Hellurei. <3 Pitkästä aikaa avaan tämän valkoisen pohjan ja alan näpytellä kirjaimia toisen perään ja koitan nyhertää kasaan jotakin, josta itseni lisäksi te muutkin saisitte jotakin irti!
Niinhän siinä sitten kävi, että se kesä meni ja loppui jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Elokuun puoliväli taisi olla itselläni se hetki, kun kesän odottelun sijaan aloin valmistautua syksyn tuloon. Silloin ostin Zaran alennuksista itselleni ihanan nahkatakin syksyä varten, jonka otinkin sitten samantien käyttöön, koska kelit niin sallivat. Jotenkin musta kesä piti sisällään kuitenkin yllättävän paljon kauniita päiviä, oli kuin lämpöinen kevät. Hellelukemat eivät ehkä kohonneet edes sinne parinkymmenen tuntumaan, mutta päivät olivat kirkkaita ja suurimmaksi osakseen sateettomia. Kesä tuntui myös jotenkin pidemmältä kuin edeltävät, vaikka mulla kyllä riitti tekemistä vaikka kuinka!
Tälläisen vähän vilpoisemman kesän jälkeen musta on kuitenkin helpompi ottaa syksy vastaan. Viileisiin iltoihin on jo tottunut ja kesästä ei ole niin vaikea luopua. Innostus syksyä kohtaan on kuitenkin entisellään ja tähän ruhoon syyskuun alkaminen pisti ainakin puhtia roppa kaupalla! Sali luistaa paremmin kuin aikoihin, vaatekaapin rivistöt ovat siistinnän ja karsinnan alla (kirppispöytä tulossa) ja koulu- ja työkuvioihin löytyy taas enemmän motivaatiota.
Koska ei ole tullut loppukesästä paljon kirjoiteltua, ajattelin, että on turha koittaa takautuvasti kertoa kaikesta yksityiskohtaisesti. Siispä teen näin alkuunsa kuvakoosteen ja availen hieman kaikkia näitä ihania hetkiä samalla kuvateksteihin.
#tiikerimeneenaimisiin
Meidän Tikru on lapsuudenporukkani ensimmäinen naimisiin mennyt! Tuntuu hullulta, että tämä alkaa olla nyt ajankohtaista, kun ensi kesälle on jo porukallamme seuraavat häät edessä. Huiii... kaipa se täytyy hyväksyä, että meidän naperot ovat kasvaneet aikuisiksi naisiksi. <3
Pidettiin Tiialle aka Tikrulle lempinimen teeman mukaiset polttarit, eli tikrupolttarit.
Oltiin saatu polttareiden suunnittelua varten alustavasti toive, että jotakin vauhdikasta ohjelmaa eikä todellakaan baaria! Toteutettiin nämä toiveet mielestäni onnistuneesti.
Karvakamu. <3
Pääohjelmanumeromme nimittäin oli Messilän vesiurheilu pisteellä, jossa polttaritar pääsi lentelemään lentävällä laudalla ja muu juhlaväki lenteli sillä aikaa vesijetin vetämällä uimapatjalla. Alustavasti oltiin suunniteltu ralliradalle menemistä, mutta polttaripäivälle ei ollut vapaata aikaa, niin annettiin ralliajeluun sitten lahjakortti vielä lahjaksi iltasella.
Muuten päivä pitikin sisällään aika perinteistä ja rentoa ohjelmaa mökkeilyn, syömisten, morsiussaunan, mökkipelien ja morsiusleikkien parissa. Aivan ihana viikonloppu ja pääsi pitkästä aikaa viettämään aikaa koko meidän suurella jäke-porukalla! <3 Nykyään on monesti vaikeaa saada kaikki kasaan samalle päivälle, mutta eiköhän näitä polttareita ala nyt tulemaan joka kesälle, ainakin siltä vähän vaikuttaa tällä hetkellä! :D
Kesällä myös meidän rakas pikkusiskomme Emma pääsi ripille ja pidettiin suuret perhejuhlat Lahden Upseerikerholla. Paikka oli sama, kuin missä järjestimme isämme 50-vuotis juhlat ja tästä taitaakin tulla meidän perheen vakkari juhlapaikka suuremmalle porukalle. Niin ammattitaitoinen ja ystävällinen palvelu, makuhermoja hivelevät ruuat ja jälkkärit sekä upeat ja toimivat tilat suurenkin porukan tarpeisiin.
Ja sitten niihin kesänpäätöskekkereihin! Viimeistään silloin, kun käynnistyy Blockfest viikko, tietää, että syksy on lähellä.
Ensimmäisenä päivänä olin kokopunaisessa arskoja myöten! Oli meillä Annin kanssa myös tiimifarkkutakit, joissa oli suuri tiikeri selässä ja tämän kesän muodin mukaisesti ruusuja hihoissa - tottahan toki.
Toisena päivänä päältäni löytyi hevikuteet, eli kokomustalla mentiin. Kuvassa näkyy myös tämän kesän lempiostokseni musta nahkatakki! Ymmärrän vihdoin, miksi porukka on aina hehkuttanut aidon nahan nimeen, sillä kyllähän tuo nyt lämmittää ihan eri tavalla kuin keinonahka. Ja tuntuu päällä niin mukavalta!
Tämän vuoden Blockfestit vietettiin tyttötiimillä. <3 Stinan porukat asuvat tampereella aivan alueen kupeessa, joten yövyttiin porukalla siellä ja eipä olisi voinut parempaa sijaintia toivoakaan! :D Kiitos rakkaudet hirmusti viikonlopusta, vaikka noiden festareiden aikana häminää ja jännittäviä tilanteita riitti, oli se silti ikimuistoinen! Ensi vuonna uudestaan vähemmällä jännityksellä. :'D
Bockfesteja vieteiltiin kymmenettä kertaa, joten artistikattaukseen oltiin panostettu entisestään! Lavalla nähtiin mm. Wiz Khalifa, Migos ja Lil Wayne, jotka nostivat menon kattoon ja tunnelman huippuunsa. Hektinen kesä oli repinyt musta voimia sen verran, että siirryin unille molempina iltoina jo puolenyön aikoihin, mutta festarialueella pysyin hereillä sentään meininkien loppuun asti. :D
Seuraavaksi päästäänkin sieltä polttareista niihin häihin! Oijoijoi... mä olin jo heti aamusta ihan herkistyneessä tilassa ja itkuksihan se meni. Automatkalla kirkolle vielä hymyilytti ja jännitti, mutta kirkon penkkiin istuessa alkoi jo silmäkulmat kostua. Ja kun meidän Tiikerililja sieltä sitten marssi kohti alttaria, mä meinasin pillittää ääneen. :D Vertti taputteli vuorotellen mua ja Tynskiä selkään ja pidin huolen, etten vahingossakaan vilkaissut Tiipeä tai Tynskiä, koska tiesin, että silloin Niagara repeäisi.
Juhlapaikka oli kaunis ja tunnelmallinen. Juhlatila, ruuat, tunnelma, koristelut ja miljöö sopi täydellisesti juuri tämän pariskunnan häille ja kaikki sujuikin täydellisesti.
Asuksi juhliin valikoitui pitkä rusehtavan rosa mekko, jossa oli helmassa sivuhalkio ja avoin selkä. Malli ei ollut ehkä sellainen, jonkalaisia yleensä suosin mekoissa, mutta ihastuin tähän täysin!
Tynski ja Tiipe. <3
Herrasmiesliiga!
Häät on yksi koskettavimmista asioista, joita keksin ja kun kyseessä on vielä oman rakkaan lapsuudenystävän häät, se tunne on vielä ihan sanoinkuvaamattoman vahva. Olen niin onnellinen rakkaideni puolesta ja toivon heille pitkää ja onnellista yhteistä elämää. <3
Elokuun viimeisiin hetkiin kuului myös ystäväni Sonjan uuden vaatemalliston "sonjatanalia" lanseeraustilaisuus! Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä tästä rohkeasta ja intohimoisesta naisesta, joka uskaltaa tehdä unelmastaan totta! <3
Kuten Sonjaa yllä kuvailin, myös hänen vaatemallistonsa on herkkä, intohimoinen ja rohkea. Ei mitään liikaa, mutta juuri sopivasti sitä jotakin! Ruusu-teema toistuu jokaisessa vaatekappaleessa ja osassa naamioituu vaatteisiin pelkistetymmin ja osassa sillä oikein mässäillään. Vaatteet ovat uniikkeja kapaleita, jotka on valmistettu käsityönä Suomessa.
Instagramista @sonjanatalia voi käydä fiilistelemässä vielä lisää kuvia näistä upeista uniikeista vaatteista!
Lanseeraustilaisuus järjestettiin Jan Mayen laivalla ja tilaisuus oli ihanan intiimi ja tunnelmallinen ja päästiimpä näkemään muutama live-esiintyminenkin. Hyvä porukka, kauniita vaatteita ja livemusiikkia. Niistä on hyvät kesän päätöskekkerit tehty! Kiitos upeista kokemuksista kaikille kesää kanssani viettäneille. <3
Moni on arvuutellut mun blogin tulevaisuutta ja olen sitä itsekin tässä arvuutellut puoleen jos toiseenkin. Mulla on tällä hetkellä niin paljon ohjelmaa ja onnellisia hetkiä netin ulkopuolella, että jotenkin tänne netin syövereihin ei haluaisi tuhlata aikaa laisinkaan.
Blogi oli mulle joskus paikka, jonne pääsin rauhoittumaan omien ajatusteni kanssa ja tämän valkoisen pohjan avaaminen toi mulle iloisen ja inspiroituneen olon. Tällä hetkellä kuitenkin jo ennen kirjoittamisen aloittamista ajattelen enemmänkin, kuinka monta tuntia tämä vie multa niistä elävän elämän hetkistä. Koska tänne kirjoittaminen ei tunnu enää yhtä voimaannuttavalta ja inspiroivalta, en aio väkisin yrittää raapustaa tänne juttujani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aion nyt kokonaan lopettaa, sillä blogi on mulle täynnä tärkeitä muistoja ja toivoisin, että se voisi olla jatkossakin paikka, jonne voin näitä ihania elämäni hetkiä tallettaa. Tahdon kuitenkin ilmoittaa, että blogi ei tule enää olemaan säännöllinen harrastukseni, vaan kirjoitan tänne silloin, kun se tuo mulle iloisen ja inspiroituneen olon.
Kiitos kaikille vuosien aikana mukana "eläneille" ja varsinkin niille, jotka osallistuivat keskusteluun kommentoimalla, kyselemällä ja kritiikkiä antamalla. Olen oppinut teiltä kaikilta yllättävän paljon, mutta eniten blogi on opettanut mua tutustumaan kunnolla itseeni. Kun melkein kaiken laittaa tapetille, joutuu väkisinkin tarkastella itseään, omaa käytöstään, omia arvojaan ja asenteitaan joka kantilta yhdessä muiden kanssa. Tahdonko olla tälläinen ihminen? Ovatko nämä asiat minulle todella tärkeitä? Millainen pukeutuminen on hyväksyttävää? Olenko hyvä vai paha ihminen? Miksi tahdon tuoda elämääni julki muille? Tekeekö seurani minulle hyvää? Määrittääkö seurani minua ihmisenä? Ovatko elintapani minulle hyväksi? Treenaanko liikaa vai liian vähän? Syönkö oikein... Ja jatkuu. Kun muut kyseenalaistavat omaa toimintaa, sitä alkaa väkisinkin itsekin pyörittelemään suunnasta ja toisesta. Blogin avulla olen siis summannut ihan jokaista elämäni osa-aluetta ja lähes jokaista ruumiinosaanikin ja uskon, että tällä hetkellä tiedän paremmin kuin koskaan kuka minä olen, millaisia arvoja ja tavoitteita kohti tahdon kulkea ja mikä on minulle sopiva tapa elää elämääni.
Tällä hetkellä naputtelen tietsikkaa sängyssäni peiton alla, kuuntelen sateen ropinaa pihalta ja napostelen kirsikkatomaatteja ja oliiveja (täydellinen duo). Oloni on iloinen ja rentoutunut. Kuulostellaan taas, kun kirjoitusinspiraationi on seuraavan kerran otollinen. <3
Niinhän siinä sitten kävi, että se kesä meni ja loppui jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Elokuun puoliväli taisi olla itselläni se hetki, kun kesän odottelun sijaan aloin valmistautua syksyn tuloon. Silloin ostin Zaran alennuksista itselleni ihanan nahkatakin syksyä varten, jonka otinkin sitten samantien käyttöön, koska kelit niin sallivat. Jotenkin musta kesä piti sisällään kuitenkin yllättävän paljon kauniita päiviä, oli kuin lämpöinen kevät. Hellelukemat eivät ehkä kohonneet edes sinne parinkymmenen tuntumaan, mutta päivät olivat kirkkaita ja suurimmaksi osakseen sateettomia. Kesä tuntui myös jotenkin pidemmältä kuin edeltävät, vaikka mulla kyllä riitti tekemistä vaikka kuinka!
Tälläisen vähän vilpoisemman kesän jälkeen musta on kuitenkin helpompi ottaa syksy vastaan. Viileisiin iltoihin on jo tottunut ja kesästä ei ole niin vaikea luopua. Innostus syksyä kohtaan on kuitenkin entisellään ja tähän ruhoon syyskuun alkaminen pisti ainakin puhtia roppa kaupalla! Sali luistaa paremmin kuin aikoihin, vaatekaapin rivistöt ovat siistinnän ja karsinnan alla (kirppispöytä tulossa) ja koulu- ja työkuvioihin löytyy taas enemmän motivaatiota.
Koska ei ole tullut loppukesästä paljon kirjoiteltua, ajattelin, että on turha koittaa takautuvasti kertoa kaikesta yksityiskohtaisesti. Siispä teen näin alkuunsa kuvakoosteen ja availen hieman kaikkia näitä ihania hetkiä samalla kuvateksteihin.
#tiikerimeneenaimisiin
Meidän Tikru on lapsuudenporukkani ensimmäinen naimisiin mennyt! Tuntuu hullulta, että tämä alkaa olla nyt ajankohtaista, kun ensi kesälle on jo porukallamme seuraavat häät edessä. Huiii... kaipa se täytyy hyväksyä, että meidän naperot ovat kasvaneet aikuisiksi naisiksi. <3
Pidettiin Tiialle aka Tikrulle lempinimen teeman mukaiset polttarit, eli tikrupolttarit.
Oltiin saatu polttareiden suunnittelua varten alustavasti toive, että jotakin vauhdikasta ohjelmaa eikä todellakaan baaria! Toteutettiin nämä toiveet mielestäni onnistuneesti.
Karvakamu. <3
Pääohjelmanumeromme nimittäin oli Messilän vesiurheilu pisteellä, jossa polttaritar pääsi lentelemään lentävällä laudalla ja muu juhlaväki lenteli sillä aikaa vesijetin vetämällä uimapatjalla. Alustavasti oltiin suunniteltu ralliradalle menemistä, mutta polttaripäivälle ei ollut vapaata aikaa, niin annettiin ralliajeluun sitten lahjakortti vielä lahjaksi iltasella.
Muuten päivä pitikin sisällään aika perinteistä ja rentoa ohjelmaa mökkeilyn, syömisten, morsiussaunan, mökkipelien ja morsiusleikkien parissa. Aivan ihana viikonloppu ja pääsi pitkästä aikaa viettämään aikaa koko meidän suurella jäke-porukalla! <3 Nykyään on monesti vaikeaa saada kaikki kasaan samalle päivälle, mutta eiköhän näitä polttareita ala nyt tulemaan joka kesälle, ainakin siltä vähän vaikuttaa tällä hetkellä! :D
Kesällä myös meidän rakas pikkusiskomme Emma pääsi ripille ja pidettiin suuret perhejuhlat Lahden Upseerikerholla. Paikka oli sama, kuin missä järjestimme isämme 50-vuotis juhlat ja tästä taitaakin tulla meidän perheen vakkari juhlapaikka suuremmalle porukalle. Niin ammattitaitoinen ja ystävällinen palvelu, makuhermoja hivelevät ruuat ja jälkkärit sekä upeat ja toimivat tilat suurenkin porukan tarpeisiin.
Ja sitten niihin kesänpäätöskekkereihin! Viimeistään silloin, kun käynnistyy Blockfest viikko, tietää, että syksy on lähellä.
Ensimmäisenä päivänä olin kokopunaisessa arskoja myöten! Oli meillä Annin kanssa myös tiimifarkkutakit, joissa oli suuri tiikeri selässä ja tämän kesän muodin mukaisesti ruusuja hihoissa - tottahan toki.
Toisena päivänä päältäni löytyi hevikuteet, eli kokomustalla mentiin. Kuvassa näkyy myös tämän kesän lempiostokseni musta nahkatakki! Ymmärrän vihdoin, miksi porukka on aina hehkuttanut aidon nahan nimeen, sillä kyllähän tuo nyt lämmittää ihan eri tavalla kuin keinonahka. Ja tuntuu päällä niin mukavalta!
Tämän vuoden Blockfestit vietettiin tyttötiimillä. <3 Stinan porukat asuvat tampereella aivan alueen kupeessa, joten yövyttiin porukalla siellä ja eipä olisi voinut parempaa sijaintia toivoakaan! :D Kiitos rakkaudet hirmusti viikonlopusta, vaikka noiden festareiden aikana häminää ja jännittäviä tilanteita riitti, oli se silti ikimuistoinen! Ensi vuonna uudestaan vähemmällä jännityksellä. :'D
Bockfesteja vieteiltiin kymmenettä kertaa, joten artistikattaukseen oltiin panostettu entisestään! Lavalla nähtiin mm. Wiz Khalifa, Migos ja Lil Wayne, jotka nostivat menon kattoon ja tunnelman huippuunsa. Hektinen kesä oli repinyt musta voimia sen verran, että siirryin unille molempina iltoina jo puolenyön aikoihin, mutta festarialueella pysyin hereillä sentään meininkien loppuun asti. :D
Seuraavaksi päästäänkin sieltä polttareista niihin häihin! Oijoijoi... mä olin jo heti aamusta ihan herkistyneessä tilassa ja itkuksihan se meni. Automatkalla kirkolle vielä hymyilytti ja jännitti, mutta kirkon penkkiin istuessa alkoi jo silmäkulmat kostua. Ja kun meidän Tiikerililja sieltä sitten marssi kohti alttaria, mä meinasin pillittää ääneen. :D Vertti taputteli vuorotellen mua ja Tynskiä selkään ja pidin huolen, etten vahingossakaan vilkaissut Tiipeä tai Tynskiä, koska tiesin, että silloin Niagara repeäisi.
Juhlapaikka oli kaunis ja tunnelmallinen. Juhlatila, ruuat, tunnelma, koristelut ja miljöö sopi täydellisesti juuri tämän pariskunnan häille ja kaikki sujuikin täydellisesti.
Asuksi juhliin valikoitui pitkä rusehtavan rosa mekko, jossa oli helmassa sivuhalkio ja avoin selkä. Malli ei ollut ehkä sellainen, jonkalaisia yleensä suosin mekoissa, mutta ihastuin tähän täysin!
Tynski ja Tiipe. <3
Herrasmiesliiga!
Häät on yksi koskettavimmista asioista, joita keksin ja kun kyseessä on vielä oman rakkaan lapsuudenystävän häät, se tunne on vielä ihan sanoinkuvaamattoman vahva. Olen niin onnellinen rakkaideni puolesta ja toivon heille pitkää ja onnellista yhteistä elämää. <3
Elokuun viimeisiin hetkiin kuului myös ystäväni Sonjan uuden vaatemalliston "sonjatanalia" lanseeraustilaisuus! Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä tästä rohkeasta ja intohimoisesta naisesta, joka uskaltaa tehdä unelmastaan totta! <3
Kuten Sonjaa yllä kuvailin, myös hänen vaatemallistonsa on herkkä, intohimoinen ja rohkea. Ei mitään liikaa, mutta juuri sopivasti sitä jotakin! Ruusu-teema toistuu jokaisessa vaatekappaleessa ja osassa naamioituu vaatteisiin pelkistetymmin ja osassa sillä oikein mässäillään. Vaatteet ovat uniikkeja kapaleita, jotka on valmistettu käsityönä Suomessa.
Instagramista @sonjanatalia voi käydä fiilistelemässä vielä lisää kuvia näistä upeista uniikeista vaatteista!
Lanseeraustilaisuus järjestettiin Jan Mayen laivalla ja tilaisuus oli ihanan intiimi ja tunnelmallinen ja päästiimpä näkemään muutama live-esiintyminenkin. Hyvä porukka, kauniita vaatteita ja livemusiikkia. Niistä on hyvät kesän päätöskekkerit tehty! Kiitos upeista kokemuksista kaikille kesää kanssani viettäneille. <3
Moni on arvuutellut mun blogin tulevaisuutta ja olen sitä itsekin tässä arvuutellut puoleen jos toiseenkin. Mulla on tällä hetkellä niin paljon ohjelmaa ja onnellisia hetkiä netin ulkopuolella, että jotenkin tänne netin syövereihin ei haluaisi tuhlata aikaa laisinkaan.
Blogi oli mulle joskus paikka, jonne pääsin rauhoittumaan omien ajatusteni kanssa ja tämän valkoisen pohjan avaaminen toi mulle iloisen ja inspiroituneen olon. Tällä hetkellä kuitenkin jo ennen kirjoittamisen aloittamista ajattelen enemmänkin, kuinka monta tuntia tämä vie multa niistä elävän elämän hetkistä. Koska tänne kirjoittaminen ei tunnu enää yhtä voimaannuttavalta ja inspiroivalta, en aio väkisin yrittää raapustaa tänne juttujani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aion nyt kokonaan lopettaa, sillä blogi on mulle täynnä tärkeitä muistoja ja toivoisin, että se voisi olla jatkossakin paikka, jonne voin näitä ihania elämäni hetkiä tallettaa. Tahdon kuitenkin ilmoittaa, että blogi ei tule enää olemaan säännöllinen harrastukseni, vaan kirjoitan tänne silloin, kun se tuo mulle iloisen ja inspiroituneen olon.
Kiitos kaikille vuosien aikana mukana "eläneille" ja varsinkin niille, jotka osallistuivat keskusteluun kommentoimalla, kyselemällä ja kritiikkiä antamalla. Olen oppinut teiltä kaikilta yllättävän paljon, mutta eniten blogi on opettanut mua tutustumaan kunnolla itseeni. Kun melkein kaiken laittaa tapetille, joutuu väkisinkin tarkastella itseään, omaa käytöstään, omia arvojaan ja asenteitaan joka kantilta yhdessä muiden kanssa. Tahdonko olla tälläinen ihminen? Ovatko nämä asiat minulle todella tärkeitä? Millainen pukeutuminen on hyväksyttävää? Olenko hyvä vai paha ihminen? Miksi tahdon tuoda elämääni julki muille? Tekeekö seurani minulle hyvää? Määrittääkö seurani minua ihmisenä? Ovatko elintapani minulle hyväksi? Treenaanko liikaa vai liian vähän? Syönkö oikein... Ja jatkuu. Kun muut kyseenalaistavat omaa toimintaa, sitä alkaa väkisinkin itsekin pyörittelemään suunnasta ja toisesta. Blogin avulla olen siis summannut ihan jokaista elämäni osa-aluetta ja lähes jokaista ruumiinosaanikin ja uskon, että tällä hetkellä tiedän paremmin kuin koskaan kuka minä olen, millaisia arvoja ja tavoitteita kohti tahdon kulkea ja mikä on minulle sopiva tapa elää elämääni.
Tällä hetkellä naputtelen tietsikkaa sängyssäni peiton alla, kuuntelen sateen ropinaa pihalta ja napostelen kirsikkatomaatteja ja oliiveja (täydellinen duo). Oloni on iloinen ja rentoutunut. Kuulostellaan taas, kun kirjoitusinspiraationi on seuraavan kerran otollinen. <3