Paluu maan pinnalle

Mä oon viime päivinä ajatellut asioita varmaan enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Olen käynyt läpi ihan jokaisen tunteen maanisesta hysteriasta epätoivoon ja suunnattomasta surusta helpotukseen. Tälläkin hetkellä päässä on niin paljon erilaisia ajatuksia, ettei näitä voi oikein edes sanoiksi pukea. Halusin kuitenkin tulla kertomaan hieman ajatuksia, joita tässä on tullut pyöriteltyä päässä viimeisten päivien aikana.



Viimeisen vuoden aikana olen kokenut ihan mielettömän paljon hienoja juttuja. Olo on ollut suorastaan voitokas ja erittäin onnellinen. Elämässäni on tapahtunut paljon uusia asioita, joita en olisi koskaan voinut kuvitellakaan kokevani. Olen elänyt näitä hetkiä vahvasti yhdessä blogi-minäni kanssa. Olen kantanut kameraani mukanani joka ikiseen kokemaani tapahtumaan ja hetkeen, jota elän. En väitä, ettenkö olisi nauttinut tästä. Löysin ihan mielettömän ihanan harrastuksen, josta nautin täysin rinnoin. Blogiin kirjautuessa fiilis on aina ihan loistava ja itsensä toteuttaminen tämän kautta on ollut luontevaa ja kaikin puolin mukavaa.



Samalla kuitenkin olen elänyt tietynlaisessa haaveiden pilvessä, jos näin voi edes sanoa. Blogimaailmaan on helppo kadota. Vaikka olenkin ollut läheisilleni ja ympärilläni oleville paikalla, en ole kuitenkaan ollut täysin oma itseni ja läsnä. Muutama lapsuudesta asti vierelläni kulkenut ystäväni on viimeisten päivien aikana hieman avannut silmiäni ja kiitänkin heitä tästä suunnattomasti. Silmäni ovat jotenkin auenneet tähän tilanteeseen ihan uudella tavalla, jota en olisi varmaan innostuksissani varmasti edes itse huomannut, ennenkuin olisin jo liian syvällä jossakin, minkä olen ympärilleni rakentanut.

Olen melko maanläheinen ihminen, vaikkei sitä ehkä kovin moni uskoisikaan kaiken tämän tilpehöörin ja pakkelin alta. Viimeisen vuoden aikana se maanläheinen Essi on meinannut vaan vähän hukkua tähän maailman menoon. Täällä on kuitenkin sisällä hyvin tunteikas, ajattelevainen ja luontoa ja maailmaa rakastava ja kunnioittava ihminen, joka ei oikeasti tarvitsisi sitä kaikkea pinnallista moskaa, jota ihmiset ovat tähän maailmaan luoneet. Blogi, jos mikä, on kuitenkin juurikin tätä melko pinnallista moskaa suurimmaksi osakseen. Toivonkin koko sydämestäni, että saisin tuotua tänne hieman niitä oikeasti kauniitakin asioita ja arvoja maailmassa esille.



Siinä vaiheessa, kun huomaa, että jokainen kiva juhla tai tapahtuma alkaa näyttää hyvältä mahdollisuudelta postaukselle, jokainen kaunis maisema tai rakennus alkaa näyttää hyvältä taustalta asukuville ja edessä odottava ulkomaanmatka vaikuttaa täydelliseltä tilaisuudelta miljoonalle blogikuvalle, ollaan jo vähän liian syvällä tässä maailmassa.



Ja mä en halua elää elämääni näin. Mä en halua odottaa jokaista kivaa tapahtumaa elämässä vain siksi, että pääsisin katselemaan sen linssin läpi. Haluan tuntea jokaisen hauskan hetken joka solullani ja nauttia niistä hetkistä siksi, että ne on tärkeitä mulle tässä elämässä. En siksi, että saisin ikuistettua mahdollisimman monta hauskalta tai hienolta näyttävää kuvaa niistä.

 
Blogini ei ole ollut mistään kaikkein "vaaleanpunaisimmasta maailmasta" koskaan ja täällä onkin saanut seurata melko realistisesti kuvia ja tunnelmia juhlien tuiskeesta ja elämän huiskeesta. Silti, tahdon kuitenkin palata vieläkin enemmän maan pinnalle ja olla elämän hienoimmissa hetkissä läsnä ihan koko sydämestäni.



Blogia en ole todellakaan lopettamassa, sillä tämä on tuonut arkeeni paljon iloa ja intohimoa, sekä monta upeaa ihmistä, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia maailman menoista. Haluan kuitenkin tuoda blogini vieläkin enemmän takaisin siihen aitoon elämään ja meininkiin ja keskittyä siihen, ettei tämä hauska iloinen harrastus muutu missään vaiheessa elämääkin tärkeämmäksi asiaksi.



Aiheeseen liittyen mun on pitänyt katsoa viime päivinä pitkään itseäni peilistä suoraan silmiin. On pitänyt palauttaa mieleen ne asiat, mitkä tässä elämässä ovat mulle oikeasti tärkeitä ja mikä mulle merkitsee eniten tässä maailmassa. Kun tutkiskelin syvimpiä mietteitäni huomasin, ettei mikään näistä pinnallisista asiosta joita täällä pyörittelen, merkitse mulle yhtään mitään sen rinnalla, mitä kaikkea tällä maailmalla on oikeasti meille tarjottavanaan. Uskon, että moni muukin blogia pitävä ymmärtää, mistä puhun, ja varmasti moni muukin pystyy samaistua näihin fiiliksiin.



Samalla on tullut mietittyä paljon tulevaisuuden näkymiä ja tavoitteita ja niitä asioita, joita haluan elämässäni näkeä, kokea ja toteuttaa. Parisuhdekin on ollut tässä vaiheessa suurennuslasin alla ja meillä onkin tällä hetkellä paljon käsiteltävää käynnissä. Asioista on kuitenkin voinut keskustella rehellisesti, aidosti ja rakentavasti ja tällä hetkellä tilanne onkin erittäin hyvä. Paljon on asioita, joista en tulevaisuuden kannalta tiedä vielä hölkäsen pöläystä, mutta tällä hetkellä mieleni on erittäin odottavainen ja toiveikas. Tällä hetkellä en halua tilannetta kuitenkaan enempää puida blogin puolella. Toivottavasti ymmärrätte. <3



Tulevan kesän aikana haluan taas keskittyä täysillä itseeni, läheisiini ja elämästä nauttimiseen. Kamerakin kulkee varmasti mukana menossa, mutta vain niissä mittasuhteissa, että se on itselleni ja kaikille ympärilläni oleville hauska ja vaivaton asia, eikä meininkiä rajoittava tekijä. Olen aina kantanut kameraa mukanani kaikkialle, blogin aloitettua siitä on vaan ehkä tullut vähän liiankin tärkeää, että ne kuvat ovat just eikä melkein onnistuneita. Kuvien laatu ei välttämättä siis tämän kesän postauksissa ole se tärkein asia, vaan se, että kertomissani tapahtumissa ja asioissa on se ihan oikea ja aito tunnelma.



Uskon, että viimepäivinä läpi käymäni asiat ja ajatukset ovat olleet jonkinlainen uuden alku itselleni ja tunnelin päässä ei voi olla muuta kuin parempi huominen. <3