Päivä Buddyjen kanssa

No niin, täällä ollaan taas turvallisesti "kotona"! :D Saavuttiin siis tänään takaisin Phukettiin 6 päivän Krabilla reissailun jälkeen. Oon jotenkin aivan poikki tällä hetkellä, vaikka meidän reissu ei nyt mitään ihan tavattoman suuria rutistuksia vaatinut, vaikka kutsuinkin sitä kokoajan reppureissailuksi. Olihan mulla sentään se reppu. Muuten kyllä kuljettiin aikalailla turvallisesti busseilla, takseilla ja veneillä eri valmiiksi suunniteltuihin määränpäihin ja varsinaista reilailua ei siis tapahtunut kovinkaan massiivisissa määrin. Tuolta reissulta riittäisi taas kerrottavaa vähintäänkin yhden romaanin verran, mutta koitan jakaa sen pienempiin pätkiin ja kertoa hieman eri rannoista ja muista paikoista, joissa ehdittiin käydä. Krabista jäi jokatapauksessa tosi hyvät fiilikset ja muistot ja vietinkin tuolla yhden parhaista päivistäni koko reissun aikana. Lisää kuulette myöhemmin, sillä mulla on vielä muutama muukin mukava muisto jaettavana ennen sitä!

Viime sunnuntaina siis tuli vieteltyä normaalin möhöilylöhöily päivän sijaan hieman erilainen päivä. Saatiin koulusta siis yhdellä kurssilla omat thaimaalaiset buddyt, joiden kanssa ollaan sitten miittailtu nyt muutamaan otteeseen. Mun ja Saanan buddyt kutsui meidät sitten viettämään viime sunnuntain ja he olivat suunnitelleet kaikenlaista ohjelmaa päämme menoksi. :D







Ensimmäisenä suuntasimme Chalongin temppeliin, joka sijaitsi ihan lähistöllämme. Meidän ei ensin ollut tarkoitus edes käydä tuolla, mutta buddyt olivat suunnitelleet seuraavaksi etapiksemme auringonlaskun ihastelun ja meidän piti tappaa hieman aikaa sitä ennen. Musta oli kuitenkin todella mielenkiintoista käydä tuolla ja temppeli ja sen ympäristö olikin upean koristeellinen ja kaunis.



Sisällä pienemmässä rukoushuoneessa oli tälläisiä vahanukke- teoksia joistakin ilmeisesti hyvin merkittävistä henkilöistä ja Saana luuli noita ensin eläviksi ihmisiksi ja ihmetteli, miten he pystyivät olla räpyttämättä silmiään niin pitkän aikaa. Buddymme saivat pienoisen hepulin, kun tajusivat että noita luultiin ensin oikeiksi ihmisiksi! :D





Thaimaassa ei ole kuulemma juurikaan perinteisiä kulkukissoja tai koiria, sillä heidän kulttuurissaan kaikista elukoista pidetään huolta ja myös omistajan puutteessa olevista kissoista ja koirista huolehditaan ainakin perustarpeiden suhteen. Temppelin pihalla bongailtiin tälläisiä veijareita ja mun kissakuume kohosi taas nollasta sataan. Yyyy.







Jos temppeli oli ulkoa hieno, niin sisältä se vasta hieno olikin! Saavuttiin kokoajan toinen toistaan koristeellisempiin ja hienompiin huoneisiin ja kerroksiin.



Eikä temppelin puutarhakaan ollut lainkaan hullumpi. Päästiin itseasiassa seuraamaan kolmen eri seurueen hääkuvauksia tuolla vierailumme aikana!







Seuraava etappimme olikin sitten Promthep Cape näköalatasanne, jolta on aivan uskomattoman kauniit näköalat alas merelle ja rannoille. Oltiin käyty tuolla ensimmäisten orientaatiopäiviemme aikana luokkamme kera pikaisella käynnillä, mutta iltanäkymät tuolta olivat jotakin aivan sanoinkuvaamatonta!



Lähdettiin siis vaeltamaan tuonne alas kallioiden päätyyn katselemaan auringonlasku ja vaikka alkuunsa näyttikin, ettei matka tulisi olemaan kovin pitkä, kesti sinne tarpomisessa varmaan puolisen tuntia ja välillä maasto oli melko vaikeakulkuistakin. Muutaman kiipeilyn, kuvaussession ja vesipullon jälkeen päästiin vihdoinkin tuonne alas ja näkymät olivat kyllä jokaisen hikipisaran ja kiveen potkaistun varpaan arvoiset!





Pakkohan sitä oli olla vähän myös turistinakin liikenteessä, vaikka paikallisten kanssa pyörittiinkin.



Ja sitten niihin auringonlasku näkymiin. Musta tuntui, että pidättelin välillä hengitystä, kun katselin tuota valopallon laskeutumista. Ei kyllä tuu kovin montaa elämäni aikana koettua näkyä mieleen. Tää oli kyllä jotakin niin upeaa, että mä vaan istuin hiljaa ja olin kiitollinen ja jotenkin niin onnellinen kaikesta.



Toi olis ollut maailman romanttisin näky jonkun murusen kainalossa, joten oltiin sitten Saanan kanssa toistemme murusia tuona iltana. :'D





Meillä oli myös hyvin pikkuista seuraa tarkkailemassa auringonlaskua.





Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja pikkuhiljaa aurinko painui vesirajaan ja alkoi tulla kiire patikoida takaisin ylätasanteelle.







Kun aurinko laskee, niin pimeä saapuu. Saapuu muuten ihan pirun nopeasti! Vaikean maaston vuoksi pistettiinkin sitten töpinäksi ja edettiin melko vauhdilla takaisinpäin. Parasta mahdollista hyötyliikuntaa noissa maisemissa ja tunnelmissa.









Pakkohan mun oli kuitenkin pysähdellä hetkeksi joka väliin kuvailemaan näitä maisemia! Ei tälläistä voi mitenkään nimittäin selittää jälkeenpäin, että mitä sitä tuli nähtyä. No tämmöistä näin!



Auringonlaskun jälkeen oli aika suunnata Phuket Townin Night Marketeille hakemaan hieman iltasapuskaa. Buddyjen heti ensimmäinen kysymys taisikin olla siellä, että ollaanko syöty ikinä ötököitä! :D Toto tarjoutui vieläpä maksamaan meille pussillisen silkkitoukkia, kun oltiin ehkä hieman epäileväisen näköisiä näiden kojujen kohdalla.



Syötävähän se sitten oli, kun oli hirmuinen nälkäkin jo!



Ja yllätyin kyllä todella! Eihän tää ollut ollenkaan pahaa. Friteeratut ja maustetut silkkitoukat maistuu mun mielestä sipsin ja perunan sekoitukselta. :D



Mutta kyllä mun on pakko myöntää, että tää suklaa-juustokakku maistui kuitenkin paremmin mulle kuin nuo matoset. Päästiin maistelemaan myös mun buddyn lempi nuudeliruokaa, jotakin makeita perunapalleroita ja sokeriruokomehua. Kaikki meni alas!

Ihan älyttömän tapahtumarikas ja hauska päivä buddyjen kanssa ja lähden varmasti myös ensi kerralla ilomielin mukaan, jos ja kun kutsu käy! Nyt vihdoin unille, kello lähentelee täällä jo yhtä yöllä ja mua ei väsytä jotenkin ollenkaan. Huomenna kuitenkin aikaisin taas kouluun, joten yritettävä on. Öitä, kuulostellaan taas pian ja kivaa uutta viikkoa. <3

Phi Phi Islands - Part 1

Part 1, koska näitä on tulossa vielä ainakin part kakkonen, ellei jopa part kolmonenkin. Ollaan nimittäin reissaamassa tuonne seuraavan kerran jo parin viikon päästä Asia Exchangen vaihtariporukan kanssa, jeee! Tämä ensimmäinen käyntimme olikin vain päiväreissu, joten on ihanaa päästä tuonne uudestaan kunnolla ajan kanssa pyöriskelemään. Olen kuullut, että Phi Phin iltameiningin tulishowt ja vastaavat on koettava ehdottomasti Thaimaassa käydessään.

Phi Phille suunnattiin siis yhdeksi päiväksi tyttöjen kera, sillä saatiin meidän opettajalta yhteystiedot henkilöön, joka järkkäsi päiväreissuja saarille vain 500b hinnalla, johon siis sisältyi taksimatkat satamaan ja takaisin sekä venekuljetukset.



Heräsimme tuona aamuna jo kuuden maissa, kun seitsemältä lähti taksi huristelemaan koulultamme satamaan päin.







Laiva, jolla saarille seilasimme, oli ihan hyvässä kunnossa ja onneksemme keulaa ei oltu vielä varattu laivaan astuessamme! Pääsimme siis aitiopaikoille seuraamaan matkan etenemistä ja samalla nukuttiin tuolla pienet päikkärit ja oteltiin aurinkoa. Matka saarille kesti vähän vajaa pari tuntia, joten siinä ehti hyvin fiilistellä meren kulkua.





Mä jotenkin rakastan noita kaikkia laiva, vene, purjehdus ja vaikkapa soutuvene matkoja ulkomailla! Mä voisin vain monta tuntia katsella merta, sen elämää ja maita ja saaria sen ympärillä. Nytkin roikuin koko matkan tuolla ihan keulan päädyssä ja roikottelin jalkojani meren päällä. Kerroinkin tytöille jälkeenpäin, että jossakin vaiheessa kun kaikki muut nukkuivat aurinkoa ottaen mua alkoi vain itkettämään siellä roikkuessani, kun oli jotenkin niin onnellinen fiilis.Tuuli tuiversi tosin sen verran vauhdilla silmiin, että silmät kyynelehtivät jo muutenkin. :D





Kovaa tutkaa pidin päällä, mutta sen kummoisempia meren eläimiä en bongaillut kuin pari sellaista lentokalaa, jotka singahtivat laivan kanssa samaan tahtiin ilmoille. Ainiin ja yhden meduusan näin myöskin! Sen sijaan vastaan tuli muita purjehtijoita ja veneilijöitä ja pieniä saarinyppylöitä. 



Vaikka laivamatkat ovatkin mulle yksi noiden reissujen kohokohdista, oli silti mukava päästä satamaan ja tutkimaan vihdoinkin Phi Phi Saaria!



Sataman lurjukset koittivat valehdella meille, ettei satamasta pääse millekään rannalle muulla kuin pitkähäntävenetakseilla, mutta eräältä kojun naiselta kysyessäni saatiin vastaus, että parin minuutin kävelymatka suoraan eteenpäin ja lähin ranta löytyi. 





Ranta oli ihan ok, vesi oli supermatalaa ja kirkasta ja ympäristö oli kaunis. Kuultiin kuitenkin ylemmän kuvan kallion takaa löytyvän pieni hiljainen rantapoukama turkoosilla vedellä ja värikkäillä kaloilla varusteltuna, joten sinnehän oli sitten aivan pakko päästä!



Maksettiin venetaksista luultavasti ihan ylihintaa, mutta oltiin siinä vaiheessa niin malttamattomina, että haluttiin vain suoraan rantailemaan tuolle pienelle unelmabiitsille.



Ja kannattihan se lähteä! Mä hihkuin ääneen, kun lähestyttiin tuota rantaamme ja enpä oo varmaan kuin muutaman kerran elämässäni nähnyt yhtä turkoosia ja kirkasta vettä kuin tuolla. Lisäksi koko tuo rannan ympäristö ja tunnelma oli aivan ihanan eksoottinen.





Hyppy veden kautta rantaan, rantaliina taistelutantereelle, läpsyt irti jaloista ja mereen!
















Sanottaisko niin, että tuossa vaiheessa oli melko onnellinen olotila!



Kun oltiin ehditty tarpeeksi alkuhäminöidä rantavedessä, tytöt lähtivät snorklailemaan lähistölle ja minä ja Suski siirryttiin tutkiskelemaan rannan ympäristöä.



Musta on aina kaikkein parasta varsinkin tuollaisilla vähän enemmän luonnonrannoilla lähteä tekemään omia pieniä tutkimusretkiä ja yrittää löytää hieman elämää.




Löytyihän sitä, kunhan osasi etsiä vain oikeista koloista! Mä oon uhonnut täällä, että pyydystelen vielä joku päivä nyrkin kokoisen ravun, mutta kun sellainen nyt sitten tuli vastaan, ei se ollutkaan mun kanssa ihan samaa mieltä asiasta. Jo kun lähestyin tuota kameran linssin kanssa se nosti saksensa ilmaan ja alkoi sylkeä suustaan vettä (ilmeisesti?). En ollut koskaan nähnyt vastaavaa ja päätinkin, että tämän kaverin kanssa meidän ei tarvinnut tehdä tuon lähempää tuttavuutta. Tuo ei siis muiden rapujen tapaan lähtenyt mua edes karkuun, vaan jäi paikoilleen uhmailemaan mua saksineen ja vesisuihkuineen.





Lisäksi tuon rannan vesi oli niin kirkasta, että pinnalta pystyi seurata hyvin kalojen menoa ilman snorkkeleitakin. Vähän kyllä harmitti, etten ollut itse ostanut matkaan snorkkeleita!







Lähtisin tuonne ihan koska vain uudestaan, enkä malttaisi odottaa tulevaa reissuamme uudelleen kyseisille saarille. Tuolla on varmasti vielä niin paljon uutta nähtävää, kun heti ensimmäinen pikkupoukamakin oli näin täydellinen tapaus!







Paluumatkalla rynnättiin välittömästi taas keulaan kamojemme kera, jotta kukaan ei ehtinyt varata "paikkaamme". Hauskaa olikin sitten huomata, että tulikin ensin rynnättyä väärän laivan keulaan. Viereinen paatti olikin sitten se omamme. :D

Pikkuvinkit ennen Phi Phi matkaa:

Saaret ovat ihan ylihinnoiteltuja, joten kannattaa pakata vaikkapa jotakin evästä mukaan matkaan

Kannattaa ostaa snorkkelit mukaan, sillä monella rannalla on aivan ihanat snorklausmahdollisuudet ja meidänkin rantapoukama oli täynnä erilaisia pieniä värikkäitä kaloja ja muita mereneläviä

Kannattaa lähteä ehdottomasti kurkkimaan noita pienempiä poukamia, sillä sieltä voi löytyä oikeita helmiä!

Yöelämä on kuulemma ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Eikä vain vauhdikkaiden iltabileiden takia, vaan kaiken sen ohjelman vuoksi, jota saarilta iltaisin löytyy. Sitä odottelenkin vielä tulevalta reissultani tuonne!