Home sweet home

ÄÄäääää! Täällä mä nyt olen, elän ja hengitän. Kirjaimellisesti hengitän, koska toi ilma tuolla pihalla tuntuu niin erilaiselta kuin Thaimaassa, tekee kokoajan vaan mieli vedellä syviä henkosia ulkona kulkiessa, kun ilma on niin raikasta ja kevyttä. Mitkäs fiilikset nyt sitten vallitsee tällä hetkellä? Antakaahan kun mä kerron.

Mulla on jotenkin tosi ihana olo. En osannut edes odottaa, että mulla voisi olla näinkin hyvä fiilis tästä kotona olemisesta. Phuketin kentällä koneeseen astellessamme meinasi iskeä ihan paniikki, oltiin kaikki tytöt itkuisilla silmillä ja vaikersin tytöille, että vielä ehditään mennä takaisin. Käännytään vaan ja kadotaan jonnekin. Koneeseen asti sitten kuitenkin päästiin ja Phuket-Hong Kong välillä purskahdeltiin vuorotellen tai kaikki yhdessä itkunaurukohtauksiin, eikä oikein voitu uskoa, että se on nyt ohi. Honkkarin jälkeen kuitenkin Hong Kong-Milano lennolle noustessamme mä aloin jo odottamaan kotiin pääsyä. Thaimaa alkoi olla jo niin kaukana ja Suomi kokoajan lähempänä. Jännitin niin paljon, että mun maha oli koko lennon ajan ihan tajuttoman kipeä, oikein kramppaili, mutta mieli oli silti odottavainen ja iloinen. Nukuin koko pisimmän lennon ajan ja yhtäkkiä oltiinkin jo Milano-Helsinki lennolla.

Kentällä Sonja hyppäsi ylös autostaan ja juoksi mua vastaan, itku tuli. Sitä tsirbulaa olin kyllä ikävöinyt niin pahasti, että fiilis ei olisi voinut olla parempi sillä hetkellä. Mulla oli akku loppu, joten Sonja soitti Annille ja kysyi onko tämä kotona, Anni oli kuulemma vielä töissä, mutta ehtisi kotiin ehkä just ennen meidän tuloa. Mulla ei ollut siis ees kotiavainta ja olin vähän harmissani, että Annille oli sattunut justiinsa duunipäivä mun saapumispäivälle, mutta kesätöitä on vaikea lähteä siirtelemäänkään, niin en ollut asiasta loukkaantunut.



Kotipihassa fiilis oli epäuskoinen, mun kädet ja jalat tärisi ja kävin jotenkin ihan ylikierroksilla, alhaalla Anni tulikin ovelle vastaan ja juoksin halailemaan sitä. Tultiin meille ja tiesin, että Anni on majoittautunut mun kotiin sillä aikaa, kun oon ollut poissa, joten halusin käydä heti kurkkamaassa, miltä mun olohuone näyttää Annin nykyisenä makkarina. Kävelin olohuoneen ovelle ja yhtäkkiä keittiöstä karjaistiin suurimmaksi osakseen Henun säestämänä jättikarjaisulla YLLÄTYYYS! Siis hyvä, ettei multa tullut housuun ja mun jalat vaan petti alta. En osannut YHTÄÄN odottaa ja tää on ihan fakta. Mä oon meidän porukassa yleensä se yllätysten järjestäjä, joten mua ei oo koskaan yllätetty näin. Ajattelin, että nään kaikkia tulevan viikonlopun aikana, mutta täällä olikin kaikki mun kaverit, joilla ei ollut tuona päivänä töitä tai muuta menoa. Mä en tiedä mihin tilaan mä jouduin siinä tilanteessa, mutta olin totaalisessa epäuskoishepulissa ja tärisin varmaan 10 minuuttia sen jälkeen, eikä mun jalat meinannut kantaa kun hypin halailemaan kaikkia.



Ei olisi voinut olla siis ihanampaa kotiutumista. Anni, Sonja ja Linda oli vielä tehnyt aivan ihanan herkkupöydän mulle ja kaikki olis ollut ihan mun lemppariherkkuja, jos siinä tilassa vaan olisin pystynyt jotakin syömään, mutta mä pystyin vaan lipittää hepulissa mun skumppalasia ja teki mieli vaan katsella kaikkia näitä tyyppejä pitkään, että tajuaisi oikeasti, että tässä ne kaikki nyt on ihan tosissaan.



Okei mä kuolin tälle kakulle!

Olin lisännyt reissussa kuvan kinder-kakusta ja toivoin saavani sellaisen jonakin päivänä. No tytöt ainakin yrittivät haaahahahaha! 



Eikä homma siihen jäänyt, yhtäkkiä Anni ilmoitti, että mulla ei ole kovin kauaa aikaa hengailla kotona, vaan mun pitäisi pakkaa yökamat mukaan ja laittaa itseni kuntoon. Anni yllätti mut yöllä Holiday In hotellissa ja mentiin sitä ennen katsomaan vielä Suomi-Kanada ottelu Casinolle porukalla.













Kuvattiin nopeasti muutamat asukuvatkin pitkästä aikaa yhdessä! Näitä tulee tänä kesänä paljon! :D

Oltiin vähän vahingossa melko samoilla tyyleillä liikenteessä, kun kummaltakin löytyi pidemmät välitakit ja päältä nahkatakit. Eri värimaailmat sentään! 



Vitsit mikä päivä. Ei kyllä tuntunut vielä eilenkään aamulla siltä, että nyt sitä ollaan Suomessa, kun heräsin hotellin lakanoista aamulla ja marssittiin Annin kanssa alas herkkuaamiaiselle.










Todellisuus alkoi iskeä siinä vaiheessa, kun iltapäivän työpäivä alkoi lähentyä. Kyllä, mä saavuin Suomeen tiistaina ja aloitin työt keskiviikkona. :D Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä tämän viikon jälkeen mulla on pari viikkoa kesälomia töistä.

Kuuden tunnin työpäivä tuntui vähintään kymmenen tunnin päivältä, vaikka olin kyllä tehokkaalla ja iloisella tuulella koko päivän. Kyllä se tästä! Pitää tottua taas hieman vastuullisempaan ja kiireisempään elämään, mutta tällä hetkellä odotan ainakin innolla kesän tulevia haasteita ja meininkejä.

Nyt painan tuonne ulos. Täysi auringonpaiste ja sininen taivas, eipä voisi vapaapäivänä muuta toivoa. Kuulostellaan taas lisää myöhemmin! Kivaa keskiviikkoa kaikille. :)<3

Helpompi palata

Heheeh, heti alkuun pieni tunnustus. Mun blogi ei siis suinkaan ole täyttänyt vielä kolmea vuotta, vaan kaksi vuottahan sitä vasta on täynnä tätä taipaletta! Joku tarkka sieltä bongasikin ja kun asiaa aloin tarkemmin miettimään, niin juupatijuu, kaksi vuotiaita tämän kanssa ollaan, eikä kolme! Muistelin vain, että 2014-2016 vuodet tullut blogattua, mutta tätä vuotta 2016 taitaa sitten olla ihan kivasti vielä jäljellä. :'D

Kivat sunnuntait, äitienpäivät ja illat sinne tasapuolisesti itse kullekin säädylle. Täällä eletään jännittäviä hetkiä, sillä huomenna kääntyy kalenterista viimeinen viikko Thaimaassa käyntiin. MÄ EN VOI USKOA, mutta voin, mutta en, mutta pakko. Koska se tosiasia vain on hyväksyttävä, että tämä aikakausi elämässäni on nyt päättymässä, oon tsempannut itseäni henkisesti etukäteen kotiinpaluuta varten. Oon koittanut miettiä paljon niitä asioita, mitkä Suomessa ovat erityisen hyvin.



Kavereilta ja perheenjäseniltä on alkanut tulla lähiaikoina paljon paljon viestejä, joissa he kertovat kaipailevansa mua jo kovasti takaisin ja samalla on vaihdettu myös viimeisimpiä kuulumisia kotoa. Ikävä kasvaa kasvamistaan ja tällä hetkellä en maltakaan odottaa, että pääsen halirutistelemaan kaikkia mun rakkaita kotona! Sonja lupasi tulla mua vieläpä kentälle vastaan hakemaan, joten itkuhan tässä meinaa jo tulla ajatuksestakin. :') <3



Moni ei voi varmaan arvatakaan, miten jäätäviä ruokahimotuksia ulkomailla asuessa saattaa muodostua. Yllättävän paljon oon löytänyt ruokia, joita täältä on lähes mahdotonta löytää tai sitten niiden valmistaminen tulisi vain ihan laittoman kalliiksi. Apetinan fetakuutiot aurinkokuivatuillatomaateilla jokirapusalaatin sekaan heitettynä, aaamen! (Fetajuusto on täällä ihan kiven alla ja jos sitä löytyykin, on se ihan ylihinnoiteltua) No entä sitten paahdetut ruisleivät emmentalilla, suomalaisella kurkulla ja metukalla!



Puhdas ja raikas hanavesi. PISTE. Muuta ei tarvitse sanoa, mutta sanonpa silti. Ihan ensimmäisenä kotiin saavuttuani mä aion painaa pääni hanan alle ja juoda litran jääkylmää hanavettä. Suomivesi maistuu vaan parhaalta, piste.



Toimiva netti. föglöpöglöglöö. Mun ja Saanan netti toimi jo suhteellisen huonosti, ainakin blogin ylläpidon suhteen, mutta tänne Suskille ja Jennille muutettuamme tästä hommasta on tehty lähes mahdotonta. Oonkin siis tämän loppuajan luultavasti aika surkea bloggaaja, mutta parhaani teen! Osittain tämä kuitenkin myös johtuu tästä mun tietokoneesta, joka on päättänyt hankaloittaa hommia entisestään. Kuinkahan usein mä vääntelisin postauksia, jos tää tietokone ei sammuisi kertaakaan kesken kaiken tai kieltäytyisi lataamasta kuvia flickriin? Saattaisin olla yliaktiivinen täällä, joten ehkä ihan hyvä näin. :D



Raikas ilma. Niin ihanaa kuin tämä lämpö ja kuumuus onkin, odotan kuitenkin innolla pääseväni nuuskimaan raikasta ja viileää ilmaa aamulenkillä, jossa ei haise mätääntynyt kakka, joka täällä valitettavasti suhteellisen usein haisee kaduilla kulkiessa.



Uusi sali. Aloitetaan Annin kanssa Elixialla yhdessä, kun palaan ja oon tästä jotenkin todella todella innoissani! Fox Center on palvellut mua superhyvin ja se onkin edelleen mielestäni ihan paras sali. Jos saisin sen vaan mukaani Helsinkiin, jatkaisin ilomielin siellä, mutta nyt mun oli saatava sali lähempää kotiakin, jotta siellä tulisi käytyä välillä vaikka niiden kiireisempienkin viikkojen aikan.



Täällä alkoi sadekausi. Suunnilleen heti thaimaalaisen uudenvuoden jälkeen täällä alkoi sadekausi, joka ei arjessa ole näkynyt oikein sen kummallisemmin kuin, että viikko viikolta täällä on vain enemmän ja enemmän pilviverhoa taivaalla peittämässä aurinkoa. Lisäksi ilma on todella kuumaa ja kosteaa, joka saa aika hikiset oltavat päälle välittömästi ilmastoidusta huoneesta ulos astuessa. Sadekauden alkaminen auttaa hieman ajatusta lähdöstä, kun joka päivä ei olekaan aivan upea auringonpaiste on ajatus kotiin palaamisesta helpompi. Suomessa alkaneet kevät ja kesäsäät toki sitten taas houkuttelevat luokseen entisestään!



Grillisafka ja lätkän MM! Kamut hei, grillit kuumiksi mua varten, pakko päästä herkuttelemaan kunnon Suomi-grillisafkalla ja kisakatsomo samalla pystyyn.



Uusi kämppis. Anni on nyt siis muuttanut mun luo asumaan kesän ajaksi ja odotan innolla ja osittain myös kauhulla yhteistä eloamme, viimeisin kämppiskokemuksemme kun ei ollut aina kaikkein ruusuisinta, mutta nyt ollaan molemmat vanhempia ja viisaampia ja kenties myös joustavempia? :'D Molemmilla on myös todella paljon omia menoja, töitä ja paljon ohjelmaa kodin ulkopuolella, joten kotona ei varmaankaan tule vieteltyä kovinkaan paljon aikaa kesällä!

Matkalaukun mallailua ja tajuaminen, että mä ehkä jopa saan mun kaikki tavarat pakattua täältä mukanani Suomeen! Jeehaa!



OMA KEITTIÖ. Ihan valtava ikävä mun omia kokkailuja, uusia reseptikokeiluja ja jopa suomalaista ruokakauppaa! Lupaan, että kesällä tulee paljon paljon uusia reseptejä, sillä mulla on jo puhelimen muistioon lisätty ylös valmiiksi kaikkia uusia juttuja, joita tahdon kokeilla. + Ystäväiset, valmistautukaa moniin moniin illalliskutsuihin, koska kivat uudet reseptit on vielä kivempia jaettuna teidän kanssanne.

Rahojen hupeneminen täällä on toisaalta ollut ihan ookoo homma näin loppua kohden, sillä ei ole ollut enää varaa tehdä ihan mitä vaan, koska vaan ja missä vaan, joten alkaa kaipailla pikkuhiljaa päästä kotiin vähän tienaamaankin välissä.



Paras uusi tuulahdus on, että mulle on alkanut muodostua pikkuhiljaa ajatus, että tästä kaikki kiva vasta onkin alkamassa! Vaikka thaikkuaika päättyykin, niin paljon kaikkea muuta siistiä ja jännää voi alkaa, kesä on vieläpä superotollista aikaa kaikelle uudelle kivalle ja jännittävälle. :)

Nyt siirryn tästä tyttöjen kanssa pelailemaan Uunoa, jota meidän on ollut tarkoitus pelata jo kaikki nämä neljä kuukautta, mutta vasta nyt saatiin avattua sekä Uunopakka, että normi pelikorttipakka. Hehee, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja viimeisen viikkomme illat koostuukin varmaankin semiusein korttipeleistä! Öitä ja kuulostellaan vielä toivottavasti ennen kotiin paluutani! <3 

Tervetuloa toukokuu

Ohi on!

Lauantaina suunnattiin siis viimeisiinkin Final Exameihin ja raapusteltiin kokeet pikaisesti pois alta. Mainitsinkin lukuvuoden välikokeiden aikaan, että pitkästä aikaa on joutunut oikein kunnolla kirjoittamaan käsin esseitä ja muita tehtäviä ja näissä viimeisissä kokeissa tuntui olevan vieläkin enemmän sitä kirjoitettavaa. Muutamat uudet kynätkin joutui ostaa näiden neljän examin aikana, mutta musta on ollut jotenkin hauskaa kirjoittaa pitkästä aikaa kunnolla käsin aivoituksia.Viimeisen kokeen päätyttyä oli kuitenkin ihanaa heittää kynä laukun pohjalle ja todeta, että eipä tarvitse moista puuhailla taas aikoihin! Nykyään kuitenkin harvemmin joutuu enää noita esseitä kirjoitella, ainakaan käsin. 

Kokeiden jälkeen käytiin selviytyjien lounaalla Kukossa ja kotona viskasin koulupaitani roskiin. :D Meillä oli illalle hieman erikoisemmat vappu suunnitelmat, kun opettajamme oli pyytänyt meitä mukaan avustamaan Phuket Prideen tervetuliaispakettien myymisessä ja avustajina Mr. Phuket Pride kilpailussa. Ei oltu suunniteltu viikonlopulle mitään ihmeellisempiä, joten osallistuttiin tapahtumaan innolla! Saatiin pitkästä aikaa laittautua oikein kunnolla, mutta ei ehditty valitettavasti kuvata asukuvia ennen kuin täytyikin jo kiirehtiä tapahtumapaikalle. 

Selfie riittäköön tällä kertaa! Päältä löytyi siis mustat korkeavyötäröiset shortsit, sähkönsininen toppi ja kultaisia yksityiskohtia asusteisiin. Laitoinpa ensimmäistä kertaa Thaimaassa asuessani korotkin jalkaan ja tuntui muuten ihan älyttömän oudolta vedellä niillä koko ilta pitkästä aikaa.

Meillä oli ihan valtavan hauska ilta ja puitteet olivatkin aika täydelliset tuolla juhlien järjestämiseen. Porukkaa olisi saanut olla vaan enemmän, koska Andaman Hotellin allasalueelle olisi mahtunut kolminkertainenkin määrä porukkaa. Kemuista hauskemmat teki vielä se, että pari ystäväämme oli suostunut osallistua tapahtuman Mr. Phuket Pride kilpailuun! Voitto meni sitten lopulta kuitenkin toisille herroille, mutta hauskuutta ei varmasti puuttunut. :'D 

Ollaan muuten myös muutettu Saanan kanssa tässä viikonlopun aikana uusiin nurkkiin majailemaan! Kuun vaihteessa pitäisi maksaa aina uusi vuokrakuukausi, mutta tällä kertaa muutettiinkin Suskin ja Jennin luokse asustelemaan viimeiseksi pariksi viikoksi. Ollaan kuitenkin suurin osa ajasta jossakin muualla kuin kämpillä, joten ajateltiin hieman säästää ja lyödä viisaat päämme yhteen. 

Neljä tyttöä pienessä kaksiossa voi kuulostaa hullulta yhdistelmältä, mutta ainakin tämä viikonloppu on sujunut oikein hyvin näinkin. Kolme tyttöä nukkuu isossa parisängyssä ja yksi sohvalla. Kun kekkasin voivani kääntyä yöllä tyttöjen keskellä niin päin nukkumaan, että nukun noiden molempien koipien kanssa, ei tilanpuutetta meinaa huomata edes lainkaan!

Huhtikuu tuli ja huhtikuu meni. Huhtikuun alussa päätettiin, että yritetään tehdä mahdollisimman paljon kivoja juttuja täällä vielä kun ehditään!

Tässä kuussa ollaan pyöriskelty aika paljon ihan vaan tästä kotiamme läheltä löytyvissä paikoissa.  

Ollaan tutustuttu mm. uusiin Chillva- markkinoihin. Markkinat olivat täynnä paikallisia ja paljon pienemmät kuin Phuket Night Markets, mutta todella viihtyisät ja tunnelmalliset kuitenkin.

Lähinnä ruokaa tuolta tuli sitten vain ostettua, mutta olisi kyllä kiva mennä tuonne vielä joku päivä uudestaankin ihan vain pyöriskelemään ympäriinsä. 

Ollaan myös pörrätty suhteellisen ahkerasti Saanan kanssa läheltämme löytyvillä hedelmämarkkinoilla, joista saa kyllä lähes jokaisen hedelmän, joka mieleen juolahtaa, mutta hinnat vaan vaihtelevat jokaisella kerralla radikaalistikin. Mitä enemmän näytetään turisteilta, sen kovemmat hinnat meille heitetään heti alkuun. Takelteleva englanti ja vaalea tukka ei auta yhtään asiaa. :D Monesti kuitenkin mainitaan Saanan kanssa vain, että opiskellaan PSU:n yliopistossa ja saadaan heti hinnat pudotettua ainakin puolella. Tinkiminen olisi ehdottomasti kannattanut heti alussa opetella thaiksi. 

No niihin hedelmiin. Musta on ollut aivan ihana kokeilla täällä kaikenlaisia uusia hedelmiä, mutta kyllä ne omat suosikit sieltä kaikkien joukosta melko nopeasti valikoitui. Näitä passionhedelmiä ja mangoja täällä vaan ei voita mikään! 

Aivan eri luokkaa kuin mitä Suomessa on päässyt maistelemaan ikinä! Mulla tulee varmaan auringon lisäksi eniten ikävä näitä hedelmiä täällä. :D

Ollaan myös löydetty opettajamme opastamana aivan ihana lenkkeilypaikka tästä ihan meidän asuntoloiden vierestä! Tottakai nää parhaat paikat täällä ilmenee vasta viimeisen kuukauden aikana. 

Vierestämme löytyvän golf-kentän takaa siis löytyi tälläinen lampi, jota kiertää noin 6 km pituinen tie, jossa vedellään enimmäkseen pyörillä, mutta myös paljon lenkkeilijöitä tulee vastaan. 







Ja nuo maisemat tuolla ovat aivan ihanat! Välillä tuntuu kuin tallustelisi jossakin sademetsän keskellä ja puut, kasvit ja kaikki ympärillä oleva luonto onkin tuolla hyvin erilainen kuin mitä täällä yleensä kadun varsilta pystyy bongata. 

Oon käynyt tuolla viimeisen kuukauden aikana jo kolmesti, mutta vielä pitää viimeisenäkin viikkona päästä tuonne vaeltelemaan. Parasta on vielä napata yksi tai muutama meidän tytöistä matkaan ja vaihdella samalla ajatuksia tuolla ihanan rauhallisissa maisemissa. 

Ollaan myös käyty tutustumassa kokonaan uuteen rantaan. Karon Beachin ja Kata Beachin rinnalta löytyy vielä pienempi rantapoukama Kata Noi Beach. 

Mielestäni ranta oli jotenkin ihanan pikkuinen ja soma. Aivan kuin miniversio Karonista ja Katasta! Sieltä ei löytynyt juuri mitään muuta hotellin, rannan ja veden lisäksi kuin pieni ravintolasta, josta sai kuitenkin suhteellisen edullisesti ihan kelpo annokset sapuskaa. 

Ranta siis on mielestäni käymisen arvoinen, mutta kyllä Kata ja Karon sen kuitenkin vertailussa pesee 6-0.   

Tänään saavuttiinkin jo viikoksi Koh Samuille päin pyörimään, sillä haluttiin tehdä vielä yksi pitempi reissu tähän loppuun, nyt kun Final Examit on ohi ja meillä on täällä ihan pelkkää lomaa vaan viimeiset kaksi viikkoa. Vika viikko halutaan viettää kokonaan täällä omilla kotikulmilla, sillä täälläkin on vielä niin paljon juttuja, joita halutaan ehtiä toteuttaa ennen lähtöämme. Huuh, tuntuu hullulta. Hyviä öitä sinne ja palaillaan taas myöhemmin asiaan tai asioihin. <3 

Ps. Mun blogi täytti huhtikuun aikana myöskin jo 3 vuotta! Määäh, halusin kirjoittaa jonkunmoisen "muistokirjoituksen" lukijoilleni näistä kolmesta vuodesta, mutta se nyt kaiken hulinan ja hälinän keskellä jäi sitten kokonaan. Kuitenkin pieni kiitos tänne loppuun kaikille mukana kulkeneille ja varsinkin niille, jotka ovat vuorovaikutuksella tuoneet tänne paljon lisää elämää, värikkyyttä ja iloa. Tää homma olisi ihan tyhjää ja tylsää, jos täällä ei pääsisi näin paljon höpöttelemään kaikkien mielenkiintoisten ihmisten kanssa, joilta saa paljon uusia näkökulmia, hyviä vinkkejä, vertaistukea ja välillä myös eripuria aikaiseksi. Kyllä, sekin on toisinaan ihan virkistävää, mutta niitä iloisia ajatuksia mielummin kehiin kuitenkin! :D

ISO KIITOS SIIS TEILLE tuhannesti näistä kolmesta vuodesta ja toivotaan, että täältä löytyy teille ja monille muillekin paljon kivoja juttuja jatkossakin. Tällä hetkellä fiilikset blogia ja sen tulevaisuutta kohtaan ovat ainakin todella hyvät ja kun multa löytyy nyt tuo siskokin tuolla Suomessa kesän ajan kämppistelemässä, ei varmasti kuvamateriaalinkaan nappailemisessa ole ongelmia!