Päivä Buddyjen kanssa

No niin, täällä ollaan taas turvallisesti "kotona"! :D Saavuttiin siis tänään takaisin Phukettiin 6 päivän Krabilla reissailun jälkeen. Oon jotenkin aivan poikki tällä hetkellä, vaikka meidän reissu ei nyt mitään ihan tavattoman suuria rutistuksia vaatinut, vaikka kutsuinkin sitä kokoajan reppureissailuksi. Olihan mulla sentään se reppu. Muuten kyllä kuljettiin aikalailla turvallisesti busseilla, takseilla ja veneillä eri valmiiksi suunniteltuihin määränpäihin ja varsinaista reilailua ei siis tapahtunut kovinkaan massiivisissa määrin. Tuolta reissulta riittäisi taas kerrottavaa vähintäänkin yhden romaanin verran, mutta koitan jakaa sen pienempiin pätkiin ja kertoa hieman eri rannoista ja muista paikoista, joissa ehdittiin käydä. Krabista jäi jokatapauksessa tosi hyvät fiilikset ja muistot ja vietinkin tuolla yhden parhaista päivistäni koko reissun aikana. Lisää kuulette myöhemmin, sillä mulla on vielä muutama muukin mukava muisto jaettavana ennen sitä!

Viime sunnuntaina siis tuli vieteltyä normaalin möhöilylöhöily päivän sijaan hieman erilainen päivä. Saatiin koulusta siis yhdellä kurssilla omat thaimaalaiset buddyt, joiden kanssa ollaan sitten miittailtu nyt muutamaan otteeseen. Mun ja Saanan buddyt kutsui meidät sitten viettämään viime sunnuntain ja he olivat suunnitelleet kaikenlaista ohjelmaa päämme menoksi. :D







Ensimmäisenä suuntasimme Chalongin temppeliin, joka sijaitsi ihan lähistöllämme. Meidän ei ensin ollut tarkoitus edes käydä tuolla, mutta buddyt olivat suunnitelleet seuraavaksi etapiksemme auringonlaskun ihastelun ja meidän piti tappaa hieman aikaa sitä ennen. Musta oli kuitenkin todella mielenkiintoista käydä tuolla ja temppeli ja sen ympäristö olikin upean koristeellinen ja kaunis.



Sisällä pienemmässä rukoushuoneessa oli tälläisiä vahanukke- teoksia joistakin ilmeisesti hyvin merkittävistä henkilöistä ja Saana luuli noita ensin eläviksi ihmisiksi ja ihmetteli, miten he pystyivät olla räpyttämättä silmiään niin pitkän aikaa. Buddymme saivat pienoisen hepulin, kun tajusivat että noita luultiin ensin oikeiksi ihmisiksi! :D





Thaimaassa ei ole kuulemma juurikaan perinteisiä kulkukissoja tai koiria, sillä heidän kulttuurissaan kaikista elukoista pidetään huolta ja myös omistajan puutteessa olevista kissoista ja koirista huolehditaan ainakin perustarpeiden suhteen. Temppelin pihalla bongailtiin tälläisiä veijareita ja mun kissakuume kohosi taas nollasta sataan. Yyyy.







Jos temppeli oli ulkoa hieno, niin sisältä se vasta hieno olikin! Saavuttiin kokoajan toinen toistaan koristeellisempiin ja hienompiin huoneisiin ja kerroksiin.



Eikä temppelin puutarhakaan ollut lainkaan hullumpi. Päästiin itseasiassa seuraamaan kolmen eri seurueen hääkuvauksia tuolla vierailumme aikana!







Seuraava etappimme olikin sitten Promthep Cape näköalatasanne, jolta on aivan uskomattoman kauniit näköalat alas merelle ja rannoille. Oltiin käyty tuolla ensimmäisten orientaatiopäiviemme aikana luokkamme kera pikaisella käynnillä, mutta iltanäkymät tuolta olivat jotakin aivan sanoinkuvaamatonta!



Lähdettiin siis vaeltamaan tuonne alas kallioiden päätyyn katselemaan auringonlasku ja vaikka alkuunsa näyttikin, ettei matka tulisi olemaan kovin pitkä, kesti sinne tarpomisessa varmaan puolisen tuntia ja välillä maasto oli melko vaikeakulkuistakin. Muutaman kiipeilyn, kuvaussession ja vesipullon jälkeen päästiin vihdoinkin tuonne alas ja näkymät olivat kyllä jokaisen hikipisaran ja kiveen potkaistun varpaan arvoiset!





Pakkohan sitä oli olla vähän myös turistinakin liikenteessä, vaikka paikallisten kanssa pyörittiinkin.



Ja sitten niihin auringonlasku näkymiin. Musta tuntui, että pidättelin välillä hengitystä, kun katselin tuota valopallon laskeutumista. Ei kyllä tuu kovin montaa elämäni aikana koettua näkyä mieleen. Tää oli kyllä jotakin niin upeaa, että mä vaan istuin hiljaa ja olin kiitollinen ja jotenkin niin onnellinen kaikesta.



Toi olis ollut maailman romanttisin näky jonkun murusen kainalossa, joten oltiin sitten Saanan kanssa toistemme murusia tuona iltana. :'D





Meillä oli myös hyvin pikkuista seuraa tarkkailemassa auringonlaskua.





Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pikkuhiljaa aurinko painui vesirajaan ja alkoi tulla kiire patikoida takaisin ylätasanteelle.







Kun aurinko laskee, niin pimeä saapuu. Saapuu muuten ihan pirun nopeasti! Vaikean maaston vuoksi pistettiinkin sitten töpinäksi ja edettiin melko vauhdilla takaisinpäin. Parasta mahdollista hyötyliikuntaa noissa maisemissa ja tunnelmissa.









Pakkohan mun oli kuitenkin pysähdellä hetkeksi joka väliin kuvailemaan näitä maisemia! Ei tälläistä voi mitenkään nimittäin selittää jälkeenpäin, että mitä sitä tuli nähtyä. No tämmöistä näin!



Auringonlaskun jälkeen oli aika suunnata Phuket Townin Night Marketeille hakemaan hieman iltasapuskaa. Buddyjen heti ensimmäinen kysymys taisikin olla siellä, että ollaanko syöty ikinä ötököitä! :D Toto tarjoutui vieläpä maksamaan meille pussillisen silkkitoukkia, kun oltiin ehkä hieman epäileväisen näköisiä näiden kojujen kohdalla.



Syötävähän se sitten oli, kun oli hirmuinen nälkäkin jo!



Ja yllätyin kyllä todella! Eihän tää ollut ollenkaan pahaa. Friteeratut ja maustetut silkkitoukat maistuu mun mielestä sipsin ja perunan sekoitukselta. :D



Mutta kyllä mun on pakko myöntää, että tää suklaa-juustokakku maistui kuitenkin paremmin mulle kuin nuo matoset. Päästiin maistelemaan myös mun buddyn lempi nuudeliruokaa, jotakin makeita perunapalleroita ja sokeriruokomehua. Kaikki meni alas!

Ihan älyttömän tapahtumarikas ja hauska päivä buddyjen kanssa ja lähden varmasti myös ensi kerralla ilomielin mukaan, jos ja kun kutsu käy! Nyt vihdoin unille, kello lähentelee täällä jo yhtä yöllä ja mua ei väsytä jotenkin ollenkaan. Huomenna kuitenkin aikaisin taas kouluun, joten yritettävä on. Öitä, kuulostellaan taas pian ja kivaa uutta viikkoa. <3