt paljon uusia suunnitelmia itseni ja elämäni varalle.



Ystävien ja läheisten kanssa vietetyt hetket on ollut mulle kalliimpia kuin koskaan. Oon osannut sanoa myös monesti ei silloin, kun on tuntunut, että on ollut vähän liikaa kaikkea, mutta sitten kun oon ehtinyt noita rakkahaisia tavata, on se ollut arvokasta aikaa. Ystävien merkitys on alkanut selkeytyä päässä entisestään ja tiedän suunnilleen, ketkä ihmiset tuovat mun elämään iloa, onnea ja lämpöä ja keiden seuraan hakeutua milloinkin ja milläkin moodilla. On mahtavaa, kun on paljon erilaisia ihmisiä ympärillä. Kiitos, että olette siinä. <3

Tähän postaukseen halusin nyt siis koota hieman ajatuksia tästä syksystä kokonaisuutena ja ensi postaukseen voisin hieman avata, millaista kaikenlaista aktiviteettia ja touhua on sitten tullut puuhasteltua! Nyt toivotan tältä erää hyvät yöt, sillä oon luonut itselleni nukkumaanmenoajat ja vaikka mieli tekis höpötellä tänne vielä ummet ja lammet, on mun kuunneltava nyt sisäistä kelloa.



Öitäpöitä ja mahtia marraskuuta jokaiselle. <3