Matka alkaa - Krabi

Yksi Krabi reissu ja 2000 kuvaa... wiiuh. Mä vähän innostuin. Taas. :D Jaetaanpa nyt taas ihan suosiolla nää kuvamassat pätkiin ja aloitetaan saapumispäivän ja seuraavan päivän ensimmäisten tutustumisaskelten osalta.



Lähtöpäivänä suunnattiin koulusta kotiin ja pakattiin kassit valmiiksi reissua varten. Pääsin vihdoinkin "reppureissailemaan" ja olin tästä aivan super innoissani. Lopulta sitä aitoa reppureissailua ei tullut kyllä harrastettua juuri nimeksikään, mutta mä kutsun tätä reissua silti reppureissuksi, koska sain ensimmäistä kertaa mun reppulin kunnolla käyttöön ja tulihan siinä ne muutamat eri mestat käytyä läpi reppu selässä. :D

Hypättiin siis Phuketin bussiasemalta bussiin, joka vei suoraan Krabille 3 tunnissa. Menomatkan bussi oli hyväkuntoinen, ilmastoitu ja vessalla varustettu, joten kaikki sujui mutkattomasti ja hintakin reissulle oli vain 145b.



Krabilla saavuttiin Aonangin Easy Room Hotelliin, joka oli todella yksinkertaistettu ja ihan siisti. Hotelliin vain pääsi intialaisten ravintoloiden keskeltä pitkää kapeaa käytävää pitkin, joten sinne meinasi ensin olla hitusen vaikeaa löytää.







Ja tälläinen ihan ikkupikku jännä yksityiskohta meidän hotellihuoneesta löytyi, josta ei ihan tiedetty, mitä mieltä oltaisiin oltu. Oltiin vieläpä Saanan kanssa alimmassa kerroksessa, joten kaikki hotelliin tulevat ja sieltä poistuvat ihmiset kulkivat jatkuvasti huoneemme ohi ja vilkuilivat huoneeseemme, jossa nauroimme kippurassa Saanan kanssa sängyllä. :D Onneksi nuo verhot sai vetaistua kokonaan kiinni ja tehtiinkin se aika pian, kun joku vanha miekkonen rantautui huoneemme edustalla oleviin pöytiin juopottelemaan meille vilkutellen ja viettikin siinä seuraavat pari päivää lähes tauotta ryyppäämässä.



Ensimmäisenä iltana otettiin ihan rauhallisesti ja kierreltiin vain vähän hotellimme lähimpiä katuja ja käytiin porukalla syömässä kunnon illallinen, sillä meillä oli heti ensimmäisenä päivänä matkassa hieman epäonneakin, kun yksi porukastamme unohti lompakkonsa taksiin, jolla tultiin hotellillemme. Onneksi lompakossa oli vain rahaa, eikä sitäkään mitenkään maata järisyttäviä määriä, mutta kyllähän se harmitti, kun edessä oli vielä monta päivää Krabeilua.





Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään, mentiin brunsseilemaan läheiseen kahvilaan ja kerättiin kunnolla hyvää mieltä ja elämäneliksiiriä päivää varten. Hyvät yöunet olivat piristäneet väsyneitä reissaajia ja aurinkokin näyttäytyi sopivasti.

















Rannallehan se oli sitten päästävä ja suunnattiinkin suoraan brunssilta tsekkaamaan lähin rantamme. Aonangin ranta kuului taas kategoriaan ihan ok, mutta tykkäsin kuitenkin valtavasti siitä, miten paljon "rehevämpi" Krabin luonto oli kuin Phuketin. Kaikkialla oli erilaisia puita ja kasvillisuutta ja joka puolella kohoavat kalliot toivat maisemiin vielä vähän lisää eksotiikkaa. Tuolla lähimmällä rannalla tuntui olevan ideana kuitenkin vain hypätä pitkähäntäveneeseen ja suunnata jonnekin kauniimmille lähirannoille.

Poistuessamme Krabilta takaisin Phuketiin huomasimme bussimatkalla, että tästä meidän lähirannalta noin kilometrin päässä vieressä olisi ollut ihan jättimäisen pitkä kaunis ranta valkoisella hiekalla! Tietääpä sitten ensi kerralla, jos tuonne kulmille eksyy. Mutta kannattaa siis vaellella vähän kauemmaskin kävellenkin kuin vain tuohon heti ensimmäiselle rannalle jumahtaa meidän tapaamme. :D  









Ja kuten tapoihini kuuluu, olihan se mentävä taas tekemään läpi perinteiset rantatutkimusmatkailut ja kiertää ranta päädystä päätyyn.





Rannalta löytyi ilokseni myös hieman elämää! Mä oon ollut ihan pettynyt Thaimaan elukkatarjontaan ja muutamaa satunnaista torakkaa lukuunottamatta mä oon ehtinyt nähdä vain kissoja, koiria, rapuja, gekkoja ja yhden kuolleen käärmeen. Vihdoinkin tuli bongattua edes yksi vähän isompikin lisko kuin gekko!

Ainiin ja apinoita! Jotka pääsevät vauhtiin tulevissa postauksissa. ;)













Kannatti taas lähteä tutkiskelemaan hieman rannan ympäristöäkin, sillä ne kauneimmat näkymät löytyy yleensä sieltä, mihin ne ihmismassat eivät ole keskittyneet.



Salakuva mun IG-simpukka hetkestä. :D



Oon vähän pettynyt myös simpukkasaldoon, koska oon nähnyt porukan tuovan Thaimaasta sellaisia aivan valtavia, kauniin muotoisia ja värikkäitä yksilöitä ja nää menee ihan jostain Espanjalaisista sukulaisista. Mut onhan noi silti aina yhtä söpöjä.











Ensimmäinen kokonainen päivämme tuolla sujui siis melkoisen iisisti ottaen, rannalla letkotellen, syöden ja rantakojuja selaillen. Seuraavan päivän suunnitelmat olivatkin sitten jo vähän seikkailuhenkisemmät, josta kuulettekin pian lisää! ;)

Kysykää kämppikseltä!

Heippuli!

Kipeänä täältä taas kirjoittelen. Parin päivän reissu Phi Phillä oli ehkä maailman hauskin ja tapahtumarikkain, mutta viimeisen illan poolpartyt ja yöksi päälle unohdettu ilmastointi maksoivat sitten yhden terveyden verran. Tai oikeastaan kahden terveyden verran, koska tälläkin kertaa kämppis on vetaistu mukaan oravanpyörään ja sairastetaan yhdessä melkein identtiset vaiheet läpi. Kurkkukivut, flunssat ja kuumeet ovat täällä tällä kertaa riesanamme ja oonkin nyt vedellyt pari päivää inkivääri-appelsiini vihreääteetä kuppi tolkulla. Saanalla on lisäksi vielä jalkapöydässä pahasti tulehtunut itikanpurema-haavayhdistelmä, josta puristeltiin eilen kasoittain mätää ulos koulun terveydenhoitajalla. Hrrr... toivottavasti paranee pian! Mulla taas on sitten näiden perus flunssa-kuumeilu oireiden lisäksi kaupanpäällisiksi tulehtunut viisaudenhammas. Meillä menee täällä siis erittäin vahvasti! :'D



Nyt kun meillä ei tämän tähdellisempääkään tekemistä ole kuin ulista ja niiskuttaa täältä sängynpohjalta strepsilsien ja teekuppien keskeltä, ajattelin pistää päälle hieman erilaisen kysymyspostauksen.



Ollaan asuttu täällä Saanan kanssa nyt vähän päälle kuukausi yhdessä pienessä asunnossamme, joten kaikenlaisia uusia oivalluksia ja toteamuksia toisesta on ehtinyt muodostua. Ei siis olla hengailtu kovinkaan paljon ennen tätä matkaamme koulun ulkopuolella, joten tässä on kyllä pikaisessa ajassa opittu toisistamme paljon uutta! Onkin hauskaa huomata, miten nopeasti voikaan tulla toisen kanssa erittäin läheiseksi, kun vaan asustelee hetken näinkin tiiviisti yhdessä.



Saatte siis kysellä nyt Saanalta mitä vaan kysymyksiä muhun tai meidän yhteiseloon tai muuhun mieleenjuolahtavaan liittyen! :D Muistakaa tässäkin tilanteessa hyvä maku ja se, että mitään älyttömän henkilökohtaisia juttuja ei ruveta täällä lurittelemaan koko kansan korville. Kysymyksiä siis, bring it on! ;)

Nyt siirrynkin vihdoin Krabimateriaalien pariin ja saattekin lueskella toivottavasti mahdollisimman pian matkastamme. Musta on hauskaa, kun ollaan täällä periaatteessa kokoajan matkalla, mutta silti aina kun lähtee jonnekin täällä reissun sisäiseen reissuun tuntuu aina siltä kuin lähtisi lomalle. Phuket alkaa olla siis jo vähän se "koti" johon palataan sitten aina näiltä reissuilta. 

Taking steps is easy - Standing still is hard

Multa on kyselty valtavasti kysymyksiä blogissa, sähköpostissa ja ihan oikeassa elämässäkin, että miten pitkän parisuhteen päättymisestä selviää ja olisiko antaa mahdollisesti joitakin hyviä vinkkejä positiivisen fiiliksen ylläpitämiseen ja elämästä jälleen nauttimiseen ravistelevien hetkien koittaessa.

Syksyn aikana mulla ei ollut oikeasti kovinkaan paljon aikaa pysähtyä aloilleni mietiskelemään näitä kaikkia elämäntilanteeni tuomia muutoksia, vaan olin jatkuvasti menossa johonkin suuntaan ja pidin itseäni ehkä tarkoituksellakin hieman liian kiireisenä niin arkena kuin viikonloppuisinkin. Mulle onkin tullut täällä Thaimaassa ollessa välillä järkytyksenäkin, miten paljon täällä on aikaa ajatella elämän jokaista pientä yksityiskohtaa. Mä jotenkin tunnen kaikki tunteeni täällä sata kertaa vahvempina ja pystyn jäsennellä ajatuksiani ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Musta tuntuu, että mun pään sisällä liikkuu jatkuvasti ihan valtavasti erilaisia tunteita ja asioita ja tutkiskelen kokoajan sisäisiä fiiliksiäni ja koen kaiken jotenkin tosi voimakkaasti.

Täältä tulee nyt melkoisen suoraa tekstiä. Jos pystyn kuitenkin näillä seuraavaksi jakamillani vinkeillä tuoda edes hieman valoa jonkun kovia kokeneen henkilön tunnelin päähän, on se sen arvoista. Oon aina ollut jotenkin hyvä käsittelemään elämän ikävempiäkin asioita ja uskon, että positiivisella elämänasenteellani on hyvin suuri vaikutus asioista selviämiseen ja elämässä eteenpäin kulkemiseen.

Oma koetteleva elämäntilanteeni liittyi siis vähän päälle puoli vuotta sitten päättyneeseen ikäisekseni hyvin pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Koska käsittelimme eron erittäin hyvissä väleissä ja voin kutsua entistä poikaystävääni edelleen hyväksi ystäväkseni, koin että uskallan jakaa tännekin hieman omia hyväksi kokemiani vinkkejä heikosta hetkestä eteenpäin pyristelyyn. Tärkeinpiä ensimmäisiä askelia oli mielestäni hyväksyä täysin uusi tilanne, käsitellä ne kaikki tunteet läpi läheisten ja tilanteeseen liittyvien henkilöiden kanssa ja ottaa tuleva vastaan avoimin mielin. Mielestäni on myös erittäin tärkeää, ettei menneisyyttä koe menetettynä aikana, vaan muistelee sitä lämmöllä osana sun omaa tarinaasi. Sä et varmastikaan olisi juuri se oma ihana itsesi tässä ja nyt, jos et olisi kokenut niitä kaikkia hetkiä menneisyydessäsi. Menneisyys on varmasti kasvattanut ja opettanut meitä jokaista paljon ja tuonut tarinaamme uusia vivahteita, iloa ja elämää. Katkeroituminen ei kannata.

Nämä samat säännöt pätevät siis mielestäni moneen muuhunkin elämää ravistelevaan hetkeen. Läheisen menettäminen, ystävän kanssa välien katkeaminen tai erkaantuminen, pettymys, työttömyys tai potkujen saaminen tai muu elämän vastoinkäyminen voi vetää mielen melkoisen matalaksi ja siitä eteenpäin kulkemiseen tarvitaan toisinaan järeitäkin keinoja. Kaikki ihmiset käsittelevät tunteita hyvin eritavalla, enkä väitäkään, että nämä tulevat pelastamaan kenen tahansa päivän, mutta näillä seuraavilla pienillä asioilla mä oon ainakin itse saanut paljon arkeeni ja elämääni lisää iloa ja energiaa!



Huumori

Naura paljon ja naura usein! Naura, vaikka se ei tilanteeseesi nähden vaikuttaisikaan välttämättä soveliaalta tai normaalilta. Huumorilla voi pelastaa monta kurjaa päivää, hetkeä tai kokemusta ja hymyillä ja nauraa saa ja pitääkin, vaikka elämä kohtelisikin välillä kaltoin. Mun mielestä on hirveää ajatella, ettei suruaikaa viettävä ihminen saisi iloita mistään. Tottakai surun hetkellä sitä ehtii rypeä niissä ikävissäkin tunteissa, mutta saa sitä silti tulla iloiseksi, jos elämä heittää eteen jotakin mukavaakin päivään.

Syö hyvin

Itse lukeudun ainakin ehdottomasti niihin ihmisiin, joilta katoaa totaalisesti ruokahalu ikävien tilanteiden edessä. Pelko, ikävä, sairaus, suru, stressi tai jännitys saa mun elimistön jotenkin aivan sekaisin ja nälän tunne on tipotiessään. Eikä se nälkäkään niin, vaan se ahdistava möntti, joka sinne masuun ja kurkun päähän muurautuu ja tekee pesänsä. Tuntuu siltä, että olisi jokin konkreettinen kipua, tuskaa ja kuristusta aiheuttava eliö mahanpohjassa. Oonkin monesti vitsaillut, että iloinen Essi syö ja kokkailee jatkuvasti ja surullisen Essin jääkaapissa koreilee vain lamppu. Eron jälkeen painelin päiviä eteenpäin valehtelematta ihan muutamien satunnaisten suupalojen ja veden voimin, jotka vetaisin nekin napaan vain järjen voimin, sillä tiesin miten tärkeää elimistön on saada säännöllisesti ravintoa. Muistan, miten mun kroppa kävi ensimmäiset pari viikkoa niin ylikierroksilla ja oli jonkinlaisessa shokkitilassa ettei se yksinkertaisesti ottanut edes vastaan kunnolla ruokaa. Musta oli niin ihanaa, kun Anni ryntäsi ensimmäisiksi päiviksi mun luo ja yritti tuputtaa suklaata ja kaikkea muuta mun suosikkiherkkua mulle väkisin, kun musta taisi nähdä oikein silmissä, miten ruoka ei ollut oikein uponnut alas. :D

Syömättömyys tietenkin kurjensi sekä henkistä että fyysistä vointia entisestään ja viikon kipuilun jälkeen mä vain pakotin itseni vetämään ravintoa napaan ja pikkuhiljaa maha alkoi taas kestää yhä suurempia määriä ja yleinen olotila parani hetkessä huomattavasti. Syömättömyys onkin ehkä typerintä mitä ihminen voi tehdä voidessaan henkisesti huonosti, sillä kun kroppa ei saa ravintoa, on olo jatkuvasti vain entistäkin kurjempi, heikompi ja väsyneempi. Ravinnolla on ihan valtava vaikutus elimistössämme tunteiden ja ajatusten muodostumiseen.

Ja se ravinnon laatu. Sillä on oikeasti merkitystä mitä suuhusi laitat, varsinkin sillä hetkellä, kun koitetaan saada niitä positiivisia tuntemuksia taas henkisestikin aikaan. On varmasti sanomattakin selvää, että höttöruuan, sokeripommien ja erityisen suolaisen ja rasvaisen ruuan mättäminen ei tee oloa ja fiilistä paremmaksi kuin ehkä sen lohduttavan sekunnin verran, kun sen herkkupalan suuhunsa upottaa. Jälkeenpäin olo voi olla kuitenkin vielä entistäkin raskaampi, kurjempi ja voimattomampi. En tarkoita, etteikö itseään saisi lohduttaa silloin tällöin jäätelökulholla tai suklaapatukalla, mutta kunhan yleinen ruokavalio on kondiksessa, kroppa saa tarvittavat ravintoaineet ja aineenvaihdunta pelaa eikä ne herkut ole se ainoa ravinto, mitä sinne napaan saa vedettyä heikolla hetkellä.

Paljon siis vihanneksia, hedelmiä, marjoja, hyviä rasvoja, tarpeeksi hiilareita, kuituja ja proteiineja niin pakka pysyy kasassa ja yleinen jaksaminen ja arjen mielekkääksi kokeminen on huomattavasti helpompaa kuin liian vähällä, ravintoarvoiltaan pielessä olevien ruoka-aineiden kanssa kituuttelu. Kun parin viikon jälkeen mullekin ruoka alkoi taas maistua normaalisti, huomasin että se hyvä fiilis tulevaa kohtaan kohosi myös samalla oikein kohisten!

Syö siis terveellisesti ja tarpeeksi, kun elämä näyttää sulle keskisormea, niin joku päivä sä oot tarpeeksi vahva näyttämään niille ikäville asioille keskisormea takaisin ja naurat vielä makeasti päälle! Tää siis hyvällä hengellä sanottuna! :D

Liiku

 Ei oo varmaan tilannetta, jota liikunta ei voisi vääntää edes hieman positiivisempaan valoon. Se voima, energia ja hyvä tuuli, joka urheilusta välittyy, siltä ei vaan voi välttyä, koska meidän kehot on luotu liikkumaan! Mulle urheilu, varsinkin salitreeni, on ollut aina tapa purkaa myös niitä tunteita. Kun on erittäin hyvä fiilis, saatan painua salille puskemaan iloisesti laitteiden välejä edes takas pomppien musiikkia kuunnellen, kun taas oon vihaisella tai surullisella tuulella, salille menee vääntämään sellaista uhoavaa tunteidenpurkaus- treeniä, jossa ei oo enää edes varma, että vieriikö siinä poskella kyynel vai hikipisara. Kun taas koen voimakasta stressiä tai ahdistusta jostakin asiasta, pääsee salille nollaamaan, unohtamaan kaiken hetkeksi ja purkamaan kaikkia niitä paineita ja stressihormoneita ja kunnon treenin jälkeen olo onkin parempi AINA!

Täähän on ihan tutkittukin juttu, että liikunta vapauttaa meissä rassukoissa hyvänolon endorfiineja ja mulle tulee ainakin henkisestikin parempi fiilis, kun tuotan itselleni hyvää mieltä noinkin keholle ystävällisellä tavalla! Eipä sekään varsinaisesti mieltä huonompaan suuntaan johdattele, jos sieltä peilistä alkaa pikkuhiljaa kurkkia joku elämänsä kunnossa oleva heppuli vaikka ulkonäölliset seikat eivät se tärkein syy kuntosalilla, harrastuksissa tai lenkkipolulla paahtamiseen olisikaan.

Jos liikkuminen ei meinaa yksistään ottaa tuulta purjeisiinsa, olisiko vaihtoehtona jonkin uuden harrastuksen aloittaminen? Porukassa saa yleensä helpommin itseään niskasta kiinni, mutta itse kuulun kuitenkin niihin, jotka treenailevat mieluiten yksin tai parin hyvän toverin kera.

Sano kyllä elämälle

Ylitä itsesi, riko rajasi ja uskalla kokeilla uutta! Oli se sitten reissu, matka, uuden ihmisen kohtaaminen, uuden harrastuksen kokeileminen tai mikä tahansa muu uusi ja jännittävä asia! Tartu hetkeen ja sano kyllä niillekin asioille, joille olisit ennen sanonut ei heittämällä. Näin saatat kokea jotakin aivan uutta, jota et olisi koskaan uskonut kokevasi elämässäsi! Mä otin itse ainakin tän kohdan vahvasti käytäntöön kesän lopulla ja pitkälle syksyyn, että lähdin mukaan lähes kaikkeen, mitä ystäväni minulle ehdottivat. Makaanko mielummin keskiviikon yksin kotona vai lähden ihan extemporeen jonnekin kaverin kaverin keikalle. Valinta oli selvä ja voi että meillä oli hauskaa! Välillä ihan tuntui, että eihän se arki edes saisi olla näin hauskaa, kun oli tottunut siihen, että arki rullaa aina samalla tietyllä kaavalla, johon ei kuulu minkäänlaiset extempore jutut ja silloin tällöin myös hulluttelut! :D 

Kun alettiin puhua tästä vaihdosta syksyllä, mun ajatukset oli ensin hieman varovaiset, vaikka olin tätä itsekin monesti pyöritellyt mielessäni. Mietin, että onko tämä nyt liian repäisevää itselleni kuitenkin, kuinka selviäisin erossa perheestäni ja ystävistäni ja kuinka elämä uudessa maassa lähtisi rullaamaan käyntiin. Hetkeäkään en kadu! Hyvä fiilis, aktiivinen elämä ja mielekäs arki on aika moneltakin osalta sun oma päätös. Sä voit päättää, ettet sä uskalla kokeilla mitään uutta, poistua omalta mukavuusalueeltasi tai nauttia kaikesta ympärilläsi tai sä voit päättää, että sä vaan meet ja teet tuon kaiken ja ylität itsesi täysin!



Saat olla välillä myös itsekäs

Tää on ollut mulle ehkä vaikeinta koko prosessissa. Oon tottunut jakamaan elämäni aina joko suuren perheen, erittäin läheisen ystäväporukan tai poikaystävän kanssa ja toiset ihmiset on ollut aina otettava erityisellä tavalla huomioon ympärille. Oon aina ollut myös porukassa se, joka ajattelee aina ensin "Miten muut haluaisivat, että toimin? Miten muilla olisi kaikkein kivointa?" ja järjestänyt kaikenmaailman juttuja, yllätyksiä ja piristyksiä läheisilleni ja ystävilleni. Ensimmäistä kertaa elämässä ei tarvinnut jakaa mitään toisen kanssa. Ei kertoa minne menee ja koska tulee takaisin. Ei ajatella mitähän toinen haluaisi illalliseksi tai pitääkö jälkkäristä jättää puolet toiselle. Saako aamulla laittaa radion pauhamaan täysillä kun toinen nukkuu tai saako baarista tulla kotiin keittiöön kolistelemaan ja laulamaan täysillä. 

Mä oon myös ensimmäistä kertaa tehnyt oikeasti itsekkäitä päätöksiä ja valinnut illan suunnitelmista sen vaihtoehdon, joka on itselleni kaikkein hauskin vaihtari, vaikka tuottaisinkin osittain pettymyksen toisaalle. Mä en ole ikinä ennen elämässäni toiminut näin ja oonkin potenut vahvoja omatunnon tuskia välillä, mutta mulla ei oo myöskään ikinä ollut elämässäni näin hauska ja vapautunut olo. Musta tuntuu, että mä vain tarvitsin tämän kaiken oman ajan ja omien tuntemuksien seuraamisen, jotta selviän tästä kaikesta muutoksesta. Oon tottunut antamaan aina niin paljon omastani muille, että oman edun ja fiiliksen ajatteleminen on tuottanut mulle huonoa omatuntoa! Tästä alkaa pikkuhiljaa oppia pois ja vaikka tottakai elämässä tulee ottaa myös huomioon muut ihmiset ja varsinkin läheiset, oon tajunnut nyt sen, että mä elän täällä kuitenkin pääasiassa itseäni varten, enkä jotakin toista miellyttääkseni.

Mene eteenpäin, tee uutta, lähde vaihtoon, muuta, etsi uusi duunipaikka tai mitä vaan, kunhan sä saat uusia kivoja asioita ja kokemuksia joihin keskittyä, tunnet arkesi mielekkääksi ja koet sen fiiliksen, että eteenpäinhän tässä mennään ja hyvä niin!

Mä oon hyvä sisältä ja ulkoa

Sisältä hyvä olo kumpuaa myös ulospäin, mutta välillä voi koittaa myös kaikkensa panostaa edes siihen ulkomuotoonsa. Kivat vaatteet, freesi fiilis (puhdas tukka, lakatut kynnet, pieni- tai suurempikin ehostus). Mä oon ottanutkin tässä tavaksi, että en lähde ulos kodista, ennen kuin on sellainen tarpeeksi hyvä fiba. Se saattaa vaatia suihkussa käynnin, naaman tuplaehostuksen, vaatteiden vaihdon tai muuta vastaavaa, mutta uko-ovi ei aukea, ennen kuin on sellainen olo, että kylläpä mulla on hyvä fiilis nahoissani tänään. Kaikkien ulkoisten seikkojen ei tarvitse olla aina täysin kondiksessa, mutta jos ees vaikka hyvä hiuspäivä iskee kohdalle, ollaan jo plussan puolella. Nimittäin, jos sulla on jo ulos astuessasi sellainen olo, että lippa vain syvemmälle päähän ja älkää katsoko mua, ei se siitä pitkän ja rankan päivän edetessä yhtään parempaan suuntaan muutu. 

Peiliin katsoessa on myös tärkeää, ettet sä keskity siihen astuessasi niihin asioihin, missä on sun mielestä parantamisen varaa tai mikä on vialla. Ennemminkin siihen astuessasi päätä, että tsekkaat ne asiat, mistä jo entuudestaan tykkäät ja kurkkaat sitten vielä että kokonaisuus toimii. Kyllä, sä voit jäädä töllöttelemään sitä yhtä finniä naamassa ja kelailla, että onpas tänään ruma päivä meneillään, tai sä voit huomata, että onpa sulla tänään onnistunut asuvalinta tai erityisen hyvä peppu näissä farkuissa! :D

Hemmottelu on myös sallittua ja kauneusunet, kauneushoidot ja arjen yleinen ehostus on hyvin tärkeää terapiaa toisinaan! Oon huomannut, että mulle myös yksi tärkeistä seikoista on se, että mulla on vaatteet päällä, joissa on hyvä olla. Välillä toimii astetta laittautuneempi lookki ja välillä taas urheilullisissa, puhtaissa ja istuvissa vaatteissa ulos lähteminen. Kunhan ei oo sellainen olo, että miksi mä edes omistan nää rytkyt, mutta mennäänpä nyt kuitenkin ihmisten ilmoille nyt sitten.

Siinä oli mun muutamia kikkakolmosia elämässä eteenpäin kahlaamiseen ja oma fiilis on ainakin sellainen, että oon selvinnyt melkoisen hyvin kaikesta, mitä uutta elämä on eteen heitellyt. On tullut välillä tehtyä ehkä hieman itselleen haitallisiakin päätöksiä ja valintoja, mutta niistäkin oppii. Eikä sitä koskaan tiedä, mikä tässä elämässä on itselleen sopivin tapa tallata, jos ei välillä eksy siltä polulta sinne tuntemattomaankin. Uskon, että mulla on tässä vielä melkoinen itsensä tutkiskelun vuosi edessä, kun tutustun vieläkin paremmin itseeni ja siihen, mitä tältä elämältä oikeasti tahdon. Oonkin oppinut itsestäni enemmän tässä puolen vuoden aikana kuin varmaan koko elämäni aikana yhteensä! Ja tää on ihan mukavaa. Tavoitteenani onkin, että voin joku päivä sanoa, että mä olen ja mulla on hyvä just tälläisenä, just tässä paikassa, just näiden ihmisten ympäröimänä ja juuri tällä hetkellä!

Kuvitus postaukseen Phra Nang Beachin rantakallion kukkulalta - Krabi

Ensimmäinen kuukausi takana

Nyt tämä homma alkaa vasta maistumaankin täällä! Alkaa jo vähän tottua täällä asusteluun, kämppi alkaa tuntua "himalta", on löytänyt suosikki sapuskavaihtareita ravintoloista ja kauppojen hyllyiltä, yöt ei oo enään niin nihkeitä ja hikisiä, tinkiminen alkaa olla helpompaa ja paikat alkaa olla tutumpia. Mulla käy usein lomamatkoillakin niin, että viimeiset päivät alkaa tuntua vasta kotoisimmilta ja parhaimmilta. Nyt niitä "viimeisiä päiviä" onkin jäljellä sitten vielä vähän päälle sata. :D

Jännittäviä ja hauskoja juttuja, tapahtumia ja ajatuksia kertyy täällä niin nopeaan tahtiin, että laahailen väkisinkin hieman jäljessä näiden postausteni kanssa, mutta pläjäytetäänpä nyt samalla oikein kasa tammikuun tapahtumia samaan postaukseen, jotta päästään hieman ajankohtaisempiin aiheisiin seuraavaksi!

Kamala Beach



Tarkoituksena on siis kiertää kaikkia näitä tästä lähistöltä löytyviä rantoja läpi ja poimia niiden joukosta sitten ne omat suosikit, joille voi lähteä viettelemään rantapäivää uudemmankin kerran. Kamala Beach ei ollut sellainen ranta. Tykkäsin kyllä tuosta palmurivistöstä, joka koreili rannan ulkoreunalla, mutta siihen se sitten melkeinpä jäikin.



Kamala ei ollut niiin kamala, mutta verrattuna vaikkapa Patong Beachiin, Karoniin ja Kataan, Kamala oli niistä kamalin. :D Heti ensimmäisenä silmään pomppasi valtava määrä ihmisiä. Tuli ihan sellainen olo, että minnes sitä sen oman vilttinsä asettaa, jotta ei nyt ihan kylki kyljen joudu jonkun kanssa oleskella. Harmitti, että oli tullut huristeltua skoottereilla 40 minuuttia täpötäyden rannan luo.



Silmät kiinni ja taju kankaalle, niin hävisi äkkiä se ihmishälinäkin ja pääsi viettelemään oman rauhan rantahetkeä. Saana piti huolen, ettei aurinko päässyt yllättämään!





Vesi oli paljon lämpimämpää ja sameampaa kuin muilla läpi käymillämme rannoilla. Vähänkin syvemmälle tarpoessa ei nähnyt enää pohjaa ja varpaitaan ja veden sävy oli kirkkaan turkoosin sijaan samean vihreä...



Iltasella ihmismassat siirtyivät syömään ja hotelliensa suojiin ja ranta alkoi olla jo hitusen viihtyisämpi. Iltasella aurinko ja vesikin on aina jotenkin niin paljon kauniimpi, että Kamalasta jäi sitten kuitenkin ihan hyvät fiilikset loppujen lopuksi. Uudestaan ei sinne varmaankaan enää mennä, mutta hyvä kun käytiin kurkkaamassa. :)

Hemmotteluhetkiä



"Manicuree, pedicuree, massageee" Näitä huutoja kuulee jokaisen kauneushoitolan tai hierontapaikan ohi kävellessä ja niitä on täällä paljon. Osa hieman epäilyttävämmän näköisiä luukkuja ja osa sitten selkeästi ammattimaisempia paikkoja ilman happy endingejä.



Aika nopeasti veri veti kaunistautumaan ja koska hintataso on Suomen salonkeihin verrattuna ihan naurettavan matala, piti mun ja Saanan saada ehdottomasti geelilakkaukset!



 Valittiin paikaksi Central Festivalin Miracle Nail Spa, koska liike näytti kauniilta, työntekijät ammattitaitoisilta ja yleinen ilmapiiri mukavalta. Oli meillä yksi ladyboykin laittamassa kynsiä hetken, mutta muut leidit nauroivat jo hänen viilausyrityksilleen Saanan kynsissä, niin lopulta Saanalle sitten vaihtui toinen kynsienlaittaja kesken kaikein. :D





Haluttiin jotakin yksinkertaista, jotta se sopisi yhteen kaikkien vaatteiden ja värien kanssa, joten päädyttiin molemmat ottamaan ranskalainen lakkaus geelilakoilla.



Näidenhän kuuluisi kestää muutaman viikon hyvinä ja sitten pitäisi käydä huoltelemassa, mutta mulla näkyi pieniä lohkeamia ja kulumia jo vähän päälle viikon jälkeen. Mä tosin oon ollut aina maailman huonoin kynsienhoidossa muutenkin ja käytänkin kynsiäni työkaluina lähes kaikkeen. Milloin oon raaputtamassa, kaivamassa (nenää), avaamassa tai repimässä näillä jotakin! Eipä ihmekään, jos lakat ei pysy pitkään kauniina ja kynnet lohkeilee. :D

Kata Beach



Seuraavaan rantakuvaukseen! Päästäänkin yhteen mun tähänastisista suosikki rannoista. Niiden rantojen joukosta siis, jonne pystytään huristella helposti tästä meiltä skoottereilla.



Moni kehui alustavasti Karon Beachia ja sanoi, ettei Kata ole niin erityinen, mutta molemmissa nyt käytyäni on sanottava, että tykkäsin valtavasti enemmän jopa Kata Beachista! Vesi oli ihan älyttömän kirkasta ja ihanan viileää aaltoineen. Porukkaa ei ollut mitenkään ahdistavissa määrin ja aktiviteetteja ja ravintolatarjontaa löytyi rannan reunustoilta vaikka millä mitalla.





Musta on aina myös iso plussa, jos rannalta löytyy jotakin kalliota tai muuta mukavaa, jonne voi lähteä tekemään omia tutkimusretkiä.



Tuona päivänä aurinko porotti niin kuumasti pilvettömältä taivaalta koko päivän, että sorruin jäätelömyyjän huuteluihin kahdesti! Aurinko ja kylmä jäde on vaan niin paras kombo.



Ylläripylläri ilta-aren aikaan ranta näytti taas entistä kauniimman puolensa ja olisin voinut jäädä ihastelemaan tuota päivän loppuun asti, mutta meillä oli suunnitelmissa lähteä Banglalle juhlistamaan Jennin kaverin Kaisan saapumista keskuuteemme!



Tytöt ostivat tälläiset "aikuisten värityskirjat", joihin itse en ole vielä hurahtanut. Näillä nyt on saatu aikaa vierimään rannoilla, oppitunneilla ja kuulemma välillä ihan yksikseen omassa huoneessakin! Ehkä mäkin vielä innostun, mutta nyt oon tyytynyt pällistelemään työn etenemistä vierestä. :D







Pilipilipom. Siellä missä auringonlasku, siellä myös Essi pomppimassa sinne ja tänne. Onhan toi nyt aina vaan niin ihana näky, että tuun varmaan kuvaamaan jokaisen merelle laskevan auringonlaskun, jonka vaan ehdin ikuistamaan matkani aikana. Mulle se elämän kultainen keskitie taitaa olla tuo kultapolku, joka heijastuu auringonlaskun aikaan veteen. Suuntani on katoavaista sorttia. :'D



Hyvää fiilistä lisäsi entisestään tämä iloinen heppuli. Mulle tulee niin hyvä mieli aina noista biitsikoirista ja voin vaikka vannoa, että tuo haukku hymyili kokoajan leveää hymyä myöskin! :D





Tervehdysten jälkeen oli luonnollisesti aika pyöriskellä hieman märässä viileässä hiekassa!





Toinenkin maailman suloisin kaveri tuli vastaan, mutta tämä parivaljakko pyrittiin kiertämään siitä huolimatta kaukaa. Musta on ihan hirveää kun noita yöeläimiä otetaan lemmikeiksi tai houkuttimiksi ja kannetaan mukana jossakin täydellä rannalla ja tuokin mies tunki tuota väkisin kaikkien syliin ja yritti saada sillä turisteilta rahaa.

Ilta vierähtikin sitten taas Banglalla tyttöjen kera ja tanssittiin pilkkuun asti White Roomissa ja meillä oli todella hauska ilta. Päälle eksyi vihreän ja valkoisen yhdistelmää, joka onkin mun ihan luottis värivaljakko kesäisin ja reissuissa!

Huuh, mun unirytmi on jotenkin aivan sekaisin ja kirjoittelenkin tätä postausta tällä hetkellä kolmelta yöllä, vaikka heräsin tänään jo seiskalta aamusta! Julkaisen tän postauksen kuitenkin varmaankin vasta myöhemmin johonkin hieman inhimillisempään aikaan meille kaikille. :D Onneksi huomenna on vapaapäivä ja viikonloppuna edessä odottaakin jo toinen seikkailumme Phi Phi Saarille, kun suuntaamme sinne vaihtariporukalla lauantai-sunnuntai väliseksi yöksi. Hyvillä mielin jatketaan viikkoa siis eteenpäin ja oikein kivat loppuviikot sinne kaikille myöskin. <3 :)

Tipaton tammikuu

Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Juupatijuu.


 

Mutta miltäpä se tipaton sitten tuntuikaan noin yleisesti ottaen? 

NO HYVÄLTÄ. Oon jotenkin aina vähän naureskellut kaikille tipattoman tammikuun pitäjille, että joisivat vain muuten vain vähemmän vaikka koko vuotena, eivätkä yhtä tuollaista totaalikieltäytyvää kuukautta heitä yhtäkkiä väliin. Kaikki totaalikieltäytymiset muutenkin on ollut mulle jotenkin ennen aina poissa laskuista, koska mun alkaa usein tehdä vain entistä enemmän mieli niitä asioita, joita en saisi tehdä. Pahimpana karkki- ja muut herkkulakot. Ei onnistu, ei sitten millään. Heti ensimmäisenä karkkilakko viikkona mun alkaa tehdä välittömästi mieli suklaata ja viimeistään viikonloppuun mennessä oon sortunut.



Lihaton lokakuu avasi kuitenkin vähän mun silmiä näille totaalikieltäytyville kokeiluille, sillä sen aikana koin mielenkiintoisia hetkiä, kun pääsin tarkastelemaan kehon reagointia käytännössä kasvispainoitteiseen ruokavalioon keskittyessäni. Suurin osa havaitsemistani fiiliksistä oli vieläpä erityisen positiivisia, joten innostuin sitten näistä kokeiluista oikein toden teolla. Tahtoisin kokeilla myös esimerkiksi maitotuotteetonta kuukautta jossakin vaiheessa. Viljattomaan en vain pystyisi, varmaankaan. Juhlantäyteinen ja kosteahko syksykin vaikutti siihen, että alkoi jo olla sellainen fiiliskin kehossa, että jonkunmoinen pieni freesaus olisi paikallaan. Tipaton tammikuu lyötiin sitten viimeistään siinä vaiheessa lukkoon, kun Thaimaan vaihto varmistui ja halusin aloittaa vuoden uudessa paikassa mahdollisimman energisesti!



Myöhemmin vielä Unelma Itsestä- valmennukseen osallistumisen myötä tää kokeilu sai ihan uusia tuulia purjeisiinsa, kun oon tuota työkirjaa selaillessani kokenut kaikenlaisia Ahaa-elämyksiä kehon, mielen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin suhteen. Tuntui jotenkin erityisen hyvältä aloittaa vuosi raikkaasti (raittiisti) ja elinvoimaisesti.




Ja eihän tää ollut edes vaikeaa! Asiaan vaikutti varmastikin paljon se, että mulla on ollut täällä valtavasti kaikkea uutta nähtävää ja koettavaa ja perus biletysiltakin on niin paljon siistimpi juttu täällä kuin Suomessa, että sen alkoholin puuttumista ei ole juurikaan edes huomannut tuolla rymytessä ja tanssiessa tyttöjen kera! Koko se tunnelma tuolla bilekadulla, iloiset ihmiset, lämpö, erilaiset baarit, musiikit ja valot ja kaikki uusi ja jännittävä ylipäätään.

Ainoat nihkeämmät tilanteet on tullut, kun ollaan vaihtariporukan kanssa istuttu iltaa jossakin ja lähdetty yhdessä juhlimaan ja kaikki ovat alkaneet ihmetellä, miksi juon vain vettä. En tiedä, onko muissa maissa tälläistä "tipaton tammikuu" systeemiä edes olemassa, vai onko tämä vain joku suomalaisten oma juttu. Yhtenä iltana Banglalla juhliessamme erään ruotsalaisen baarin omistaja vietteli syntymäpäiviään ja tarjosi meidän jengin tytöille kaikki juomat tiskiltä ilmaiseksi! Mähän sitten tyydyin ottamaan uuden vesipullon siinä vaiheessa! Mut eipä se menoa haitannut, ihan yhtä lailla oon tuolla pilkkuun asti jaksanut tanssia porukan mukana ja jaksaa ehkä tanssia jopa vielä paremmin täysillä loppuun asti, kun siiderin sijasta kourassa on vesipullo. :D

Mun mielestä on myös ollut jotenkin paljon turvallisempaa tutustua Thaimaahan ja sen yöelämään joka aisti täysin valppaana, sillä onhan tuolla Banglalla varsinkin sellainen hulina ja kuhina käynnissä, että kunnon kännien vetäminen voisi tulla kalliiksi monessakin mielessä.

Mitä muutoksia tai tuntemuksia huomasin tipattoman aikana?

- Sunnuntait ja maanantait on ihan yhtä päteviä treenipäiviä kun Training Thursdayt ja Fitness Fridayt

- Maanantait ei muutenkaan ole lainkaan kamalia päiviä, vaan oikeastaan aika uutuuden hehkuisia ja piristäviä!

- Kehosta on muutenkin niin paljon helpompi pitää hyvää huolta, salille jaksaa mennä lähes aina ja treeneistä saa niin paljon enemmän irti oli viikonpäivä mikä tahansa

- Mättöpäivät vähenee entisestään. Kun aloittaa sunnuntain aamusalilla ja menee sen jälkeen rannalle tai altaaseen ei niitä pitsa, hamppari, kebab, suklaa, dippi-sipsi möhistelyhetkiä vaan mahdu enää päivään ja fiiliskin on ihan erilainen

- Itsekunnioitus ja arvostus. Jotenkin sitä käsittää taas entistä paremmin sen, että meillä on tämä yksi keho ja saamme ihan itse tehdä ne päätökset, kuinka sitä kehoa kohtelemme. Halu ja motivaatio tehdä itseään ja kehoaan kunnioittavia päätöksiä on tällä hetkellä ihan huipussan!

- Monesti baari-illan aikana tuli sellainen fiilis, että onneksi ei tullut juotua mitään, kun pilkun aikoihin on niin hyvä fiilis koko illasta ja olokin on ihan loistava edelleen!

- Ei tule mokailtua! Ei joudu kokea niitä "NOOOOooooooooooooooooooou"- hetkiä aamulla, kun kaverit kertoo mitä tuli tehtyä tai sanottua ja kenelle. Sunnuntaimorkkiksilta ollaan säästytty tehokkaasti

- Rahat säästyy. Kyllä siihen alkoholiin ja oheistoimintaan saa kulumaan yllättävänkin paljon rahaa yhdenkin illan aikana. Kuukaudessa säästää jo pitkän pennin!

- Energiaa riittää. Oon muutenkin melko aktiivinen ja touhukas otus, mutta jotenkin tän kuukauden aikana sitä puhtia on riittänyt sitten ihan tuplana! Tottakai tää kuumuus vetää hieman mehuja pois verrattuna Suomen viileän kirpsakoihin säihin, mutta aina sitä jaksaa lähteä ilomielin touhuamaan kaikenlaista jännää ulos

- Henkisesti hyvä fiilis. Vaikuttaa oikeasti tosi vahvasti myös henkiseen hyvinvointiin, kun tietää, että toimii keholleen edullisella tavalla ja tekee valintoja, jotka tukevat myös fyysistä hyvinvointia. Musta tuntuu, että mulla on ollut tän kuukauden aikana jopa enemmän nimenomaan niitä henkisiä positiivisia tuntemuksia kuin fyysisiä




Tipaton tammikuu oli mulle siis erittäin rentouttava, avartava ja positiivinen kokemus, eikä hetkeäkään ollut sellainen olo, että harmi kun tuli tehtyä tälläinen lupaus. Sen sijaan onkin enemmänkin sellainen olo, että tulevina kuukausinakaan ei tarvitse ihan joka viikonloppu juhlia niin raisusti, vaan välillä ne rauhallisemmatkin viikonloput voivat olla oikeasti elämänlaadun kannalta ihan tervetulleita vaihtareita. Mulla onkin tällä hetkellä niin rento, iloinen ja reipas olo, että on ihanaa aloittaa uusi kuukausi ja viikko näillä fiiliksillä. Kaikki on mahdollista!

Kivaa uutta kuuta jokaiselle ja toivottavasti se tuo mukanaan paljon iloa ja energiaa kaikille! ♥