Viimeiset Krabistelut

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin saapui myös Krabin viimeinen päivä. Krabin reissu oli kyllä ehdottomaksi yksi suurimmista kohokohdista mulle täällä vietettyä aikaa muistellessa ja näihin kuviin onkin aivan ihana palata uudestaan ja muistella tuota matkaamme.



Herättiin tuolla Saanan kanssa jokaisena aamuna hyvin aikaisin, sillä haluttiin ehtiä kokea lyhyellä aikataulullamme niin paljon kuin vain mahdollista! Aamupala aukesi 7:00, joten herätyskellomme asennettiin samalle kellonlyömälle ja yleensä sitten oltiin viimeistään kahdeksan aikaan saatu raahattua itsemme syömään.



Kuten jo aikaisemmin hehkuttelinkin, aamupala oli aivan ihana ja sieltä löytyikin kaikkea mahdollista mun makuun. Kokilta sai pyytää munakkaan, johon sai valita sieniä, sipulia, tomaattia, juustoa, paprikaa ja jotakin paria erilaista thaimaalaista vihannes-mausteseosta ja mähän sitten valitsin molempina aamuina munakkaani kaikilla täytteillä! :D



Lisäksi löytyi myös myslejä, muroja, jogurtteja, pannukakkuja, erilaisia hedelmiä paloiteltuina ja kuutioituina ja heitinkin niitä sekä jogurttini sekaan, että söin sellaisenaan. Papaija on täällä aivan taivaallisen mehukasta ja siitä onkin muodostunut täällä yksi suosikkihedelmistäni, vaikka Suomessa en siitä erityisemmin välitäkään.

Juomatarjontakin oli kohdillaan ja aamukahvin tärkeä lisäksi löytyi myös guava-, appelsiini- ja omenamehua.



Aamupalalla hotellin omat kamulit oli myös aikaisin liikkeellä ja mua jotenkin nauratti seurata tän pikkuperheen pesupuuhia. Kuinka moni muistaa sen fiiliksen, kun olit lapsi ja sun äiti nuolaisi peukaloaan ja pyyhki sun poskelta tai suunpielestä jonkun tahran pois! Hahaha, no mä ainakin muistan ja tuon kissanpojan ilme oli juurikin sellainen koko tän aamupesun ajan. :'D

Kun oltiin saatu masut täyteen, käytiin pakkaamassa mökissämme päivän tarpeet mukaan ja lähdettiin tarpomaan jalan Phra Nangia päin.



Oltiin aikaisemmin käyty kyseisellä rannalla vain pitkähäntäveneellä, eikä osattu aavistaakaan millainen seikkailu meillä oli edessä, kun päätettiin etsiä ranta jalkaisin.





Tonsailla mun mielestä yksi suuri plussa oli nämä jylhät kalliot, jotka ympäröivät koko aluetta.









Paikka houkutteli toki myös erittäin paljon kiipeilijöitä puoleensa ja näidenkin etenemistä oli hauska jäädä välillä seurailemaan. Kiipeileminen on ihan älyttömän raskasta ja siinä löytää itsestään lihaksia, joita ei tiennyt edes olevan olemassakaan! Vitsit, että pitää päästä taas kiipeilemään joku kaunis päivä. Isot rispektit vain näille tyypeille, jotka kiikkuivat tuolla kallioilla ties missä korkeuksissa ja asennoissa muutaman vaikeasti pideltävän otteen voimin.





Ensimmäisen kalliorykelmän jälkeen eteemme avautui Railay Beach.







Railay oli tuohon aikaan aamusta ihanan tyyni ja tyhjä, ihan toisenlainen tunnelma kuin edellisenä päivänä bongaamamme aivan täysi turistibiitsi. Olikin kiva nähdä tämä ranta myös tuossa valossa.





Kun oltiin käveleskelty Railay Bay - kylän läpi, oli vuorossa pitkä suora, jota sivuavalla aidalla kiipeili kasoittain apinoita!



Olisin voinut jäädä katselemaan noiden touhua vaikka koko päiväksi ja musta olikin ihana, miten moni apina tuntui olevan ihan yhtä kiinnostunut mun touhuista kuin mä niiden. :D





Yksi pikku riiviö oli aiheuttamassa kaikille jotakin kiusaa ja seurasinkin sen touhuja kameran kera innoissani!



Kaikkein suloisin näky oli kuitenkin tämä. Tuli äitiä ikävä. <3





Apinatien jälkeen tulikin kohta, josta olisi voinut lähteä kipuamaan kalliota pitkin köyden varassa korkeuksiin ja sieltä olisi sitten voinut laskeutua kallioiden keskeltä löytyvälle laguunille. Lähdettiinkin kokeilemaan alkuun tuota kapuamista, mutta molemmilta löytyi jalasta läpsykkäät ja selästä isot rantakassit. Kaiken lisäksi edellisenä iltana oli satanut vettä ja kallio ja köysi olivat aivan liukkaina, joten päätettiin luovuttaa tuon kiipeämisen suhteen. Hyvä niin, sillä Sini kertoi meille myöhemmin, että reitin osuus joka laski laguunille olisi ollut lähes äkkijyrkkää ja vaikeaa laskeutumista pelkän köyden varassa.



Vaikka mä en ehtinyt kiivetä edes kovin korkealle, mä lakeuduin tuolta silti polvet hieman tutisten ja kädet köyttä pitkin liukuen! :D Mä en käsitä, milloin musta on tullut tälläinen pelkuri varsinkin korkeiden paikkojen suhteen. Muutenkin mun uhkarohkeus tai ihan vaan vaikka rohkeusleveli on laskenut laskemistaan joka vuosi entisestään. Tätäkö tämä vanhuus nyt sitten on...







Lopulta selvittiin rannalle asti ja levitettiin rantaviltit ja kamat hetkeksi alas ja nautiskeltiin aurinkoisesta päivästä!

Nopeasti kuitenkin seikkailut vetivät meitä taas puoleensa ja haluttiin lähteä kiipeämään Saanan kanssa...





Tuumasta toimeen sitten vaan.



Tyytyväiset kukkulan kuninkaat!

Kannattaa aina oikeasti lähteä vähän kiertelemään ja katsella rantaa välillä vaikka ihan toisesta perspektiivistä käsin. Tää ranta on edelleenkin mun ihan suosikkeja Thaimaan rannoista, koska siihen pääsi tutustumaan niin monipuolisesti ja sillä oli tarjottavanaan vaikka mitä erilaistakin kauniin värisen veden ja vaalean hiekan lisäksi.







Kavutessa piti kyllä pitää silmät auki, sillä tuossa kalliossa oli välillä ihan yhtäkkisiä suuria halkeamia ja tälläinen pyöreä reikäkin siitä bongattiin.











Varmaan tunnin verran tuli vieteltyä aikaa tuolla yläilmoissa ja siitä lähdettiin sitten kapuamaan takaisin alas jotakin syötävää hakemaan.



Vieteltiin rannalla lähes koko päivä, kunnes päätimme lähteä tarpomaan takaisin päin ja vietellä vielä loppu päivä omilla altailla.



Viimeiset nautiskelut altailla, huoneisiin kasaamaan tavarat valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten ja illalliselle.



Seuraavana aamuna hypättiin pitkähäntäveneeseen ja rantauduttiin jälleen Aonang Beachille ja lekoteltiin siinä muutama tunti ennen kuin oli aika hypätä paikallisbussiin, joka heitti meidät Krabin bussiterminaaliin, josta sitten alkoi mielenkiintoinen 4 tunnin matka kohti Phukettia...



Oltiin nimittäin jossakin tälläisessä minibussissa, jossa ei ollut lainkaan vessaa, bussi oli aivan tupaten täynnä ihmisiä ja yksi skootterikin siellä oli kyydissä. Onneksi tuolta ruudulta alkoi pyöriä viimeisin Fast and Furious. Thaimaaksi dubattuna tietenkin...



Ja matka muuttui vieläkin rattoisammaksi, kun Saana alkoi oksennella taukoamatta! Kerättiin kaikki muovipussit, jotka vain kasseistamme löydettiin ja siinä Saana sitten puklaili menemään täpötäydessä bussissa ja tuntui, ettei sille näkynyt loppua lainkaan!



Pussi alkoi täyttyä, mutta Saanan oksentelu vain jatkui ja jatkui. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin selvittiin kaikki hengissä tuosta matkasta ja olikin aivan ihanaa päästä "kotiin" pitkän reissun päätteeksi. Suihkuun, pehmoiset vaatteet päälle ja sänkyyn. Loppu hyvin kaikki hyvin. <3 :D

Nyt on Krabi postailut paketissa ja pääsen taas aloittamaan hieman ajankohtaisempien aiheiden pläräämistä. Heheeh, toivottavasti tää hyppeleminen sinne tänne ei häiritse kovin. Kivaa viikonloppua ihanaiset ja ihamiehet! :D<3

Treenailu- ja ruokailutottumukset

Täällä treenaamisella ja liikkumisella on ihan valtava merkitys arjen jaksamiseen ja yleiseen vireystilaan. Jatkuva helle ja kuumuus, rennot lekottelupäivät altailla ja rannoilla, syöminen helposti ja mukavasti ravintoloissa ja toisinaan hyvinkin vähäiset yöunet vievät sun mielen ja kehon hyvin nopeasti täysin lomamoodille! Siis täällä on niin helppo ajautua siihen mielentilaan, että hälläväliä makoillaan nyt sitten vain taas koko päivä, kun se tuntuu niin paljon houkuttelevammalta kuin salille rutistelemaan lähteminen ja hei c'moon mehän ollaan nyt melkein kuin lomalla. Kyllä Suomessa ehtii taas paahtaa.

Voisihan tän vaihdon hyvinkin tuollakin asenteella ottaa, mutta mä oon huomannut miten nopeasti se vaikuttaa mun yleiseen olotilaan varsinkin täällä. Musta tulee ihan tajuttoman laiska ja saamaton! Jos oon viikonkin täällä ihan tuollaisella lomamoodilla, mun kroppa tuntuu niin löysältä ja väsyneeltä, etten meinaisi jaksaa edes paria porrasväliä kavuta hissillä hinailun sijaan tai lähikauppaan tehtävät vedenhakureissut tuntuu mahdottomalta hoitaa jalan, kun tuo skootterikin on kätevästi tuossa pihassa.

Mehän siis kuljetaan täällä lähes poikkeuksetta joka paikkaan skootterilla. Hurautetaan alas kotiovelta hissillä ja kavutaan skootterin kyytiin, jolla etsitään lähin parkkipaikka koululta, ravintolalta, keskustasta tai rannalta. Sitten raahaudutaankin parisataa metriä rannalle, asetetaan viltit paikalleen ja siihen löhähdetään. Tää on juu aivan ihanan rentouttavaa ja mun keho onkin saanut levätä varmaan viimeisen parin vuoden edestä, mutta kroppa alkaa ihan oikeasti huutaa sitä toimintaa!

Oonkin yrittänyt pitää täällä viikoittaisena rytminä vähintään 3 kertaa viikossa salikäynnit ja mahdollisuuksien mukaan pyrin käymään vielä pari ylimääräistä kertaa sen lisäksi. Kipeilyt, reppureissut ja saariseikkailut ovat tulleet välillä salirytmin tielle, mutta muuten oon saanut pidettyä ihan kiitettävästi kiinni tavoitteistani.



Aloitan aina treenini jollakin aerobisella ja vaikka Suomessa oon pitänyt tämän osuuden lyhyenä lämppänä (noin 10 minuuttia), olen täällä pyrkinyt juoksemaan, crossailemaan tai polkemaan kuntopyörällä alkulämpäksi vähintään 15-20 minuuttia ja monesti venytän sen 30-40 minuuttiinkin. Arjen hyötyliikunta ja aerobinen onkin nimittäin se, mikä täällä skoottereilla huristellessa puuttuu meiltä melkein kokonaan. Aina juostessa mä oikein tunnenkin, miten kaikki kehon tukkeumat ja laiskistuneet lihakset lähtee liikkeelle ja fiilis on lyhyenkin juoksun jälkeen heti paljon aktiivisempi ja virkeämpi.



Meidän sali on siis melkoisen pieni ja vähillä laitteilla varusteltu, joten ollaan hyödynnetty täällä treeneissämme paljon oman kehon painoa ja vapaita painoja. Ollaankin jaettu tyttöjen kanssa monia parhaiksi kokemiamme liikevinkkejä, jotta kaikki saisivat mahdollisimman paljon sitä tuntumaa aikaiseksi ilman niitä kaikenmaailman vempeleitäkin.



Hankittiin myös jumppamatot, jotta vatsalihaksia ja selkälihaksia olisi helpompi väännellä. Nää matot on ollut myös todella kätevät, jos jonakin päivänä ei huvita lähteä salille asti, mattotreenin voi vetää nimittäin kätevästi silloin myös kotosalla.





Teenkin lähes jokaisen treenini päätteeksi jonkinmoisen mattotreenin, johon ujutan ainakin 5 eri liikettä, joita toistan sitten 3 x 15-20. Mulla on toiminut täällä myös Suomessa hyväksi kokemani rytmi, eli teen joka toisella kerralla salilla kädet, kyljet ja selän ja joka toisella jalat, pepun ja vatsat. Jos porukkaa kiinnostaa, voisin koittaa saada jossakin vaiheessa kasattua jonkunlaisia postauksia täältä suoritettavista treeneistä, sillä nää poikkeaa melko paljonkin toisinaan mun Suomitreeneistä.



Mitä enemmän treenejä viikossa ehtii suorittaa, sen energisempi ja aktiivisempi yleisfiiliskin vallitsee koko viikon ajan. Tää olotila motivoi kyllä käymään tuolla usein ja käynkin salilla täällä melkein joka päivä, kun emme vietä kokonaista päivää jossakin muualla. Sali menee ikäväksemme kiinni jo puoli yhdeksän aikoihin illasta, joten myöhäiselle iltasalille ei enää ehdi monesti pitkäksi venähtäneen rantapäivän päätteeksi.

Omalta osaltaan salilla ahertamista motivoi myös se pikkuseikka, että hengaillaan täällä lähes 24/7 pelkissä bikineissä, joten urheilullisen viikon jälkeen tämäkin touhu on paljon mukavempaa kuin silloin kun on vain syönyt hyvin, herkutellut ja laiskotellut koko viikon! :D

Ja sitten vielä niihin ruokailuihin! Kuukauden täällä asusteltuamme mä aloin jo hieman huolestumaan, kun huomasin, ettei mun kroppa tai oikeastaan vatsa tottunutkaan tähän uuteen ruokavalioon sitten ollenkaan. Mun oli pakko alkaa vähän tarkkailla mun syömisiä ja menikin varmaan melkein kolme viikkoa selvitellessä, että mitkä ruoka-aineet saivat mun vatsan turpoamaan jalkapalloksi, tekivät yleisestä olotilasta ähkyisän ja huonovointisen ja aiheuttivat toisinaan ihan valtavia kipujakin.

Niin mä sitten lähdin pala palalta kokeilemaan, että minkä ruokarutiinin pois jättäminen toisi helpotuksen mun vatsalle ja se alkaisi taas näyttää ja tuntua normaalilta. Mun epäilykset pähkinöitä kohtaan syttyi heti, kun olin rannalla taas vedellyt melkein kokonaisen pussillisen pähkinäsekoitusta.



Illalla vatsa oli todella turvonnut ja kipeä ja yleisesti ottaenkin oli tosi paha olo. Mä oon aina ollut hirmuisen iloinen siitä, ettei multa löydy mitään allergioita ja nyt alkoi epäilyttää, että pähkinäallergia olisikin ilmestynyt jostakin. Testailujen kanssa oon kuitenkin nyt huomannut, että pienemmät määrät ei aiheuta mulle lainkaan tuollaisia tuntemuksia vatsassa ja täten oonkin saanut ilokseni pyyhittyä allergian mahdollisuuden pois. Ilmeisesti pähkinöiden veteleminen päivittäin pussikaupalla ei vaan tee kovin hyvää vatsalle. Olishan tän voinut kai päätelläkin jo aikaisemminkin... Oikeastaan minkään muunkaan ruoka-aineen veteleminen kasoittain ei taida olla erityisen hyvä idea, vaan pitää löytää se kultainen keskitie. :D Nykyään biitsille lähteekin pähkinöiden kaveriksi pari eri hedelmää tai porkkanoita evääksi, niin ei tule vedeltyä noita koura tolkulla välipalaksi.





Pähkinät karsittiin yhdeksi viikoksi ruokavaliosta kokonaan pois, mutta epätavalliset tuntemukset vatsassa vain jatkuivat! Seuraavaksi kokeilin jättää pois jogurtin ja näkkileivän, joita söin päivittäin aamupalojen, välipalojen ja iltapalojen yhteydessä. Meni viikko tai pari ja kaikki vatsakivut ja turvotukset oli poissa! Mulla ei Suomessa rahkat ja jogurtti aiheuta juuri mitään epätavallista ja ruisleipääkin vetelen monta kappaletta päivässä, mutta ilmeisesti täällä niiden valmistustavoissa tai jossakin on jotakin hieman erilaista, sillä mun vatsa ei vaan siedä niitä täällä vähänkään suurempia määriä. Syön kuitenkin edelleen silloin tällöin näkkärin tai pari ja maitotuotteita tulee vedettyä hieman myös vaikkapa kahvimaidon tai juuston muodossa.



Tää on tietysti tuottanut hieman vaikeuksia monipuolisen ruokavalion noudattamisessa aamiaisen, välipalan ja illallisen yhteydessä, mutta oon pyrkinyt löytämään muita vaihtareita näiden herkkujen tilalle.

















Erilaiset puurovariaatiot onkin kuulunut mun ruokavalioon aina ja täällä on helppo taikoa vaikka minkälaisia settejä erilaisten eksoottisten hedelmien avulla ja nopeana aamuna banaani, omppu, kanelipuuro pelastaa päivän!



Myös kotiruokailuun oon ottanut nyt osaksi viimeisten viikkojen aikana mikromunat! Siis ihan tajuttoman kätevä kikka taikoa itselleen munakas, kun rikkoo kulhoon pari kananmunaa ja sekaan vaikka tompsua, juustoa ja mitä ikinä keksiikään ja työntää mikroon minuutiksi. Halpaa, nopeaa ja herkkua!







Ravintoloissa lähtee nykyään myös lähes aina joko pääruuaksi tai lisukkeeksi salaatti tilaukseen kun vain mahdollista, sillä jokaisessa ravintolassa täällä ei todellakaan saa salaatteja ja vihanneksien kotiin ostaminenkin tulee paljon kalliimmaksi kuin ulkona syödessä.

On siis ollut hitusen taisteluakin täällä syömisten kanssa, mutta nyt alkaa vihdoinkin löytyä se oikea balanssi ja tuntuu että protskujen, hiilareiden, vitamiinien ja vihannesten saanti alkaa olla pikkuhiljaa kohdillaan. Ihan pian saan tänne vieläpä Annin ja ison ruisleipäpussin, jota myös vatsanikin sietää. En malta odottaa... sitä ruisleipää nimittäin. Heheeh. No onhan se Annikin ihan kiva tänne saada vihdoin ja viimein! Kivaa viikon jatkoa ihmeiset. <3

Helmikuun kootut

Mun piti tehdä tämä kyseinen postaus tyyliin viime kuun viimeisenä päivänä tai tämän kuun ensimmäisenä, mutta yllättäen ollaan jo marssittu tätä maaliskuutakin eteenpäin viikon verran. Toinen kokonainen kuukausi takana päin ja vaikka paikka tuntuukin jo melkoisen kotoisalta ja tavallaan tiedostaa, että aika monta viikkoa täällä on tullut vieteltyä, ei silti tahdo käsittää, että meidän vaihto alkaa olla jo pikkuhiljaa puolessa välissä.

Viime viikolla raapustettiin Middle Term Examit pois päiväjärjestyksestä ja koulua meillä on enää puolet taputeltavana pallon tällä puolen. Täällä siis lukukausi jakautuu kahteen osaan, jonka puolivälissä pidetään ensimmäisen puoliskon asioista "keskivälin kokeet", jotka muistuttivat mua paljon YO-kokeista! Koesalin ovesta sai tarkistaa oman paikkanumeronsa, saliin ei saanut ottaa mukaan kynää, vesipulloa ja Opiskelija ID-korttia lukuunottamatta mitään ja vessaan sai poistua vain valvojan kanssa. Kokeet olivat melko pitkiä ja niihin oli annettu yleensä aikaa noin kolme tuntia. Kokeet eivät olleet tasoltaan kovin vaikeita, jos tunneilla oli kuunnellut edes vähän ja tarkisteli vielä hieman yksityiskohtia läpi oppituntien materiaaleista netistä. Oli kuitenkin jotenkin jännittävää istua pitkästä aikaan tuollaiseen valvottuun koesaliin ja kirjoittaa pitkiä essee vastauksia. En edes muista, koska olisin viimeksi kirjoittanut noin paljon tekstiä käsin. Ehkäpä juurikin YO-kokeissa tai pääsykokeisiin muistiinpanoja ruksaillessa. Nyt alkoi taas kevätlukukauden loppupuoliskon asiat ja normaalit oppitunnit ja meillä onkin parit projektityöt ja esitelmät parhaillaan käynnissä. Koulu on kuitenkin edelleen suhteellisen helppoa ja kohtalaisella/ok englanninkielen taidolla pärjää edelleen erittäin hyvin.

Eikä vain täällä taida aika lentää, nimittäin lähes kaikki ystäväni ja tuttuni Suomessakin ovat todenneet kevään kulkevan tänä vuonna jotenkin extravauhtia eteenpäin! Mun piti palata oikein puhelimen video-  ja kuvatiedostoihin ja kahlata kamerankin kuvat läpi viimeisiltä viikoilta, että muistin mitäs kaikenlaista Helmikuun varrelle onkaan sisältynyt.



Musta on aina ihan huippua avata kuun alussa taas uusi aukeama Unelma Itsestä Työkirjasta ja kurkistaa minkälaisia tavoitteita, haasteita ja tehtäviä uudelle kuulle onkaan luvassa. Helmikuussa paneuduttiin pohtimaan omia sisäisiä ääniä, itsetuntemusta, vieteltiin kunnon lepoviikkoa ja pidettiin kiinni perusrutiineista. Jotenkin tää työkirja on ollut mulle todella tärkeä työkalu täällä Thaimaassa sen oman sisäisen rytmin löytämisessä, kun unirytmi, ruokailut ja arki yleensäkin on ollut hyvin erilaista kuin Suomessa asuessa.



Työkirja on toiminut hyvänä apuna myös itsensä hahmottamisessa kokonaisuutena ja mulla alkaakin olla tällä hetkellä taas sellainen tietyllä tapaa eheämpi olo itsestäni kuin aikoihin. Myönnän, että syksyllä haeskeltiin vähän enemmän vielä itseä ja uudet asiat tulivat vastaan oikein ryminällä.



"Mitä kiitollisempi olet, sitä enemmän vedät puoleesi asioita, joista olla kiitollinen" WORD.



"Elämää ja itseään ei kannata ottaa liian vakavasti" Jepulis. Vaikka mä täällä nyt pohdiskelenkin enemmän sisäisiä ääniäni, elämääni ja itseäni kuin koskaan ennen, pitää aina muistaa, että itselleen pitää olla myös armollinen ja kaikessa ei todellakaan tarvitse onnistua täydellisesti. Elämä ei ole mikään suoritus, vaan jokainen pieni virhe, epätäydellinen pieni yksityiskohta ja pipariksi menneet suunnitelmat kuuluu siihen ihan yhtä lailla. Täällä Thaimaassa on todellakin oppinut Sabai Sabai asenteen, eli mitä turhia stressaamaan.

Luinkin eräästä tutkimuksesta, että kun iäkkäämmiltä ihmisiltä oltiin kysytty suurinta asiaa elämässään, jota he katuivat tai tekisivät toisin, oli vastauksena ollut suurella osalla "kunpa en olisi stressannut niin suurta osaa elämästäni". On toki myös hyvälaatuista stressiä. Stressiä joka saa sut toimimaan, saa sut suoriutumaan paremmin ja pitää sut aktiivisena ja tehtävääsi orientoituneena, mutta on niin paljon tilanteita, joissa se stressaaminen ei oikeastaan auta loppujen lopuksi yhtään mitään. Otetaan kaikki siis pari syvää henkäystä ja muistetaan ottaa myös rennosti ja muistetaan, ettei kaikki ole aina ihan niin vakavaa. :)

Kun ajattelee Thaimaata, ei tulisi ehkä mieleenkään, että täällä on ihan yhtä helppo sairastella talviflunssat, räkätaudit, kurkkukivut ja kuumeilut kuin kylmemmissäkin maissa. Täällä vaan vilustuminen tapahtuu kylmien ilmastointien kautta! :D Mä oonkin potenut tänä "talvena" useammin lyhyitä flunssia kuin muina talvina. Oon kyllä muutenkin aina sietänyt todella huonosti noita ilmastointeja ja pyritäänkin pitämään Saanan kanssa ilmastointia päällä vain silloin kun on aivan pakko. Ei koskaan nukuta ilmastointi päällä öitämme, tai kerran kyllä nukuttiin vahingossa, ja molemmat oli vilustuneita seuraavana päivänä.



On siinä flunssailussa hyvätkin puolensa, sillä voi hyvällä omatunnolla jäädä välillä aurinkopäivän viettelyn sijaan kämpin viileään varjoon katselemaan leffoja, sarjoja ja herkuttelemaan vain sängyn pohjalle! Yleensä käydään läpi nämä meidän sairastelut vieläpä lähes aina kimpassa ja yleensä toinen seuraakin aina päivän perässä toisen oireissa. Onhan se kipeily nyt tuplasti hauskempaa yhdessä kuin yksin. Kovin pahaksi nää flunssat ei onneksi ärsyynny, eikä ne oikeastaan estä normaalia arkea muuten kuin kuntosalilla käymisen osalta. Mun mielestä on vaan jotenkin niin ristiriitaista ja omituisen tuntuista olla vilustuneena Thaimaassa näissä +35 asteissa! :D

Vaikka Helmikuussa piti jättää kuntoilut vähän vähemmälle, ei se silti estänyt puuhastelemasta muita kivoja juttuja arkena.





Lähdettiin tsekkaamaan muutama viikko sitten Phuketin Outlet Village, sillä sinne huristeli meiltä vain noin 15 minuutissa. Oltiin kieltäydytty Saanan kanssa ostamasta Niken feikki urheilutoppeja, shortseja tai lenkkareita basaareista, sillä odoteltiin innolla tätä meidän Outlet- reissua, mutta lopulta poistuttiin tuolta lähes tyhjin käsin. 







Outlet Village oli meille valitettavasti hienoinen pettymys. Paikka oli todella siisti, sieltä löytyi kasoittain kivoja liikkeitä ja päivä sujui muutenkin tuolla erittäin mukavasti, mutta kunnon alennuksia vaan ei ollut lähes missäkään liikkeessä! Tultiin varmaan paikalle totaalisen väärään aikaan, sillä noissa Outleteissakin on aikansa, jolloin alennettua tavaraa löytyy enemmän, mutta tällä kertaa tuntui kuin hinnat olisivat olleet jopa alentamattomia. Taidettiinkin kaikki kotiuttaa tuolta ainoastaan alepikkareita La Senzasta. :D







Päältä multa löytyi täältä hankittu valkoinen haalari, läpsyt Lindex (jotka muuten hajosivat tuhannen säpäleiksi Phi Phi reissulla rantabileissä), aurinkolasit escada ja musta hapsullinen laukku H&M. 







Paikka oli kuitenkin näkemisen ja kokemisen arvoinen ja ehkäpä eksytään tuonne vielä uudestaankin myöhemmin kurkkaamaan, jospa saataisiin selata niitä kunnon alennuksiakin vaihteeksi. Hyvät jätskit sieltä ainakin sai!



Valkoinen haalari oli muuten ihan nappivalinta päivälle, jolle oltiin luvattu mahdollisia sadekuuroja. Takaisin skootterillamme huristellessa saatiinkin niskaan suoranainen kylpy nimittäin. Siis me oltiin viidessä minuutissa aivan litimärkiä ja vieressä pörräävien autojen kyytiläiset naureskelivatkin meille kippurassa. Selvittiin kuitenkin elossa ja hukkumatta kotiin, mutta haalari piti heittää pariksi päiväksi vessaan kuivumaan! :D



Kuskilla oli sentään hitusen fiksumpi asuvalinta sateiselle päivälle, mutta samanlainen märkä koira sekin oli tuon ajelun jälkeen. Tää sade onkin yllättänyt meidät pahemman kerran ja en ollut jotenkin osannut edes ajatella, että täällä voisi sataa Tammikuun ja Helmikuun aikana näinkin paljon. Oonkin aina pitänyt tuplapeukkuja pystyssä, kun tänne on saapunut jonkun meistä perhettä tai tuttuja, että osuisi aurinkoviikko kohdalle. Nyt tosin näyttää taas siltä, että sateista ei olisi tietoakaan vähään aikaan, sillä päivät on alkaneet kuumeta ihan urakalla ja oonkin alkanut taas läträämään viiskymppisen aurinkorasvan kanssa täällä ja paikat meinaa silti palaa!



Sanoisin, että täällä on tällä hetkellä käynnissä jo jopa vähän liian kuumat viikot, mutta en sano, koska kuumuus, aurinko ja helteet ovat sellaisia asioita, joista en aio valittaa IKINÄ! :D Paikalliset sanoo, että ensi viikko on vieläkin kuumempi...

Helmikuun aikana ollaan alettu myös tutustua yhä enemmän uusiin upeisiin ihmisiin. Alun kankeus alkaa väistyä, englannin puhuminen ei enää pelota niin tavattomasti ja muutenkin alkaa tulla sellainen letkeämpi ja sosiaalisempi fiilis jatkuvasti.



Ollaan vietelty aikaa nyt useampanakin päivänä ja iltana paikallisen poikaporukan kanssa! Yksi niistä ei puhu lainkaan englantia, yksi tanssii ihan tajuttoman hyvin, kunhan ujoudeltaan uskaltaa ja oikea biisi osuu kohdalle ja yksi on vaan ihanan sosiaalinen ja avulias! Thaimaalaiset on jotenkin niiiiiiin erilaisia kuin ketkään muut joita tunnen ja musta onkin ollut hauska tutustua täällä myös paikallisiin nuoriin. Viimeksi X (Thai lempinimi, en muista oikeaa nimeä) otti myös pikkusiskonsa mukaan ja meillä oli todella hauska ilta Banglan huminoissa!

Meidän hotellilla mulla on myös uusi kaveri, jonka kanssa ei puhuta mitään. Ilmeillään vain. Tän kuvan nappasin salilta, kun tää yksi tuli taas ilmeilemään ikkunan taakse ennen kuin matkasi perheensä kanssa eteenpäin. Altailla oon päässyt todistamaan jos jonkinmoisia uimahyppyjä myöskin. Uskon, että meistä voi tulla vielä parhaita ystäviä.





Meidän Phi Phi porukkaa kaikilla on ollut hirmuinen ikävä, mutta pojat matkaavat jo uusilla mantereilla ja seikkailuissa. Ollaan kyllä vaihdeltu kuulumisia silloin tällöin, mutta reissumiehet on luotuja kulkemaan! :D Yksi pojista oli kokenut karmean kohtalon Bangkokin yöelämässä, kun joukko paikallisia miehiä oli hakannut tämän porukalla käyttäen apunaan jopa rautaputkea. Hän joutui lähteä kotimaahansa leikkauttamaan olkapäänsä, vaikka poikien reppureissailu oli vasta puolessa välissä. Thaimaalaiset ovat erittäin ystävällistä porukkaa, mutta opettajamme ovatkin kertoneet meille, ettei Thaimaalaista kannata koskaan suututtaa. Ei ole täällä kuulemma mitenkään ihan epätavallista, että joku joutuu ammutuksi pahan riidan päätteeksi.



Vieteltiin myös vasta viikko Koh Taolla, Phanganilla ja Samuilla saksalaisen vaihtarimme Lauran kanssa ja meistä kaikista oli ihan mahtia, että Laura lähti matkaamme vaikka pari muuta saksalaista perui viime hetkellä lähtönsä. Päästiin puhumaan koko viikko englantia ja tutustuttiin kunnolla Lauraan. Meillä oli ihan tajuttoman hauska reissu ja koitan päästä kirjoittelemaan tuostakin teille tänne mahdollisimman pian. :)



Kaikkein paras porukka mulla on kuitenkin tässä näin. Nämä tylleröt. Ollaan lähennytty lyhyessä ajassa ihan valtavasti ja vaikka ei tunnettukaan alussa juurikaan toisiamme, voin nyt kutsua näitä tyttöjä hyviksi ystävikseni ja porukkaamme mahtuukin jos jonkinmoisia persoonia! On hauskaa huomata, miten erilaisia kaikki oikeasti ollaan, mutta jotenkin löydetään silti tässä tiimissä oma harmoniamme. Aivan ihania tapauksia ja näiden kanssa on mieletöntä jakaa yhdessä tämä kokemus.

Siinä vähän arkisempaa kasausta meidän elämästä täällä. Toivottavasti tämä tilkkutäkki pysyi edes vähän kasassa ja tästä postauksesta saa jonkun verran selvääkin. Kirjoittelen tätä parhaillaan tässä kahden aikoihin yöstä, joten arviointikykyni ei ole välttämättä paras mahdollinen. :D Teen postauksen vielä erikseen arjen liikuntatottumuksista ja vähän ruokavaliomuutoksistakin, sillä oon joutunut täällä vähän tarkkailemaan erityisesti syömisiäni, jota Suomessa en ole koskaan joutunut tekemään. Siitä ja paljon muusta lisää kuitenkin myöhemmin. Nyt öitäpöitä ja kuulemisiin. <3