Mallorca, Palma Nova

Olen yrittänyt valita matkakuvistamme parhaita paloja. Kivoja kuvia on kuitenkin ihan liikaa! Ulkomailla otetuissa kuvissa on aina niin ihanan lämmin tunnelmakin, että niistä voisi lisätä tänne vaikka jokaisen. Jonkinlaista karsintaa on kuitenkin tehtävä, sillä parituhatta kivaa kuvaa on ehkä hieman liikaa. Kylläpä tulikin ikävä matkaamme näitä kuvia selatessa. Onneksi Suomessakin on tällä hetkellä ihan huippusäät!

Tässäpä olisi muutamia sekalaisia kuvia matkaltamme:

 


Matkallamme moni päivä kulki lähes samalla kaavalla. Aamulla Tynski hyppäsi sänkyymme päälleni herättämään minut uuteen päivään. Vetaisin kaapistani mukaan ottamani ruisleipäpussin (tärkeä joka matkalle!!) ja valuin keittiöön valmistamaan aamupalaa. Söimme aamiaisen lähes poikkeuksetta huoneistossamme, koska majoituimme huoneistohotellissa ja meillä oli kaikki tarvittavat keittiötarvikkeet mikrosta vedenkeittimeen.

Aamupalan jälkeen levitimme pikaisesti aurinkorasvat pintaan ja pakkasimme mukaamme joko rantakassin tai allaskassin krapulan asteesta riippuen. Päivä vietettiin altaalla tai vaihtoehtoisesti jollakin rannalla. Kävimme myös tekemässä päiväretken vesipuistoon, matkan eräälle pienemmälle rantapoukamalle ja osa lähti myös viettämään shoppailupäivän Palmassa.

Kun aurinko oli paahtanut viimeisetkin rusketussoturit tarpeeksi pökerryksiin, siirryimme huoneeseemme vessa- ja suihkujonoon. Vaikka huoneistomme oli määritelty kahdeksalle hengelle, siellä oli vain yksi vessa kaikkien meidän käytettäväksi. Olo oli ajoittain tukala. Kylpyhuonerumban jälkeen levitettiin kosteusvoiteet ja aftersunit ja rasvattiin Tynskin selkä.. joka ikinen päivä... monta kertaa päivässä... monta kerrosta kerralla.

Yleensä iltaisin alkoi jokin jalkapallo-ottelu ja porukan miehet valtasivat sohvanurkan. Tytöt saivat täten hyvää etumatkaa laittautua valmiiksi iltameininkeihin. Toisinaan ilta jatkui tästä johonkin ravintolaan tai shoppailukatua koluamaan, toisinaan taas painuimme hakemaan kaupasta parin euron viinipullot ja myöhemmin jatkoilemaan viereisen kaupunki Magalufin yöelämään. Yhtenä iltana eksyimme myös minigolfailemaan.

Hauskuutta ei reissustamme puuttunut ja samalla porukalla voisi hyvinkin lähteä uudestaankin matkalle. Kiitos siis kaikille asianomaisille upeasta matkasta. <3

Lace shorts

Yhtenä iltana matkallamme olimme menossa syömään jonnekkin ravintolaan koko porukan voimin ja halusin päälleni hienon, mutta mukavan ja rennon asun. En ole vieläkään varma ovatko ostamani shortsit mielestäni päälläni tyylikkäät vai vaipan näköiset. :D

Shortsien kaveriksi vetaisin edestä lyhyen ja takaa pitkän pinkin topin, joka on päällä ihanan kevyt ja hulmuava.



Vaalea clutch ja kultaiset korut asusteiksi.

Tynski luotti khakinvihreään shortsipukuun ja paksupohjaisiin converseihin.

 

Jaakko valitsi rennon urheilullisen linjan.

Olen siitä onnekas, että asukuvani onnistuvat poikkeuksetta.



Koko tyttökoplamme. :) <3









Lopulta ravintoloiden ruokalistoja tarpeeksi kauan selailtuamme päädyimme Intialaiseen ravintolaan. Ravintolassa oli älyttömän hyvän makuiset ja kokoiset annokset, eikä niitä oltu hinnallakaan pilattu. Kympillä sai mahansa täyteen herkullista ruokaa ja kaikki taisivat olla valintaamme tyytyväisiä.

Herkulliset kuvat puhukoot puolestaan. ;)





Nytpä lähden metsästämään Annin kanssa meille uusia kameroita. Itselleni tosin vain pikkukamera juhlakäyttöön, sillä hajotin "baarikamerani" reissullamme toisena iltana Emmin syntymäpäiviä viettäessämme. ;D

First day

Kotona ollaan! Vaikka lähtisin reissuun uudestaan vaikka heti huomenna, on kotiin aina yhtä mukavaa palata. Oma sänky ja puhdas hanavesi - mitä muuta voi toivoa? Eipä nämä Suomen säätkään enää harmita, vaan tänään vieteltiin jo oikein kesäinen päivä tyttöjen kanssa takapihallamme aurinkoa palvoen. Kyllä tästä saadaan vielä hieno ja lämmin kesä aikaiseksi. :)

Reissumme oli kaikkea sitä, mitä saatoin toivoa. Aurinkoa, kauniita rantoja ja maisemia, hyvää ruokaa ja juomaa, päivä- ja iltahuvituksia ja ennen kaikkea huippua seuraa. Meitä lähti matkalle kahdeksan hengen ystäväporukka ja majoituimme kaikki samaan huoneistohotelliin Mallorcan Palma Novaan. Huoneistomme oli hyvän kokoinen, eikä suurenkaan lauman kanssa tullut ahdistunutta "sillit purkissa"-fiilistä, vaan viihdyimme kaikki erittäin hyvin. Myös hotellin pihaan olin erittäin tyytyväinen, sillä hotellin pihalla oli kauniita nurmialueita kukkineen ja palmuineen ja allasalue oli hieno ja hyvän kokoinen. Altailla soitettiin myös päivittäin musiikkia, joka sopi hotellin nuorekkaaseen meininkiin erittäin hyvin.

Palma Nova oli sopivan rauhallinen kaupunki kauniine rantoineen. Iltamenot hoidimmekin sitten viereisen biletyskaupunki Magalufin yöelämässä. Olin kaikinpuolin tyytyväinen matkakohteeseemme ja lähtisin kyllä mielelläni paikkaan uudestaankin. Uusia paikkoja on kuitenkin kiva nähdä ja kokea, joten luultavasti ensi kesän reissut pyritään löytämään jostakin, jossa emme ole vielä käyneet. :)

Kamerani muistikortti on jälleen niin pullollaan kuvia, että päätin jakaa postaukset matkaltamme muutamiin pätkiin.




Oman elämäni Mr. Mallorca. :'D

Lähtöpäivän koittaessa fiilikset olivat korkealla. Olen usein matkustanut myös talven aikana jonnekkin lämpimään, mutta tänä vuonna rahaa eikä aikaa ole ollut riittävästi matkusteluun, joten matkamme oli ensimmäinen rantalomani tänä vuonna. Suomen kolea alkukesä ei yhtään auttanut auringonkaipuutani, joten matkamme osui täydelliseen saumaan.



En olisi voinut olla tyytyväisempi matkaporukkaamme, neljän tytön ja neljän pojan tiimi oli oikein sopiva kokoonpano.



Heti ensimmäisenä päivänä korkkasimme Palma Novan oman pitkän kauniin hiekkarannan. Pilvet meinasivat vähän häiritä hyvää tunnelmaamme ja aloimmekin hieman pelätä tulevan loman sääolosuhteita. Aamupilvisyyden väistyessä jokainen päivä osoittautui kuitenkin onneksemme lämpimäksi ja aurinkoiseksi.



Porukkamme vesipedot hyppäsivät välittömästi polskimaan pilvistä viis!



Rantajellonat.



Minulla on ollut tapana ostaa jokaisella etelänmatkallani itselleni uusi napakoru ja tälläkin kertaa uusi matkahely löytyi nopeasti rantakaupasta. Roikkuvat korut ovat osoittautuneet sen verran vaaralliseksi matkaseuraksi, että tyydyin suosiolla lyhyeeseen malliin.



Eukon heittoa.



#meiänäijii



Mäkki se on Mallorcallakin.

 Illaksi päällemme hakeutui hieman pidempää helmaa vielä kalpeita koipiamme verhoamaan. :D

 

  

Huomenna pitäisi jaksaa palata takaisin normaalin arjen pariin, mutta kaikkea jännittävää on taas lähiaikoina onneksi edessä. Muutaman viikon päästä suuntaamme suurella porukalla Summer Sound festareille kolmeksi päiväksi. Buukkasimme hyvissä ajoin hotellihuoneet ihan Messukeskuksen yhteydestä. Olin viime vuonna kyseisillä festareilla ensimmäistä kertaa ja edellisen vuoden perusteella odotukset ovat kyllä tälläkin kertaa erittäin korkealla!

Vähän päälle parin viikon päähän satuimme myös varaamaan ystäväni Sonjan kanssa matkat Saksaan perheeni luokse viikoksi. Mietin, miten viettelisin viimeisen palkallisen lomaviikkoni ja edullisten lippujen löydyttyä päätimme lähteä yhdessä Sonjan kanssa tyttölomaa viettelemään. Fiilikset ovat katossa, sillä en ole vielä koskaan vienyt ketään ystävääni tutustumaan toiseen kotiini! :)

Vielä yksi innolla odottamani asia odottelee kesän loppupuolella, sillä sain kuin sainkin koulupaikan, joten tämä tyttö lähtee opiskelemaan liiketaloutta kesän päätyttyä! Olen niiiiiiiin iloinen tällä hetkellä, etten voi edes sanoin kuvailla. Näillä fiiliksin on hyvä jatkaa loppukesän viettoon. Toivottavasti muillakin on ollut riemukas alkukesä, mutta tästähän se vasta alkaa! Aurinkoista viikkoa. <3

Katkarapusalaatti

Kesä on salaattien aikaa, vaikkei kesäsäitä piisaisikaan. Tämänkin viikon resepti olkoon siis salaatti. Kyseisen reseptin pisti eteenpäin ihana anonyymi, jota ei voi kun kiittää. Niin hyvää oli tämä salaatti, vaikken ihan täysin ohjeiden mukaan toiminutkaan. Ystäväni ja poikaystäväni myös kiittelivät tyytyväisinä! :D

Tarvikkeet



Salaattia
Rucolaa
Kirsikkatomaatteja
2 Avocadoa
Kurkku
Yrttimaustettuja fetakuutioita
Isoja katkarapuja
Sitruuna ja lime



Katkaravut laitoin hetkeksi pannulle miedolle lämmölle oliiviöljyn, limemehun, yrttisuolan, mustapippurin ja valkosipulijauheen sekaan lämpenemään.





Salaattiainekset pilkoin sillävälin kulhoon ja kaadoin fetat öljyineen ja mausteineen sekaan.



Kun katkaravut olivat kunnolla lämmenneet ja imeneet hieman makua itseensä, kaadoin ne salaatin päällimmäiseksi ja pilkoin ympärille punasipulista renkaita. Sitruunasiivut voi asetella salaatin päälle ja puristaa itse oman annoksensa sekaan niin halutessaan.



Ylimääräiset sitruunasiivut voi asettaa ruokajuoman sekaan. :)

Kokeilin tehdä myös salaatin kaveriksi tälläisiä "ruissipsejä". En ollut ennen valmistanut tälläisiä, joten hieman hatusta vedeltiin valmistusprosessit. Laitoin pannulle oliiviöljyä, valkosipulijauhetta, mustapippuria, välimeren yrttiseosta, grillimaustetta ja yrttisuolaa ja leikkasin jälkiuunipaloista kolmioita, jotka asetin pannulle rapsakoitumaan.



Sipseistä tuli yllättävän hyviä, mitä nyt osa reunoilta vähän paloi. Näitä valmistetaan jatkossakin salaatin kaveriksi ja miksei vaikkapa leffailtaankin! :)



Valmis annos oli parasta syömääni sapuskaa pitkään aikaan ja kiitos tästä kuuluukin tälle ystävälliselle anonyymille! Mua saa heitellä useamminkin loistavilla reseptiehdotuksilla, kun kerran näin hyviä herkkuja saattaa löytyä lennossa. :D

I can

Ihminen on kummallinen olento. Se pystyy mitä ihmeellisimpiin tekoihin ja suorituksiin ja sopeutuu jatkuvatsi muuttuvaan maailmaan ja tilanteisiin joita se kohtaa.

Moni ystäväni on tehnyt viimeisen parin vuoden aikana huikean elämäntaparemontin, jonka aikana he ovat osoittaneet niin suurta tahdon voimaa ja luonteen lujuutta, että ovat motivoineet myös paljon itseäni pitämään hieman terveellisemmistä elintavoista kiinni hanakammin.

Myös alakoulu ikäisistä sisaruksistani saan olla ylpeä, jokaisesta heistä, mutta erityisesti Saksaan muuttaneista sisaruksistani, jotka opettelivat vähän päälle vuodessa puhumaan lähes täydellistä Saksaa!









Isoveljestäni tuli alkukeväästä isä, ja niin hassulta kuin se minusta alkuunsa tuntuikin, en ole koskaan nähnyt yhtä välittävää ja rakastavaa isää lapselleen.  (Okei, saatan olla hieman puolueellinen..)

Siskoni tahtoi päästä tiettyyn kouluun opiskelemaan ja lukikin vielä yo-kokeidensa päätteeksi epäinhimilliseen tahtiin päivät pitkät tulevia pääsykokeitaan varten ja saikin huippupisteet ensikertalaiseksi. Koulupaikka ei välttämättä juuri sieltä tärkeimmästä oppilaitoksesta aukea, mutta uutta tarmoa tulevaa kohtaan on jo havaittavissa ja luovuttamisesta ei tietoakaan!




Pystymme aivan mielettömiin tekoihin, kun vain löytyy tarpeeksi motivaatiota ja tahdon lujuutta ja uskoa siihen, että pystyy johonkin. Olen aina ollut hieman heikohko uskomaan itseeni. Olen ollut mielestäni ihan ok kaikessa, enkä erityisen hyvä missään. Olenkin viime aikoina huomannut, ettei niiden tekojen, joilla itsensä ylittää, tarvitse olla mitään kovin suuria. Oli kyse sitten mistä tahansa suorituksesta tai saavutuksesta on tärkeää, että itselle tulee sellainen olo, että on saavuttanut jotakin itselleen merkittävää.

Viime aikoina olen huomannut, että "i can"-ajattelutapa on alkanut iskostua minunkin päähäni. Kun luin pääsykokeisiin muutama vuosi sitten, olin tuominnut itseni epäonnistumaan jo etukäteen. Päässäni pyöri ajatus siitä, että turhaan tulee luettua, kun en kuitenkaan pääse sisään. Tällä kertaa mieleni oli avoimempi ja lukiessani mietin, että koulupaikka voi olla mahdollinen, kunhan teen tarpeeksi töitä sen eteen. Koulupaikka ei välttämättä aukea, mutta tämä uuden tarmon ja onnistumisen uskon löytäminen on minulle sitäkin tärkeämpää. Tulevaisuus ei vaikuta enää niin sumuiselta, vaan vaikka omalta tieltään välillä eksyisikin, omalle polulle löytää takaisin kunhan jaksaa tarpeeksi siellä sumussa ensin tarpoa. :D



Aikaisemmin myös blogin perustaminen oli hirvittävä ajatus, enkä uskonut siihen, että osaisin tehdä tästä touhusta itselleni ja muille mielekästä luettavaa, mutta nyt tästä onkin muodostunut lyhyessä ajassa itselleni erittäin tärkeä harrastus, josta nautin täysin siemauksin!

Olen myös viimeisen kuukauden aikana tehnyt itselleni hyvin tärkeän päätöksen, johon en aikaisemmi uskaltanut ryhtyä, sillä luulin etten osaa, enkä pysty. Aion pyrkiä eroon puheviastani. Minulla on ollut koko elämäni r-vika, joka on osittainen syy siihen, että videopostauksen tekeminen tuntuu minusta maailman hirveimmältä ja pelottavimmalta ajatukselta. Siksi jopa hieman ahdistun, kun niin moni kyselee jatkuvasti videopostausten perään.

En ole koskaan kuitenkaan joutunut häpeämään erityisesti puhevikaani, eikä minua ole siitä pahemmin kiusattukkaan. Itselleni kuitenkin vaikeita tilanteita on ollut vaikkapa luokan edessä esitelmien pitäminen, tekstin lukeminen ääneen tai jonkinlaisen puheen pitäminen. Silloin kun muut vain kuuntelevat ja joutuu puhua yksin. Tämä on ollut sosiaaliselle luonteelleni hyvin ristiriitainen tila, sillä se on vetänyt väkisinkin ujommaksi esimerkiksi tuntemattomien seurassa. Nyt jokin sitten loksahti kohdalleen ja päätin, että nyt selätän tämän. Olen nyt kolme viikkoa yrittänyt puhua tavallisella r:llä ja hieman haastavaa tämä vielä on, kun kieleni ei ole tottunut menemään suussa siihen kohtaan, jossa r-kirjain muodostetaan normaalisti.



Päättäväisyys ja yrittämisen halu ovat nyt ainakin kohdillaan ja vaikka monen mielestä puhevian selättäminen ja blogin perustaminen saattavat kuulostaa pieniltä ja mitättömiltä saavutuksilta, itselleni nämä ovat kuitenkin merkittäviä asioita. Vuoden alussa minulla oli sellainen fiilis, että tästä tulee hyvä vuosi ja hyvä fiilis jatkuu edelleen!

Tehdään tästä hyvä vuosi, me pystytään siihen! :)