maanantai 28. huhtikuuta 2014

Koti on siellä missä sydän on

 Iltaa kaikille!

Fiilikset alkavat olla aika korkealla, sillä perheeni Saksasta saapuu pian Suomeen. Tästä viikosta tuleekin aikamoinen, kun on kaikenlaista tapahtumaa tiedossa. Perheen saapuminen, vappu ja ristiäiset.

Moni varmaan tietääkin siskoni blogin kautta, että perheeni äitini puolelta muutti noin kolme vuotta sitten asumaan Saksaan. Ulkomailla asumisen kutkutus oli kytenyt perheeni mielessä jo useita vuosia, ja kun tilaisuus sitten isäpuoleni työpaikan puolesta tuli, siihen tartuttiin jännittävin mielin. Vaikka asiasta oltiin paljon aikaisemmin puhuttu, todellisen päätöksen tultua julki ajatukset eivät tahtoneet pysyä mukana.


Asuttiin tuohon aikaan vielä vanhempien luona, joten tilanne herätti monta suurta kysymystä. Lähdenkö itse mukaan Saksaan asumaan? Minne muutan, jos jään Suomeen? Kuinka kestän ikävän perhettäni kohtaan? Miten pärjään ilman äitiä elämässä? Säilyykö läheinen suhde pieniin sisaruksiini?

Muuton aikoihin en ollut parisuhteessa, lukio oli juuri ohi ja minulla ei ollut oikein mitään muutakaan ehdotonta pakotetta pysyä Suomessa. Päätin kuitenkin jäädä Suomeen asumaan, sillä en ollut valmis jättämään ystäviä, isän puolen perhettäni ja muuta elämääni Suomessa. Koen tehneeni oikean valinnan, sillä asiani Suomessa ovat tällä hetkellä todella hyvin, ja Saksaan pääsee vierailemaan "toiseen kotiin" lähes aina, kun raha- ja elämäntilanne niin sallii.


Muutosta ilmoitettiin kesällä ja seuraavana kesänä muutto olikin sitten ajankohtainen. En jotenkin pystynyt sisäistämään asiaa kunnolla, ennenkuin muutto päivä todella tuli. Olimme toki keskustelleet ja järjestelleet asioita valmiiksi muuttoa varten, mutta ensimmäiset kunnon vollotusitkuvesiputoukset hyökkäsivät vasta samana päivänä, kun perheeni nousi muuttolaivaan.


Pahimmalta tuntui pikkusisaruksieni lähtö, sillä lapset kasvavat niin nopeasti ja pelkäsin, etten pysty olla mukana seuraamassa tätä kasvua. Pienet olivat minulle erityisen läheisiä, kuin omia lapsia, sillä olin viimeiset kesät hoitanut heitä "kesätöikseni" arkipäivät yksin.


Yllättävää oli huomata, miten nopeasti tilanteeseen sopeutui ja muutosta alkoi löytää kokoajan uusia hyviä puolia. Saan kokea uuteen maahan ja kulttuuriin tutustumista perheeni kautta ja kanssa. Saksaan saa mennä kyläilemään monta kertaa vuodessa, mikä on aika elämää rikastuttavaa. Sisarukseni oppivat nopeasti puhumaan täydellisesti uutta kieltä, mikä rikkaus tämäkin!


Nykyään minusta tuntuu vain mukavalta, että minulla on perhettä muuallakin kuin Suomessa. Tämä on avartanut paljon maailmaa minulle. Olin muuton aikoihin muutenkin aikuistumisen/itsenäistymisen kynnyksellä siinä 18-vuotiaana, joten kotoa pois muuttaminen tuli ihan hyvään saumaan ikääni nähden. Tosin, jos perheeni olisi jäänyt Suomeen asumaan, olisin varmasti asunut vielä pari vuotta saman katon alla.


En sulje pois sitä, ettenkö itsekin voisi jonakin päivänä muuttaa asumaan ulkomaille, mutta tällä hetkellä Suomessa asuminen ja mahdollisimman paljon matkustaminen riittää minulle oikein hyvin. Olen etuoikeutettu, sillä minulla on käytännössä neljä paikkaa, joita voin kutsua kodikseni. Isäni koti, Saksan koti, oma koti ja siskon (+ex-kämppiksen) koti.


 Koti on siellä missä sydän on. <3 

24 kommenttia:

  1. Ihana postaus:) Voin vaan kuvitella miten rankkaa olisi jos oma perhe muuttais ulkomaille, tai siis kun itselläni on myös nuoria sisaruksia isän puolella! Mut tosi hyvä että ootte hyvin sopeutunu, tai no kaikkeenhan sitä varmasti pikkuhiljaa sopeutuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se rankkaa, mutta on tämä tuonut paljon hyvääkin elämään! :)

      Poista
  2. Ihanaa, että teillä on tuonsopeutuminen mennyt hyvin. Ja tuo on kyllä niin rikkaus, kun on sukulaisia ulkomailla! Juurikin kun pääsee kyläilemään ja näkemään toista kulttuuria, vaikka välimatka on välillä varmasti raastava :) itseänikin kiinnostaisi ulkomaille muutto, saa nähdä minne elämä vie ;o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Totta, olishan se hienoa asua joskus itsekkin ulkomailla. :)

      Poista
  3. Mulla on itse asiassa vähän samanlainen elämäntilanne, kun munkin äidin puolen perhe muutti pari vuotta sitten pois Suomesta. Ihan hauska huomata kuinka samanlaisia ajatuksia meillä on ton asian suhteen :D Ne yhteiset hetket perheen kanssa on kyllä kultaakin kalliimpia ja niitä arvostaa nyt jotenkin ihan eri tavalla kuin ennen <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löytyy ihmisiä, jotka voivat samaistua täysin tilanteeseen. Niinpä, yhteisistä hetkistä on tullut ihan älyttömän tärkeitä nykyään :)<3

      Poista
  4. Huhhu piti ihan pidättää kyyneliä lukiessani postausta. Kirjoitit niin kauniisti ja fiilis välittyi, kaipuu perhettä kohtaan, tunteet heidän muuttopäivänä..
    Taitaa mulla vähän hormonit jyllätä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkin pidättelin tätä kirjoittaessa.. :D :')

      Poista
  5. Ihana tunnelma välittyy sekä tekstistä että kuvista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sain tunnelman välitettyä ruudun toisellekkin puolelle. :)<3

      Poista
  6. aivan ihana postaus!:') oli tosi mukava lukea tälläistä postausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit miten kiva kuulla että on mieleen! :)

      Poista
  7. Ihana postaus! Luen samaa pääsykoetta varten kuin sinä, tosin eri paikkakunnalle. onko materiaali sinusta vaikea? Itse olen lukenut vasta fazerin vuosikertomuksen kerran, tuntuu että aika loppuu kesken

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Aloitin myös siitä vuosikertomuksesta ja nyt olen enkunkielisen materiaalin alussa ja ihan sairaaltahan toi nyt vaikuttaa.. Pelkkää tylsää kylmää faktatekstiä sadan sivun verran.. ton parissa tulee vietettyä monta uuvuttavaa tuntia ja päivää.

      Poista
    2. Niin vähän arvelinkin:( lukuintoa sulle, toivottavasti päästäis molemmat kouluun sisään! Tsemppiä <3!

      Poista
    3. Kiitos, paljon tsemppia sullekkin<3

      Poista
  8. Meinaatko tehdä kyselypostausta lähiaikoina? Varmaan useammalla kuin vain minulla paljon kysymyksiä tuoreelle bloggaajalle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan ihan lähiaikoina, mutta varmasti jossakin vaiheessa. :)

      Poista
  9. mistäköhän johtuu etten pysty alkaa seuraamaan sun blogiasi ? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos bloggerin kautta seuraamisesta puhut niin kannattaa koittaa sieltä bloggerin hallintapaneelin kautta. Sieltä pystyy lisäämään blogeja, joita haluaa seurata, kun kopioi blogin osoitteen sinne :) Toivottavasti toimii!

      Poista
    2. En osaa yhtään sanoa.. :( Mulla on välillä samanlaisia ongelmia muiden blogien suhteen ollut. Kokeile joo tuota toisen anon antamaa vinkkiä, se on usein toiminut itsellänikin! :)

      Poista
  10. Ihana postaus:) hei kysyisin että onko hiuksissasi oma väri? Tai jos värjäät niin onko joku tietty väri?:) sulla on tosi kauniit hiukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Värjään hiuksia noin 3-4kk välein Swartzkopfin vaaleille hiuksille tarkoitetuilla raidoitusaineilla. Taputtelen myös välillä raidoitusainetta tyvikasvuun juuri ennen värin pois pesemistä, niin se antaa asteen vaaleamman värin tyvellekkin. :)

      Poista
  11. Ihana tuo sininen bleiseri nuilla kultaisilla yksityiskohdilla, mistä se on?? :)

    VastaaPoista