Itsetunto ja itsevarmuus

Hyvät huomenet!

Eräs lukijani toivoi postausta, jossa käsittelisin ajatuksiani itsetuntoon ja itsevarmuuteen liittyen. Halusinkin toteuttaa toiveen välittömästi, sillä olen meinannut kirjoittaa aiheesta lyhyen blogihistoriani aikana jo moneen otteeseen, mutta se on jotenkin aina jäänyt sitten rakentumattomien ajatusten vuoksi kesken, tai mielestäni vääränlaiseen muotoon.



Meille nykyajan naisille, niin nuoremmille kuin vanhemmillekin, on asetettu ihan valtavat suorituspaineet sen suhteen, millaisia meidän tulisi olla. Tulisi olla muodokas, mutta samaan aikaan tietenkin timmi ja hoikka, pitäisi olla myös oikea moniosaaja elämän eri osa-alueilla, kuten töissä, koulussa ja harrastuksissa sekä yleisesti ottaen älykäs, lahjakas, menestyvä, ulospäinsuuntautunut ja omatoiminen. Eikä saa tietenkään unohtaa sitä, että hoivavietti ja kodinhengettäryys tulisi löytyä jokaiselta sisäänrakennettuna ominaisuutena ja silti pitäisi löytyä myös tarvittaessa vahvuutta ja suorastaan miehekästä kovuutta! Tuntuu myös siltä, että jatkuvasti pitäisi saavuttaa jotakin suurempaa, olla jotakin suurempaa tai vähän parempaa... Sosiaalinen media on pullollaan toinen toistaan upeampia, lahjakkaampia ja menestyvämpiä naisia, joiden elämää seuraamme eri somevälineistä säännöllisin väliajoin. Sitten vielä ne veistokselliset vartalot ja ehkäpä pariin otteeseen veitsenkin alla käytetyt täydellisen sileät ovaalin muotoiset kasvot. Eipä ihmekään, jos oma elämä alkaa tuntua pikkuhiljaa mitättömältä ja tarkoituksettomalta, tai oma ulkonäkö alkaa näyttää peilistä jatkuvasti jotenkin huonommalta tai vääränlaiselta.

Ei helpota, että me kaikki "ostetaan" tämä median syöttämäkuva omaksemme. Podemme huonoa omaatuntoa siitä, jos se peilikuva ei näytäkään samalta kuin lehtien kansissa tai jos oman elämänsä aikana ei olekaan ehtinyt saavuttaa tarpeeksi suuria asioita. Olen myös itse toisinaan näiden kaikkien ajatuksien ja ulkoapäin syötettyjen paineiden vietävissä ja olo on suoraan sanottuna kurja. "Tuollainen nykyaikaisen naisen pitäisi olla ja minä olenkin vain tälläinen.."

Eikä ole blogienkaan lukeminen helppoa. Kaikki näyttää enkeleiltä ilman meikkiä, kipeänä, kuntosalilla ja räntäpaskasateessakin. Sen lisäksi kaikkien kodit, astiat ja ikkunat loistavat kirkkaana kuin kristalli ja elämä on muutenkin kaikinpuolin mallillaan. Ota nyt siitä sitten mallia. Jep. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja lähes jokainen somemaailmasta pursuava kuva tai teksti on jonkun pienenpienen vaaleanpunaisen lasin läpi vedettyä tai vähintäänkin jollakin filtterillä varusteltu. Suurinta osaa teksteistä ja kuvista on luultavasti vielä sensuroitu tai muokattu radikaalisti, jolloin todellisuus katoaa niistä lähes kokonaan.

Olen huomannut, että iän karttuessa, myös suhtautuminen omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin muuttuu jatkuvasti. Nykyään ne luonteenpiirteet ja ulkonäöllisetkin seikat, joita pienempänä vihasin, ovatkin niitä asioita, joista oikeastaan eniten itsessäni pidän. Suurin muutos tapahtui, kun opettelin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. En ole pitkä - minusta ei ikinä sellaista voi tullakaan, opettelin löytämään hyviä puolia siitä, että olen lyhyt. Koulumenestykseni on aina ollut kohtalaista, enkä ole matematiikassa ja kielissä kovin lahjakas. Näitä taitoja voin yrittää kartuttaa, mutta sellaista nopeatempoista oppimista muiden maiden kielioppeihin ei vaan synny, vaikka on yritetty opetella läpi Espanjan, Saksan, Ruotsin ja Englannin alkeet ja vähän pidemmällekin. Joskus haaveilemani lentoemännän ura kaatui sitten siinä vaiheessa. Opin kuitenkin hyväksymään, että nämä puolet eivät ole vahvuuksiani ja joissakin toisissa asioissa pärjään sitten paremmin. Niitä asioita, jotka hoituvat itseltäni sitten helpommin, olen alkanut kehittää entisestään ja alkanut suunnitella tulevaisuuden ammattia niiden pohjalle.

Jokainen voikin yrittää parhaansa mukaan tutustua itseensä läpikotaisin ja selvittää: kuka minä olen, mistä minä pidän, millaisia tunteita koen erilaisissa tilanteissa ja miten käsittelen kokemiani tunteita. Kun tuntee itsensä tarpeeksi hyvin, on helpompi tuntea olonsa itsevarmaksi. On helpompi tietää, millaisissa tilanteissa ei ole ihan omalla mukavuusalueellaan ja missä asioissa taas voi loistaa. Aina ei voi kuitenkaan tuntea oloaan yhtä itsevarmaksi, vaikka kuinka hyvin itsensä tuntisikin. Olen itsekin jo kerran lintsannut koulusta sen vuoksi, etten ole vaan millään halunnut mennä sinne luokan eteen pitämään esitelmää, vaikka luokassamme ei todellisuudessa tarvitsisi kokea minkäänlaista esiintymiskammoa. Luokan edessä asiapohjaista tekstiä esittäessäni olen kuitenkin täysin poissa omalta mukavuusalueeltani ja tunnen oloni hyvin epävarmaksi. Esitelmän jälkeen olo on kuitenkin usein hyvinkin voitokas ja omasta pystymisestä on aina entistä varmempi fiilis. Aika moni asia itsetunnon ja itsevarmuuden kanssa kamppaillessa onkin vain omasta päästä kiinni.



Monesti kuitenkin valitettavasti, itsetunto tai itsevarmuus on viety jonkun muun henkilön tai tahon johdosta. Koulukiusaaminen, hylkäämiseksi tulemisen tunne ja syrjintä voivat johtaa siihen, että oma itsevarmuus ja itsetunto vajoaa pohjalukemiin. Joskus oma läheinen on kääntänyt selkänsä silloin, kun häntä olisi eniten tueksi kaivattu, koulussa on tuntunut siltä kuin kaikki muut olisivat vastaan tai muuten tehty töissä, harrastuksissa tai koulussa selväksi, ettei ole tervetullut joukkoon. Omalla osallani koulussa koettu pahan puhuminen ja kiusaaminen ei ole onneksi vaikuttanut kovinkaan vahvasti itsetuntoni muodostumiseen, sillä ympärilläni on ollut aina suuri joukko läheisiä ja perheenjäseniä, joiden silmistä olen voinut "peilata" itseäni positiivisessakin valossa. Minulle on aina tehty selväksi, ettei puheet vaikuta läheisteni mielipiteisiin minusta, joka on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, etten ole antautunut tuolle pahalle ja alkanut koskaan pitää itseäni huonona muiden pahojen puheiden perusteella. Kaikilla ei välttämättä ole kuitenkaan yhtä hyvää tukiverkostoa ympärillään, jolloin kiusatuksi tuleminen voi jättää vakavat ja pysyvät vauriot itsetuntoon ja siihen, miten ihminen itsensä näkee.

Joitakin merkkejä kiusatuksi tulemisesta näen itsessäni kuitenkin edelleen. Jos en ole läheisteni ympäröimänä, minulla on hieman turvaton olo. Aikoinaan opettelin julkisilla alueilla kulkiessani katsomaan ihmisistä vähän ohi/sivuun, sillä ajattelin automaattisesti, että joku kuitenkin katsoisi taas pahasti. Tämä opeteltu tapa on jäänyt voimaan, enkä nykyäänkään tunnista/huomaa melkein koskaan vastaantulevia tuttuja, sillä en koskaan katso heitä suoraan silmiin tai kasvoihin. Jaakko juuri muutama päivä sitten mainitsikin, etten huomaa koskaan kun tuttuja tulee vastaan, jolloin tajusin, miten pitkälle nuoruudessa koettu pahan puhuminen ja kiusaaminen onkaan vaikuttanut.



Huumori on auttanut itseäni paljon siinä, etteivät pienet epäonnistumiset kolahda niin pahasti. Se, että oppii välillä vähän nauramaan itselleen on aika rentouttavaa. Aina ei tarvitse onnistua, kaikessa ei tarvitse olla hyvä. Joskus epäonnistuminen voi opettaa enemmän kuin onnistuminen ja joskus epätäydellisyys on oikeastaan täydellisempää kuin täydellisyys, jos näin voi edes sanoa. Olen myös huomannut, että tunteiden avoin näyttäminen vie myös monesti pidemmälle kuin ainaisen pokan päällä pitäminen. Sä voit olla joskus heikko, sä voit joskus nauraa niille kaikkein typerimmillekin jutuille ja sun ei tarvitse aina osata tai tietää kaikkea. Voit heittäytyä joskus myös hieman tyhmäksi ja nolata itsesi ja sulla on kaikki oikeus tulla välillä vihaiseksi tai surulliseksi kokiessasi vääryyttä. Tärkein on se, että sä voit olla ylpeä itsestäsi, onnellinen saavuttamistasi asioista ja iloita avoimesti saamastasi hyvästä! Suomalaisen sanonnan mukaan kel onni on, se onnen kätkeköön. Höpöhöpö! Ole onnellinen ja puhku onnea ympärillesikin. <3



Jahas. Multa löytyikin näköjään aikamoisen paljonkin asiaa aiheeseen liittyen, toivottavasti sain tuotua ajatukseni esille tarpeeksi selkeässä muodossa. Kun kirjoitan ajatuksistani, sormeni yleensä tapaavat näppäimiä samaan tahtiin tai nopeamminkin kun uusia ajatuksia päässäni syntyy, eikä tekstin sisältö ja punainen lanka välttämättä kuljekaan enää halutulla tavalla. :D Toivottavasti tämä kuitenkin avasi hieman ajatuksiani itsetuntoon ja itsevarmuuteen liittyen ja toi ehkä jollekin sellaisen fiiliksen, ettei elämä ole ihan niin vakava ja totinen paikka tallata.

Iloista keskiviikkoa <3

Kuvitus viime kesän Saksan reissulta viiniviljelmillä onnellisissa ja rauhallisissa tunnelmissa