Pari viikkoa Suomeen palattuani sainkin vietellä jo hetken kesälomia töistä ja niille viikoille sattuikin sopivasti jo melkoisia hellepäiviäkin.
Iltalenkeillä pärjäsi hyvin pelkässä topissa...
Ja päivisin lämpö kohosi välillä niinkin suureksi, että eksyttiin rannalle ja tää kuulostaa ehkä jopa mahdottomalta, mutta mä paloin ensimmäisellä kerralla kun otin aurinkoa rannalla Suomessa! Siis ihan oikeesti... Melkein puoli vuotta Thaimaan auringon alla ei riittänyt luomaan mulle sopivaa suojanahkaa Suomen kesän varalle?! Huhhuh. :D
Yhtenä päivänä lähdettiin iskän ja hänen naisystävänsä kanssa veneilemään pelkkien "isojen lasten" voimin. Meillä oli aina kotona vielä koko konkkaronkalla asuessamme "isot" ja "pienet", jonka vuoksi kutsutaan toisinaan edelleen perheemme pienempiä "pieniksi" ja meitä vanhempia lapsia "isoiksi". :D
Innostuttiin Annin kanssa molemmat vetaisemaan yllemme veneilyyn sopivat sini-valkoiset vaatteet ja raitaa.
Ei oltu viime kesänä ehditty yhdessä vesille, sillä muutin Helsinkiin vasta niin loppukesästä, että vene vedettiin talvehtimaan melko nopeasti kotiutumiseni jälkeen.
Oli aivan ihana lipua kauniiden maisemien ohi, nautiskella hyvästä säästä ja perheen seurasta ja vaihtaa kuulumiset samalla.
Anni oli saanut yhteistyönä kasan karkkeja sopivasti mukaan, joten kun nälkä alkoi kolkutella, aloin vetämään noita tuollaisina triplahamppareina nassuun... Mun pääsääntönä on yleensä ollut aina, ettei saa vetää mitään makeaa nälkäänsä, mutta tuolla veneessä karkkikasojen läheisyydessä hengaillessa ei ollut oikein vaihtoehtoja! :D
Onnellinen laivarotta.
Onneksi saavuttiin melko pian kohteeseemme Espoon Suvisaaristoon Pentalaan, jossa suuntasimme Paven saaristoravintolaan.
Paikka oli aivan ihana! Mökkimäisen tunnelmallinen, todella siisti ja tuli vain jotenkin niin kesäinen olo välittömästi!
Listalta tilattiin kaikki samainen annos, koska se vaan kuulosti jo listalla niin pirun hyvältä! Ja rehellisesti sanottuna, en oo syönyt koskaan yhtä hyvää lohiannosta! Lautaselta löytyi siis paistettua lohta, torvisienikastiketta ja uusia perunoita voilla ja tillillä. Mun suuren suurella nälällä saattoi toki olla osuutta myös hitusen makunautinnon yyberiyteen, mutta annan tälle kyllä kymmenen pistettä.
Syöminkien ja kahvitteluiden jälkeen oli aika potskutella takaisin omaan satamaan ja aurinkokin laski juuri sopivasti paluumatkallamme. Tuossa mä sanoinkin, että en ihan heti keksi oikein parempaa tapaa vietellä aurinkoista kesäpäivää.
Donan kanssa lähdettiin taas toteuttelemaan hieman toisenlaisia aktiviteetteja yhtenä kauniina päivänä, kun molemmilla sattui olemaan vapaata.
Lähdettiin nimittäin Keravalle metsästämään Keinukallion portaita. Hyvillä suuntavaistoilla ja Keravatietämyksillä me onnistuttiin jotenkin eksymään varmaan kolmesti reitiltä, mutta se toi matkaan vaan muutamia lisäkilsoja, kauniita maisemia ja jännitystä! :D Samalla päästiin vaihtamaan kaikki kuulumiset yksityiskohtaisesti jauhaen kauniissa maisemissa hyötyliikunnan parissa, joten ei se suuntavaiston puuttuminen aina ihan huonokaan juttu ole.
Vihdoinkin perillä!
Samalla opiskeltiin Donan uuden kameran anatomiaa ja oli kyllä ihana pitää tuollaista ihanan kevyttä ja pientä kameraa kädessä... Mä luulen, että mun seuraava kamera tulee olemaan minijärkkäri tai joku vastaava tuollaisen ison jötikän sijaan, mutta se sitten joskus hamassa tulevaisuudessa vasta. ;)
En oo ikinä kokeillut porrastreeniä. Paljon siitä oon monien ystävien kanssa jauhanut, että nyt sitten joskus mennään, mutta ikinä sitä päivää ei ole vielä koittanut! Nytkin päästiin vain hieman kokeilemaan, sillä eksymisemme johdosta aikataulut hieman pettivät ja meille oli saapumassa kyyti tuonne hetkenä minä hyvänsä. Äkkiä lähdettiin sitten kokeilemaan sitä kipuamista eri tekniikoiden kera ja kyllähän tuolla saa sitä tuntumaa ja polttelua aikaiseksi jo ihan vaan tallustamalla tuota edestakaisin.
Kutsutaanpa tätä nyt tutustumiskierrokseksi, sillä oon aivan varma siitä, että suunnataan vielä vetämään itsemme ihan piippuun tuonne joku päivä kesän aikana!
Huhujen mukaan tuo puinen Sherwood- kyltti on ilmestynyt tuonne joskus aikoinaan yön aikana, eikä kukaan tiedä kuka sen on sinne roudannut, mutta tämän tarinan todenperäisyydestä emme päässeet täyteen varmuuteen, joten hoi Keravalaiset, tietääkö kukaan tämän kyltin todellista tarinaa vai onko se ilmestynyt sinne vain itsestään? Nuo kirjaimet olivat vielä melko suurehkoja ja näyttivät painaviltakin.
Nyt lähden keskustaan hoitelemaan asioita reissua varten, sillä lähdemmekin jo huomenna Aden ja Ronjan kanssa sinne Bakuun! Piti olla pe-ma, mutta lennot saatiinkin sitten to-ti päiville, joten mulla tulee tähän melkein viikon loma sitten yhtäkkiä! Jotenkin ihan huippu fiilis ja uskonkin, että tästä reissusta tulee ikimuistoinen. :) Ensi viikolla taas lisää kuulumisia, reseptejä ja muuta mukavaa! Kivoja kesäpäiviä heppulitpeppulit. <3
