keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Itsetunto ja itsevarmuus

Hyvät huomenet!

Eräs lukijani toivoi postausta, jossa käsittelisin ajatuksiani itsetuntoon ja itsevarmuuteen liittyen. Halusinkin toteuttaa toiveen välittömästi, sillä olen meinannut kirjoittaa aiheesta lyhyen blogihistoriani aikana jo moneen otteeseen, mutta se on jotenkin aina jäänyt sitten rakentumattomien ajatusten vuoksi kesken, tai mielestäni vääränlaiseen muotoon.

539

Meille nykyajan naisille, niin nuoremmille kuin vanhemmillekin, on asetettu ihan valtavat suorituspaineet sen suhteen, millaisia meidän tulisi olla. Tulisi olla muodokas, mutta samaan aikaan tietenkin timmi ja hoikka, pitäisi olla myös oikea moniosaaja elämän eri osa-alueilla, kuten töissä, koulussa ja harrastuksissa sekä yleisesti ottaen älykäs, lahjakas, menestyvä, ulospäinsuuntautunut ja omatoiminen. Eikä saa tietenkään unohtaa sitä, että hoivavietti ja kodinhengettäryys tulisi löytyä jokaiselta sisäänrakennettuna ominaisuutena ja silti pitäisi löytyä myös tarvittaessa vahvuutta ja suorastaan miehekästä kovuutta! Tuntuu myös siltä, että jatkuvasti pitäisi saavuttaa jotakin suurempaa, olla jotakin suurempaa tai vähän parempaa... Sosiaalinen media on pullollaan toinen toistaan upeampia, lahjakkaampia ja menestyvämpiä naisia, joiden elämää seuraamme eri somevälineistä säännöllisin väliajoin. Sitten vielä ne veistokselliset vartalot ja ehkäpä pariin otteeseen veitsenkin alla käytetyt täydellisen sileät ovaalin muotoiset kasvot. Eipä ihmekään, jos oma elämä alkaa tuntua pikkuhiljaa mitättömältä ja tarkoituksettomalta, tai oma ulkonäkö alkaa näyttää peilistä jatkuvasti jotenkin huonommalta tai vääränlaiselta.

Ei helpota, että me kaikki "ostetaan" tämä median syöttämäkuva omaksemme. Podemme huonoa omaatuntoa siitä, jos se peilikuva ei näytäkään samalta kuin lehtien kansissa tai jos oman elämänsä aikana ei olekaan ehtinyt saavuttaa tarpeeksi suuria asioita. Olen myös itse toisinaan näiden kaikkien ajatuksien ja ulkoapäin syötettyjen paineiden vietävissä ja olo on suoraan sanottuna kurja. "Tuollainen nykyaikaisen naisen pitäisi olla ja minä olenkin vain tälläinen.."

Eikä ole blogienkaan lukeminen helppoa. Kaikki näyttää enkeleiltä ilman meikkiä, kipeänä, kuntosalilla ja räntäpaskasateessakin. Sen lisäksi kaikkien kodit, astiat ja ikkunat loistavat kirkkaana kuin kristalli ja elämä on muutenkin kaikinpuolin mallillaan. Ota nyt siitä sitten mallia. Jep. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja lähes jokainen somemaailmasta pursuava kuva tai teksti on jonkun pienenpienen vaaleanpunaisen lasin läpi vedettyä tai vähintäänkin jollakin filtterillä varusteltu. Suurinta osaa teksteistä ja kuvista on luultavasti vielä sensuroitu tai muokattu radikaalisti, jolloin todellisuus katoaa niistä lähes kokonaan.

528


Olen huomannut, että iän karttuessa, myös suhtautuminen omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin muuttuu jatkuvasti. Nykyään ne luonteenpiirteet ja ulkonäöllisetkin seikat, joita pienempänä vihasin, ovatkin niitä asioita, joista oikeastaan eniten itsessäni pidän. Suurin muutos tapahtui, kun opettelin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. En ole pitkä - minusta ei ikinä sellaista voi tullakaan, opettelin löytämään hyviä puolia siitä, että olen lyhyt. Koulumenestykseni on aina ollut kohtalaista, enkä ole matematiikassa ja kielissä kovin lahjakas. Näitä taitoja voin yrittää kartuttaa, mutta sellaista nopeatempoista oppimista muiden maiden kielioppeihin ei vaan synny, vaikka on yritetty opetella läpi Espanjan, Saksan, Ruotsin ja Englannin alkeet ja vähän pidemmällekin. Joskus haaveilemani lentoemännän ura kaatui sitten siinä vaiheessa. Opin kuitenkin hyväksymään, että nämä puolet eivät ole vahvuuksiani ja joissakin toisissa asioissa pärjään sitten paremmin. Niitä asioita, jotka hoituvat itseltäni sitten helpommin, olen alkanut kehittää entisestään ja alkanut suunnitella tulevaisuuden ammattia niiden pohjalle.

Jokainen voikin yrittää parhaansa mukaan tutustua itseensä läpikotaisin ja selvittää: kuka minä olen, mistä minä pidän, millaisia tunteita koen erilaisissa tilanteissa ja miten käsittelen kokemiani tunteita. Kun tuntee itsensä tarpeeksi hyvin, on helpompi tuntea olonsa itsevarmaksi. On helpompi tietää, millaisissa tilanteissa ei ole ihan omalla mukavuusalueellaan ja missä asioissa taas voi loistaa. Aina ei voi kuitenkaan tuntea oloaan yhtä itsevarmaksi, vaikka kuinka hyvin itsensä tuntisikin. Olen itsekin jo kerran lintsannut koulusta sen vuoksi, etten ole vaan millään halunnut mennä sinne luokan eteen pitämään esitelmää, vaikka luokassamme ei todellisuudessa tarvitsisi kokea minkäänlaista esiintymiskammoa. Luokan edessä asiapohjaista tekstiä esittäessäni olen kuitenkin täysin poissa omalta mukavuusalueeltani ja tunnen oloni hyvin epävarmaksi. Esitelmän jälkeen olo on kuitenkin usein hyvinkin voitokas ja omasta pystymisestä on aina entistä varmempi fiilis. Aika moni asia itsetunnon ja itsevarmuuden kanssa kamppaillessa onkin vain omasta päästä kiinni.

607

Monesti kuitenkin valitettavasti, itsetunto tai itsevarmuus on viety jonkun muun henkilön tai tahon johdosta. Koulukiusaaminen, hylkäämiseksi tulemisen tunne ja syrjintä voivat johtaa siihen, että oma itsevarmuus ja itsetunto vajoaa pohjalukemiin. Joskus oma läheinen on kääntänyt selkänsä silloin, kun häntä olisi eniten tueksi kaivattu, koulussa on tuntunut siltä kuin kaikki muut olisivat vastaan tai muuten tehty töissä, harrastuksissa tai koulussa selväksi, ettei ole tervetullut joukkoon. Omalla osallani koulussa koettu pahan puhuminen ja kiusaaminen ei ole onneksi vaikuttanut kovinkaan vahvasti itsetuntoni muodostumiseen, sillä ympärilläni on ollut aina suuri joukko läheisiä ja perheenjäseniä, joiden silmistä olen voinut "peilata" itseäni positiivisessakin valossa. Minulle on aina tehty selväksi, ettei puheet vaikuta läheisteni mielipiteisiin minusta, joka on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, etten ole antautunut tuolle pahalle ja alkanut koskaan pitää itseäni huonona muiden pahojen puheiden perusteella. Kaikilla ei välttämättä ole kuitenkaan yhtä hyvää tukiverkostoa ympärillään, jolloin kiusatuksi tuleminen voi jättää vakavat ja pysyvät vauriot itsetuntoon ja siihen, miten ihminen itsensä näkee.

Joitakin merkkejä kiusatuksi tulemisesta näen itsessäni kuitenkin edelleen. Jos en ole läheisteni ympäröimänä, minulla on hieman turvaton olo. Aikoinaan opettelin julkisilla alueilla kulkiessani katsomaan ihmisistä vähän ohi/sivuun, sillä ajattelin automaattisesti, että joku kuitenkin katsoisi taas pahasti. Tämä opeteltu tapa on jäänyt voimaan, enkä nykyäänkään tunnista/huomaa melkein koskaan vastaantulevia tuttuja, sillä en koskaan katso heitä suoraan silmiin tai kasvoihin. Jaakko juuri muutama päivä sitten mainitsikin, etten huomaa koskaan kun tuttuja tulee vastaan, jolloin tajusin, miten pitkälle nuoruudessa koettu pahan puhuminen ja kiusaaminen onkaan vaikuttanut.

540

Huumori on auttanut itseäni paljon siinä, etteivät pienet epäonnistumiset kolahda niin pahasti. Se, että oppii välillä vähän nauramaan itselleen on aika rentouttavaa. Aina ei tarvitse onnistua, kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Joskus epäonnistuminen voi opettaa enemmän kuin onnistuminen ja joskus epätäydellisyys on oikeastaan täydellisempää kuin täydellisyys, jos näin voi edes sanoa. Olen myös huomannut, että tunteiden avoin näyttäminen vie myös monesti pidemmälle kuin ainaisen pokan päällä pitäminen. Sä voit olla joskus heikko, sä voit joskus nauraa niille kaikkein typerimmillekin jutuille ja sun ei tarvitse aina osata tai tietää kaikkea. Voit heittäytyä joskus myös hieman tyhmäksi ja nolata itsesi ja sulla on kaikki oikeus tulla välillä vihaiseksi tai surulliseksi kokiessasi vääryyttä. Tärkein on se, että sä voit olla ylpeä itsestäsi, onnellinen saavuttamistasi asioista ja iloita avoimesti saamastasi hyvästä! Suomalaisen sanonnan mukaan kel onni on, se onnen kätkeköön. Höpöhöpö! Ole onnellinen ja puhku onnea ympärillesikin. <3

530

Jahas. Multa löytyikin näköjään aikamoisen paljonkin asiaa aiheeseen liittyen, toivottavasti sain tuotua ajatukseni esille tarpeeksi selkeässä muodossa. Kun kirjoitan ajatuksistani, sormeni yleensä tapaavat näppäimiä samaan tahtiin tai nopeamminkin kun uusia ajatuksia päässäni syntyy, eikä tekstin sisältö ja punainen lanka välttämättä kuljekaan enää halutulla tavalla. :D Toivottavasti tämä kuitenkin avasi hieman ajatuksiani itsetuntoon ja itsevarmuuteen liittyen ja toi ehkä jollekin sellaisen fiiliksen, ettei elämä ole ihan niin vakava ja totinen paikka tallata.

Iloista keskiviikkoa <3

Kuvitus viime kesän Saksan reissulta viiniviljelmillä onnellisissa ja rauhallisissa tunnelmissa

45 kommenttia:

  1. Miten hyvä postaus! Kiteytit ehkä mun jokaisen ajatuksen juuri sanoiks.
    Some saa ainaki mut itteni ahdistuun tosi paljon välillä. Kaikkialla näkyy niin kauniita, timmejä, muodokkaita naisia et välillä ajattelen etten oo mitää noitten rinnalla. Mä kuitenki oon tyytyväinen itteeni ja näin 22vuotiaana oon alkanu hyväksyy mun kropan tämmösenä kun oon. Oon lyhyt. 157cm. Enkä mää siitä kasva.Mul on myös isot tissit ja iso peppu eikä nekään siitä pienene. Musta ei ikinä tuu mitään tikkua. Tiedän sen jo varmaksi:D Siksi oon hyväksyny mun jokaisen kurvin ja alkanu oikeesti arvostaa niitä! mun mielestä ihimisiä arvostellaan ihan liikaa sen perusteella miltä ne näyttää. Esim tiedän että monella on musta tietynlainen kuva juurikin noiden muotojen takia. Olen kuulemma tyrkky. ja huomionhakuinen. Mut ei tommosista jaksa välittää kun ei tunne kunnolla. Nykyää vaa kohautan olkapäätä jos joku muodostaa musta mielipiteen ulkonäön perusteella:D
    Mää myös arvostan tosi paljon bloggareita! Kuinka paljon heitä arvostellaan vain sen pintaraapaisun perusteella mitä blogista saa. Mää ite kirjotin joskus blogia. Lopetin siltä istumalta kun aloin saamaan kommentteja siitä miksi mulla oli paljon sairaslomia töistä. kuinka sairasta et tommosta aletaan pohtia kun ei tiedetä mikä niiden sairaslomien syy oli. Joten nostan myös hattua sulle kovasti että jaksat kirjottaa näin lämminhenkistä blogia ja piristää ainakin mun päiviä:)
    musta tuntuu et tää kommentti meni nyt vähä jotenki ohi aiheen, mut tulipahan sanottua:D
    t:Noora<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Some on kyllä samanaikaisesti oikea mörkö ja samalla kuitenkin myös huima motivaation lähde. Vaikea sanoa, olisiko parempi kokonaan ilman vai ei. :D Joo ihmisiä toden totta arvostellaan ihan liikaa ulkonäön perusteella! Mustakin on tehty niin monta mielipidettä alustavasti, ihan vaan sen perusteella, että oon tälläinen blondi. :D Onneksi myös pahin "arvostelu-ikä" alkaa jäädä taakse ja ihmiset alkavat itsensä lisäksi hyväksyä myös muita ympärillä tallaavia ihmisiä paremmin. Kaikki on erilaisia ja se on just hyvä niin! Blogin pitäminen on todella kaksipiippuinen homma ja ymmärrän kyllä hyvin, että oot halunnut lopettaa, jouduttuasi tuollaisesta aiheesta suurennuslasin alle. Ei tuu hyvä fiilis, jos on sellainen olo, että elämää kokoajan kytätään ja arvostellaan. Omasta hyvästä blogifiiliksestä voin täysin kiittää mun lukijoita, sillä lukijoideni vuoksi mä oon innostunut vaan entistä enemmän tästä bloggailusta! Voisithan sä kokeilla joskus vielä uudestaankin, miltä se bloggailu tuntuisi nyt hieman vanhempana? :)
      Kiitos kivasta kommentista Noora <3

      Poista
    2. Oon kyl miettiny et ois niin kiva alottaa blogi taas! Ja moni onkin kyselly et koska alan taas kirjottelee:D ehkä mää viel innostun:) parasta siinä on kyl se vuorovaikutus muiden bloggaajien ja lukijoiden kanssa:)
      T.Noora

      Poista
    3. No ehdottomasti kokeilet uudestaan! Vuorovaikutus on kyllä mullekin niitä syitä, miksi päätin lopulta jatkaa bloggailua, vaikka alkuun hieman emminkin! :)

      Poista
  2. Hyvä teksti Essi ja upeita kuvia! Vaikutat aina vaan mahtavammalta tyypiltä :) Itse taas kiinnitän älyttömästi huomiota ihmisiin ja se on musta jotenkin tosi rikastuttavaa kun näkee paljon asioita ympärillä ja ihmisten kasvoiltakin voi lukea yllättävän paljon vaikka he eivät suhun katsoisikaan takaisin. Ja varsinkin vanhojen ihmisten kanssa on parasta vaihtaa katseita hymyn kanssa <3 Yritä pikkuhiljaa opetella katsomaan vaikka niitä vanhoja ei-pelottavia (>:D) ihmisiä niin jos se jotenkin helpottais tuota kun katseiden karttaminen on jäänyt alitajuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmusti Anni <3 Mä oon joo nykyään koittanut kiinnittää tuohon vähän enemmän huomiota, kun se on oikeastaan aika ikävä fiiliskin, kun joku kertoo kävelleensä mua kadulla vastaan, mutten oo edes huomannut häntä. Olisi se ihan kiva jäädä niiden tuttujen kanssa rupattelemaankin nimittäin :( Töissä ja koulussa ja noin muuten kuitenkin pyrin aina katsomaan ihmisiä silmiin ja hymyilemään, mutta jotenkin se katseelta piilottelu on jäänyt nimenomaan tuohon, kun kuljen jossakin ihmisvilinässä. Tämän kevään tavoite onkin kulkea katse avoinna tuttuihin ja niihin tuntemattomiinkin ihmisiin ja läväyttää ehkä vähän hymyäkin katseita kohdatessa! :D:)

      Poista
    2. Hyvä tavoite! :) Ja ihana kommentti Nooralta tossa yllä!<3

      Poista
  3. Hei vau, tosi hyvää pohdintaa! Lisäks aivan ihana toi paita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Jenna! Kiva, jos tekstini miellytti. :)

      Poista
  4. Ihana postaus!!! <33 täyttä asiaa ja niin hienoa pohdintaa!<3 mulla on itelläkin valmiina tulossa postaus "ole itsesi parasystävä" joka käsittelee samoja ajatuksia kuin tässäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)<3 Kiitos Emilia. Kiva, kun kirjoitat myös näistä asioista. On nimittäin hyvä aihe, jota saisi käsitellä useamminkin. Saisi hieman uusia ajatuksia ja keskustelua aikaan aiheesta ja varsinkin monen nuoren naisen päivittäisiä ahdistuneisuuden tunteita voisi helpottaa, kun ihmiset myöntäisivät useammin, ettei elämän tarvitse olla aina niin täydellistä. :)

      Poista
  5. Ihan mielettömän hyvin kirjoitettu ja kyllä se punainen lanka kulki siellä seassa oikein kivasti :) paljon samoja ajatuksia jaan kanssasi aiheesta ja teksti upposikin tännepäin oikein hyvin. Itsetunto on kuitenkin jokaiselle niin tärkeä, ja itse tykkään peilailla ja miettiä sitä omaa itseä aina välillä ja tälläisistä postauksista saa aina uusia näkökulmia. Muutenkin avaa bloggajaan ajatusmaailmaa ihan uudella tasolla, ja sinusta se antaa aina vaan kauniimman kuvan sisältäpäin. Olet Essi kyllä kaunis ihminen niin sisältä kuin ulkoa <3 - postausta pyytänyt lukija :) ps. Kiitos nopeasta toteutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tekstin ajatusnuora oli selkeästi seurattavissa. :) Musta tuntuu, että näitä ajatuksia käsittelee varmaan lähes jokainen nainen silloin tällöin, tai jossakin vaiheessa elämässään. Ja miksei nuori mieskin! :) Olipas kauniita sanoja, kiitos <3 Kiitos sulle, kun vinkkasit postausehdotuksen juuri sopivaan väliin! Ei olisi muuten moista tekstiä välttämättä syntynytkään. :)

      Poista
  6. Jäi kiva fiilis tästä postauksesta, tuli olo että aina ei tarvitse olla täydellinen -tuo on tällaiselle perfektionistille jotenkin lohdullinen ajatus:)
    Pakko vielä mainita että pidän blogistasi super paljon juurikin siksi että sulla ei ome tarvetta kaunistella ja kiillotella arkeasi, ja pystyt julkaisemaan esim. pilalle menneiden ruokien kuvia:"D<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoinkin, että tämä saisi sellaisen hyvän ja rauhallisen fiiliksen aikaan. :) Hahah, ihanasti sanottu! :D<3 Oon "se bloggaaja, joka postailee pilalle menneistä ruuista" :'D No ei vaiskaan, mutta ymmärsin pointin ja yritän pitää siitä kiinni, sillä blogimaailma "vie kyllä helposti mukanaan" ja helposti meinaa alkaa itsekin vetämään sitä vaaleanpunaista lasia niiden omien postauksienkin varjoksi...

      Poista
  7. Aivan ihana teksti, sai hymyn huulille <3. Kiitos superhyvästä blogista ja kaikkea hyvää sulle Essi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtia kuulla, että tää herätti noinkin positiivisia fiiliksiä. :) Kiitos sinulle ja samoin sinne <3

      Poista
  8. Hyvä postaus Essi, nostan hattua! :)

    Itse olen kanssa lyhyt 150 cm tappi :D Välillä lyhyys on ärsyttävää, mutta iän myötä olen oppinut hyväksymään peilikuvani/pituuteni. Vaikka välillä se tuo haasteita kuten housun lahkeet ja treenatessa. Varsinkin kun treenaa niin lyhyimmillä ihmisillä lihasta tulee enemmän reisiin.... (näyttää kuin jalat katkeis kesken kaiken) Kun taas pitkillä on pitkät jalat ja lihas tulee kauniisti esiin... :D Hyvä selitys, mutta toivottavasti tajusit mun selityksen heh :D
    Itselläkin myös vaikeuksia kielissä, vaikka kuinka harjoittelee niin ei ole mun vahvuuksia kielet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen vähän pidempi, mutta housun lahkeet saa kyllä aina kääriä ja kaupan ylemmille hyllyille tarvitsee jakkaran! Joten tiedän tunteen. :D Kiva kun tykkäsit tästä! :)

      Poista
  9. Ihana Essi! <3 Saattoi muuten tulla aiempikin kommentti väärän henkilön accountilla? :D Hyvä postaus kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enni, hyvä jos postaus osui ja upposi <3 :)

      Poista
  10. Tä oli aivan mahtava postaus ja todella tärkeestä aiheesta. Oon joutunut tänään muutenkin ajattelemaan vähän samantyylisiä asioita, ja tä sun postaus laittoi vielä ajatukset rullaamaan eteenpäin :) Mä oon itse ihan samanlainen, että pyrin välttämään katsekontaktia kenenkään kanssa kadulla kävellessä. Oon pyrkiny tosta eroon, mutta jollen koko ajan kiinnitä huomiota siihen, niin katse ajautuu automaattisesti taas maahan tai muualle. Pikkuhiljaa kuitenkin eteenpäin! :D

    Muutenkin oon oman itsevarmuuteni/-tuntoni kanssa päässyt jo jonkin verran pidemmälle tässä, kun miettii kuinka huono se joskus on ollut. Ei siitä kovinkaan kauaa ole, kun somessa nähdyt kuvat hyväkroppaisista ja kauniista ihmisistä aiheutti mulle vain pahan olon ja mietin kuinka ruma/huono jne. itse olen. Nykyään samaiset kuvat saavat mut vain motivoituneeksi ja ajattelemaan, että hei, ehkä mäkin joskus saavutan vielä tollasen kropan, jos vaan jaksan tehdä töitä sen eteen!

    Yksi iso askel itelleni oli se, kun lisäsin ensimmäisen kerran omaan blogiini kunnollisen kuvan naamastani. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta sen postauksen julkaisu oli mulle todella vaikeeta, koska pelkäsin ihan hirveästi mitä ihmiset mahtavat siitä kuvasta ajatella.. Oon siis oikeesti inhonnut omaa ulkonäköäni aivan valtavasti, mutta nykyään kun ikää on tullut lisää, oon oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen :)

    Tää sun postaus antoi taas hieman lisäuskoa siihen, ettei todellakaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että itsestä löytyy niitä vikoja tai jos kaikki ei aina mene ihan putkeen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla, että tää postaus herätti ajatuksia. :) Varmasti on ollut vaikeaa päästä tuohon tilanteeseen, että kateuden/oman pahan olon sijaan tuleekin tuo hyvä ja motivoitunut fiilis muiden onnistumisia ja menestystä seuratessa. Ei se ole nimittäin aina helppoa silloinkaan, kun itsetunto- ja varmuus on ihan hyvällä mallilla. Mutta se on erittäin tärkeää oppia näkemään positiivisessa mielessä, sillä vain silloin voi alkaa rakentaa niitä samaisia muutoksia omassakin elämässä! :) Voin hyvin kuvitella sun pelottavan fiiliksen omien kasvojen esiin tuomisen blogissasi, sillä voi vitsit, miten epävarmalta mustakin tuntui ensimmäisiä postauksia tänne julkaistessani. Oli pakko käydä kokoajan tarkistamassa, että onko joku tullut kommentoimaan jotakin ilkeää tai pahaa. :D Tosi kiva kuulla, että ikä on tuonut myös ymmärrystä sitä kohtaan, millainen olet!

      En tiedä, oletko sattunut kuulemaan yhtiä treffimainoksia, mutta radiossa pauhaa silloin tällöin aivan ihana mainos: Siinä ensin kuullaan treffeillä olevan naisen ajatuksia hänestä itsestään, jotka ovat melko negatiivis sävytteisiä, jonka jälkeen kuullaan miehen pään sisäisiä ajatuksia tästä naisesta ja mies tykkääkin juuri niistä asioista, mitä nainen päässään kuvitteli heikkouksikseen. :)
      Voi kun jokainen vaan vielä itse voisi nähdä itsensä välillä toisin silmin. :)

      Poista
  11. Tosi hyvä aihe ja rohkea teksti! :) Kiva lukea sun blogista välillä myös mielipidepainotteisempaa postausta. Itsetunto on nykyään monella kadoksissa ja välillä tuntuu, että blogimaailma ei auta siinä suhteessa lainkaan. Itse kuitenkin olen tyytyväinen ja hyväksyn omat vikani tällaisenaan, vaikka se välillä hankalaa onkin. Sulla on hyvä asenne elämää ja itseäsi kohtaan, keep on going! :)

    http://justsayinghianne.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! :)<3 Tykkään kirjoittaa ajatuksistani, mutta näiden kanssa saa vaan aina olla reippaasti varovaisempi kuin perus arkihöpinöissä. Tärkeintä onkin juuri, että on itse tyytyväinen siihen millaisena itsensä näkee, vikoineen päivineen. :)

      Poista
  12. Mä olen nuorempana ollut todella epävarma ja suorastaan inhonnut kaikkea itsessäni. Aina uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa ajattelin niin sitä omaa ulkonäköä, että koin kaikki tilanteet tosi ahdistavina. Että miks kukaan haluais muhun tutustua kun näytän tältä yms.
    Iän myötä sitä onneks osaa olla itselleen armollisempi. Onhan vieläkin asioita, joita voisin muuttaa ulkonäössäni, mutta myös tosi paljon asioita joista pidän! Ja mä tykkään mun luonteesta (kuulostaapa hassulta sanoa näin:D) ja mä tiedän olevani hyvä tyyppi.
    Lisäks mä oon tällä hetkellä ihan valtavan onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Mulla on työ, josta mä nautin, kiva harrastus, ihania ystäviä, ihan mukava (;D) avomies ja elokuussa syntyvä esikoinen myllertää masussa. Miks mä siis käyttäisin aikaa murehtimalla ihan vähän liian isoa nenää tai leukaa?
    Mun mielestä sun blogissa on parasta just se, ettei se oo pelkkää kulissia ja täydellisyyttä vaan sä uskallat antaa itsestäs myös enemmän. Ihanaa kevättä!

    T.Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukavaa, kun tulit kommentoimaan omista ajatuksistasi aihetta kohtaan. Iän myötä tosiaan tullut paljon hyväksyntää itseään kohtaan kokonaisuutena. Mun mielestä ei parempaa tilannetta voi ollakaan, kun jos tuntee, että tykkää omasta luonteestaan! Nimenomaan pitäisi keskittyä niiden virheiden penkomisen sijaan niihin asioihin elämässään, mitkä ovat hyvin. Sulla vaikuttaa vielä elämä porskuttavan eteenpäin jopa paremminkin kuin hyvin! Kiitos Tiia ajatustesi jakamisesta. :)

      Poista
  13. Voi että sä oot niin ihana Essi♥ Sä oot motivoinu mua todella paljon onnellisempaan elämään!

    Mulla on vallinnu päässä jo monta vuotta ajatus että "hoikempi = onnellisempi". Pari vuotta sitten kävin pohjalla, söin todella vähän ja sitten tuli esiin syömishäiriön merkkejä. Siitä toipumisessa meni aikaa. Mulla on ollu vaikka mitä dietin yrityksiä, viimesin oli kk sitten. Se dietti ajo mua taa siihen että ajattelin pelkästään ruokaa, mitä,milloin ja kuinka paljon aion syödä. Pakko oli lopettaa. Nyt oon koittanu syödä just niinku haluan, terveellistä ruokaa mutta pidän myös herkuista. Tuntuu kuitenkin niin luuserilta kun ei ole itsekuria niihin näkyviin vatsalihaksiin..
    Pieni avautuminen, halusin kirjoittaa näkyviin ajatuksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Vilma <3 Ihan mahtavaa kuulla, että voin motivoida blogini avulla jollakin tavalla! :) Toi on kyllä vaarallista, miten joskus tulee joitakin tuollaisia tiettyjä päähänpinttymiä, joista ei pääse oikein eroon... Vaikka kuinka tietäisikin, että se vartalon koko ei sitä onnea tee, niin silti mieli voi tehdä toisinaan tepposet. Mä oon koittanut hokea aina kaikille, että paras suhtautuminen syömiseen ja laihtumiseen on, kun noudattaa tiettyjä terveellisen ruokavalion perusarvoja jatkuvasti, mutta ei tee siitä syömisestä mitään "juttua" vaan elelee muuten normaalia elämää ja koittaa olla liikaa stressailematta ja miettimättä niitä syömisiä. Jos jatkuvasti suunnittelee päivän ruoka-annoksia valmiiksi ja laskee jokaisen suupalan kalorit, se ruoka hyppää jatkuvasti vaan pahemmin mieleen ja tulee nälkä vaikka muuten pärjäisi ihan hyvin ilman. Sama noissa dieeteissä, mitä enemmän joudut miettiä mitä saat ja mitä et syödä, sen enemmän se ruoka taas pyörii siellä mielessä. Kun perusarvot ovat kohdallaan, ei siitä syömisestäkään tule sellaista mörköä elämään. :) Kiitos, kun jaoit mietteitäsi! Koska vaan voi jatkossakin tulla jakamaan tänne myös omia tuntemuksia, niin kaikki toinen toistamme tsempataan ja tuetaan täällä! :)<3

      Poista
  14. Olipa taas sulta loistava ja hyvä blogiteksti. Tää aihe nappas ainakin muhun, koska itse olen kamppaillut ihan samojen asioiden kanssa. Mulla on ollut aikasemmin pahoja itsetunto-ongelmia johon ei auttanut, että kärsin noihin aikoihin pahasta aknesta. Nykyään olen aika lailla sinut itseni kanssa ja luokan edessä esiintyminen ei ole _kuolema_. :D Itselläni suurin muutos tapahtui sen jälkeen, kun pääsin lukiosta ja huomasin aikuistuvani. Huomasin, että ei mun tarvitse viettää niiden ihmisten kanssa aikaa, jotka saa mut tuntemaan huonoks.
    Mutta joo, tää teksti pisti miettimään. Ihanaa kevättä sulle! Oon seurannu jo jonkin aikaa sun blogia ja oot kyl ihan yks suosikeista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että aihe kosketti! :) Varmasti joku tuollainen suurempi ulkonäöllinen riesa, kuten akne, vetää vielä helpommin sitä itsevarmuutta alas.. Kunhan vain kaikki nuoret naiset muistaisivat, ettei muut ihmiset sussa niitä näppyjä katsele, vaan itse kiinnittää kriittisimmin huomion niihin. Tuo on kyllä hyvä sääntö, ettei niiden ihmisten kanssa tarvitse viettää aikaa, jotka saa olon kurjaksi. Turhaan sellaisiin tuhlaa energiaansa ja aikaansa. :) Kiitos kovasti ja ihanat kevään jatkot sullekin <3

      Poista
  15. Tää oli kyllä mahtava teksti. Osasit kirjoittaa aiheesta oikein hyvin, monipuolisesti ja myös kannustavasti :) Lisäksi pakko kielioppinatsinsa sanoa, että on ilo lukea sun blogia, kun täällä panostetaan kielioppiin :D Sellaista sekavaa, yhdyssanavirheistä ja kaikista muistakin vastaavista täyttyvää tekstiä on aika raskas lukea ja moni blogi jääkin multa sen takia vähän sivuun. Mutta takaisin tähän tekstin aiheeseen, tää kolahti muhunkin, sillä mun lupaus vuodelle 2015 on oppia suhtautumaan positiivisemmin itseeni ja kasvattaa itsevarmuutta, joka on mm.kiusaamisen ja pahanpuhumisen myötä melko alhainen. Mullakin ehkä tärkein "selviytymiskeino" on huumorintaju ja lisäksi sain tästä postauksesta jotenkin hirveästi lisää voimaa lupausprojektiini, joten kiitos siitä ja muista säkin aina, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet (ja blogisi perusteella vieläpä erittäinkin mukava, hauska, rento, fiksu ja kaunis) :) <3

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos Erika todella paljon! :) hyvä, jos mun tekstit on tarpeeksi selkeää luettavaa, sillä kovin tarkasti en virheitä käy koskaan läpi. :D tosi kiva kuulla, että tää teksti antoi lisämotivaatiota sun hienon lupauksen/tavoitteen eteen ponnisteluun! :) Huumori auttaa kyllä monesti tilanteessa kuin tilanteessa! Kiitos vielä<3

      Poista
  16. Mulla on kanssa ihan järkyttävän huono itsetunto ja katson myös aina muualle koska pelkään arvostelua (kiusattu koulussa pukeutumisesta) koitan saada takaisin sitä omaa persoonaa joka on muokkautunut ihan liikaa muiden arvostelun takia. Lääkäri epäilikin mulla lievää ahdistuneisuushäiriötä kun olen kaiken aikaa ahdistunut,mutta Essi tää sun blogi on todella hyvä "kuntoutus" mulle sillä täältä saan aina vaan vahvemman tunteen :) tämä saattaa kuullostaa hassulta mutta mua kiinnostaisi tietää minkä pituinen sinä olet? sillä olen itsekkin aika lyhyt :D hyvää kevättä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hirveää, jos oma persoona on pakotettu muuntautumaan jonkun ulkopuolisen tahon toimesta. :/ ihana kuulla, että voin kirjoitusteni avulla edes jotenkin tsempata! <3 en mä siis mikään todella lyhyt ole: 162, mutta siitäkin huolimatta joskus halunnut olla pitempi! :D

      Poista
  17. Mulla on ihan sama, että välttelen katsomasta vastaantulevia ihmisiä, enkä huomaa tuttuja. En oo koskaan ajatellu asiaa sen enempää, mut ehkä mullakin se juontaa juurensa koulukiusauksesta. Kun olin eka tai tokaluokkalainen, kuudennella luokalla olevat tytöt mm. heitti jalkapallon suoraan päin mun naamaa välitunnilta tultaessa.. (pallopelien inho/välttely johtunee myös tuosta? )
    Uusien ihmisten kanssa tai erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa sen huomaa,ettei uskalla tuoda itteensä niin "esille", koska alitajunnassa sitä aattelee, et jos noi ei hyväksykkään mua tälläsenä..
    Mutta tää oli tosi hyvä kirjotus, pidän sun blogista kovin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on hauskaa huomata, että täältä mun lukijoista löytyy hyvin samanhenkisiä ihmisiä kuin itse olen, ja toisinaan myös vertaistukea. :) tosi kiva kuulla, että kirjoitus miellytti. Kiitos! :)

      Poista
  18. Upea teksti!! vaikutat niin ihanalta ihmiseltä, sun täytyy ehdottomasti pitää joskus joku blogimeeting johon me lukijat päästään jutskaamaan sun kanssa! mulla tuli ihan kyyneleet silmiin tästä tekstistä, oma elämä vaan jotenkin vilisi silmissä mutta samalla alkoi hymyilyttämään ja esimerkiksi ahdistus pääsykokeista hälveni pikkasen :) sunlaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän <3 oon joskus kommentoinut sulle instagramissakin ja pelkäsin ihan kamalasti että teen itsestäni ihan nolon hyypiön mutta vastasit kyllä todella ystävällisesti ja ihanasti, kiitos siitä!
    oikein ihanaa kevättä sulle ja sun perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheeh, mä oon miettinyt, että joku tuollainen blogimeeting olis ihan mielettömän hauska! :D Samalla kuitenkin aika pelottava ajatus, kun ei yhtään tiedä ketä kaikkia siellä ruudun toisella puolella oikein pyöriikään! :D Ehkä joskus tulevaisuudessa jossakin muodossa pystyisikin olla jollakin tavalla vielä enemmän tekemisissä lukijoiden kanssa, mutta nyt riittäköön kontaktit näin sähköisesti ja sattumalta törmäämiset kaduilla ja tapahtumissa! :)<3 Ihan mielettömän kiva kuulla, että pääsykoe stressisi laski hieman lukiessasi näitä ajatuksia! Ihan rohkeasti voi aina laittaa kommenttia missä vain! :) Ihanaa kevättä sinne kans <3

      Poista
  19. olipa hienosti kirjoitettu postaus ja vastasi täysin omaakin näkemystäni asiasta! :) kiusaamisella on tosiaan osuutta itsetunnon kehittymiseen, ja ne ilkeimmät katseet/haukut voi muistaa pitkäänkin.. olenkin miettinyt monesti esimerkiksi kaupungilla kävellessäni, miksi täysin tuntematon tyttöporukka saattaa katsoa miuta jotenkin kieroon ja halveksivasti, eiväthän he edes tunne miuta? nykyään osaan kuitenkin olla välittämättä tuollaisesta, vaikka eihän se koskaan kivalta tunnukaan.. vaikutat ihan huipputyypiltä, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin!<3 oon siuta jo instassa seurannutkin, mutta nyt vasta tulin kunnolla lueskelemaan blogiasi ja jään ehdottomasti tännekin seurailemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ajatukset kohtaavat. :) joo ikä on tuonut paljon varmuutta ja opettanut sen, ettei kaikkia tosiaan voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. Olipa kiva kuulla, että eksyit nyt tänne bloginkin puolelle, kiitos kovasti <3 :)

      Poista
  20. Tää sun blogi on kyllä niin hyvä. Luen myös Annin blogia ja sain sieltä joskus sellaisen kuvan että olet jonkin sortin "bimbo" mutta kuinka väärässä olinkaan :D Anteeksi tuosta ajatuksesta, nykyään mietin miten noin mukavia ihmisiä voi olla olemassa!

    Postaus kyllä osui ja upposi. Mulla on huono itsetunto ja pääosin se on yläasteen jättämien traumojen syytä, ainakin luulisin niin. Pidin itseäni ihan nättinä ja kivana mutta kun saat kuulla joka puolelta, jopa parhaalta ystävältäsi, kuinka "lauta"ja "luuranko" yms. olet niin sitä alkaa pikkuhiljaa määrittämään itsensä vain niiden haukkujen perusteella. Ja nyt 19-vuotiaana mulla on varmaan huonompi itsetunto kuin koskaan ennen, harrastan mm. tuota samaa etten halua kohdata ihmisten katseita enkä siis pysty katsomaan ihmisiä kunnolla silmiin. Olen tosi sulkeutunut ihmisten seurassa enkä halua "antaa" itsestäni enempää koska pelkään loukatuksi tulemista. Haluaisin uusia kavereita mutta niitä on vaikea löytää ehkä eniten sen takia että en ole koulussa enkä päässyt töihin, mutta tietysti myös sen takia että pidän itseäni niin huonona etten usko seurani kelpaavan kenellekään.. vaikka toisaalta tiedän olevani hauska ja mukava tyyppi, ulkokuoreni on kuitenkin niin kova ettei nämä piirteet pääse koskaan esiin :(

    Tulipas kamalaa ja sekavaa tekstiä, mutta tuntui hyvältä avautua aiheesta :D Halusin kuitenkin sanoa että sun blogi piristää mua ja antaa toivoa että itsellänikin voisi olla joskus yhtä hyvää elämää kuin sulla, kavereita ja poikaystävä :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etpä ole ainoa, joka on pelkkien kuvien perusteella tehnyt musta tietyt ennakkokäsitykset. Mielestäni olen aina lisännyt aika elämäniloisia ja omanlaisiani kuvia someen, mutta tottakai joukkoon on mahtunut paljon myös niitä kunnon posettelu-kuvia, jotka saattavat sitten vaikuttaa bimbolta. :D ihanaa, että sun fiilis mua kohtaan on kuitenkin muuttunut ajan kanssa. :) on totta, että muiden sanomiset vaikuttaa vahvasti siihen, miten itsekin itsensä näkee, joten ympärilleen kannattaa tuoda sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät sut sellaisena kuin olet ja tukevat tarvittaessa. Oon ihan varma, että tulevaisuudessa löydöt uudesta koulu- tai työpaikasta itsellesi uusia ihania ihmisiä ympärillesi, sillä kaikki ihmiset haluavat tutustua uusiin mukaviin ihmisiin. Jos nyt otatkin tavoitteeksesi ensin hyväksyä täysin itsesi sellaisena kuin olet ja ehkä jopa koittaa ajatella niin, etteivät aikaisemmat ystäväsi tarkoittaneet ehkä hyvää sanoessaan noita asioita sulle vaan olivat ehkä jopa jostakin sinulle kateellisia.. Muuten he varmasti olisivat osanneet ilmaista asiansa niin, ettei se loukkaa tai satuta sinua. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että elämässä törmää jatkuvasti uusiin hienoihin ihmisiin, jotka voivat päätyä hyvinkin läheisiksi ystäviksi kunhan vain uskaltaa olla heidän seurassaan täysin oma itsensä! :) ihana kuulla, että oot löytänyt täältä blogista piristystä ja oon ihan varma, että tulevaisuus tuo tullessaan sullekin monia ihania asioita elämään <3 Kivaa kevättä, kesä on hyvää aikaa tutustua uusiin ihmisiin! ;)

      Poista