Yrittänyttä ei laiteta

Tätä on mietitty pitkään. Tätä on vastustettu koko sydämestä ja toisaalta kutkuttavasti leikitty ajatuksella. Tänään ajatus iski ehkä vahvempana kuin koskaan: Miksi ei?

Aion siis kokeilla blogin pitämistä vaikka osa minusta pelkää ja vastustaa ajatusta voimakkaasti. Tiedän suurimman osan blogin pitämisen hyvistä ja huonoista puolista, sillä muutamalla ystävälläni ja perheenjäsenelläni on myös blogi. Aikaisemmin en uskaltanut perustaa blogia juurikin näiden monien huonojen puolien takia, mutta kokeillaan.

Näin alkuun olen varmasti hyvin sekava postauksieni suhteen ja haen varmaan pitkään omaa tyyliäni. En edes vanno jatkavani tätä vastoinkäymisistä huolimatta, vaan saatan lopettaa heti koko touhun, kun vähänkin suurempi negatiivinen fiilis hiipii takaraivoon.

En tiedä miksi tein tämän nyt ja mitä tarjottavaa minulla on tämän kautta muille, mutta tahdon kokeilla. Perheenjäsenieni kautta bloggaaminen on ollut jollakin tapaa todella pitkään läsnä elämässäni, joten oman blogin perustaminen on jotenkin luonnollinen jatkumo.

Blogini linja:

- Yritän olla mahdollisimman aito oma-itseni, mutta kuten varmasti ymmärrätte, en tahdo tuoda liikaa elämästäni julki netissä.

- En aio julkaista yhtäkään mielestäni epäsopivaa kommenttia blogissani. En sellaista, mistä itselleni tai kenellekkään voi tulla paha mieli tai muuten negativinen olo. Mietin vielä, laitanko kommentointia edes mahdolliseksi esimerkiksi anonyymeille käyttäjille.

- En tahdo tai osaa luokitella tätä mihinkään kategoriaan. Tämä on vaan blogi: vähän sitä, vähän tuota ja paljon tätä.

- Uskallan yrittää ja uskallan myös lopettaa, jos tämä ei sopinutkaan minulle.

Näihin tunnelmiin päätän nyt - kuulostellaan lisää myöhemmin