perjantai 13. kesäkuuta 2014

Love story

Kotikaupunkimme on pieni paikka ja ikäluokkamme keskuudessa tunnemme lähes kaikki toisemme jostakin, tai tiedämme toisemme vähintään nimeltä. Ennen kuin tutustuimme Jaakon kanssa, tiesin hänet jo alakoulusta rinnakkaisluokaltani. Yläkoulussa päädyimme sitten samalle luokalle ja tutustuimme toisiimme kunnolla. Nopeasti Jaakosta tulikin yksi parhaimmista ystävistäni luokallamme ja pyörimme yhdessä pienellä porukalla niin koulussa, kuin vapaa-ajallakin. Jaakko on siis ollut mukana elämässäni siitä asti, kun aloin kasvaa pienestä tytöstä naisenaluksi.

015

2008

Alkuun suhteemme oli täysin ystäväpohjainen, enkä olisi tutustuessani Jaakkoon koskaan voinut kuvitella, että olisimme tällä hetkellä tässä, yhdessä asumassa! Välillä naurattaakin miettiä, että miten se poika alakoulusta, joka oli silloin mielestäni niin cool pinkillä Von Dutch-lippiksellään varustettuna, päätyi seurustelemaan minun kanssani, joka olin alakoulussa vielä aika ujo ja en tosiaankaan ainakaan ikäisteni poikien suosiossa. Olin se pieni ja lauta, jonka kanssa discossa tanssi hitaita vain vuoden pari nuoremmat pojat. :D

045

2009

Kahdeksannella luokalla olimme hitsautuneet niin tiiviiksi porukaksi luokkalaistemme kanssa, että teimme lähes kaiken yhdessä. Koulun jälkeen kokoonnuttiin aina jonnekkin kentän kulmaan hengailemaan tai pelailemaan Antin alakertaan. :D Siinä sitä jossakin vaiheessa kahdeksatta luokkaa Jaakko taisi alkuun iskeä silmänsä minuun, enkä tässä vaiheessa vielä ollut lainkaan tietoinen asiasta. Puolessa vuodessa Jaakko oli kerännyt kuitenkin tarpeeksi rohkeutta ja uskalsi erään koulunpihalla vietetyn illan jälkeen paljastaa tunteensa. Alkuun olin hieman ihmeissäni, sillä en ollut tätä tosiaan käytöksestäkään millään tavalla huomannut piilevää ihastusta tämän puolen vuoden aikana, mutta ajatusta lämmiteltyäni pari viikkoa päätin antaa palaa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka homma toimisikin ja sitä tulisi oltua yhdessä monen monta vuotta? Niinpä. :D

Aloimme tutustua toisiimme siis vähän uudesta näkökulmasta ja hitaasti mutta varmasti - tunteet alkoivat syventyä ystävyydestä vahvemmiksi. Vuoden päästä olimmekin jo erottomattomat. Sama koulu, sama luokka, sama ystäväpiiri ja vielä suhde siihen päälle. Jep, tiivis tunnelma. :D

010

2011

Olemme edenneet Jaakon kanssa kaikesta huolimatta suhteessamme yleisesti ottaen todella hitaasti ja nyt talven jälkeinen yhteenmuuttommekin oli todella suuri askel meille, vaikka olemmekin pitäneet yhtä jo seitsemän vuoden ajan. Mielestäni tämä on omalta osaltaan vaikuttanut myös siihen, ettei suhteessamme ole ehtinyt tulla kunnolla sellaista tylsää arkivaihetta, kaikki on tehty niin hitaasti, mutta aina on ollut edessä jokin uusi askel jota jännityksellä odottaa.

023

2012

 Kaikki ei ole sujunut kuitenkaan kuin ruusuilla tanssien, vaan myös meidän suhteessamme on koettu suuria alamäkiä. Näinkin nuoresta asti seurustelleina, siinä 18 ikävuoden paikkeilla alkoi herätä molemmilla suuria kysymyksiä. Tässäkö me nyt sitten ollaan koko loppuelämämme? Kaduttaako vanhempana, jos en koe sinkkunuoruutta ystävieni mukana? Lähes kaikki ystävämme olivat siis sinkkuja.

268

 029

2012
Tuli sellainen vaihe, ettei osannut enää oikein arvostaa sitä, mitä itsellä oli, kun teki niin kovasti mieli mennä muiden mukana ja kiinnosti tietää, mitä sinkkuus oikeastaan tarkoittaa. Olimme olleet koko nuoruutemme se "pariskunta". Epävarma käytös alkoi näkyä suhteessamme ja riitoja alkoi tulla yhä useammin. Lopulta päätimme erota.


268

2013

Koska omistamme yhteisen ystäväpiirin, jäimme erosta huolimatta pyörimään samoihin porukoihin. Lopulta sitä alkoi kuitenkin huomata, ettei se sinkkuus ollutkaan sitä, millaiselle jalustalle sen oli uteliaisuuttaan nostanut. Huomasi, että alkoi arvostaa toista ihmisenä ihan uudella tavalla. Muisti niitä yhteisiä hetkiä ja tajusi, miten paljon kaipasikaan sinkkuuden sijaan sitä, että oli se joku rakas ihminen vierellä huonoina ja hyvinä aikoina. Ehdimme olla melkein vuoden erossa, kunnes päätimme antaa toisillemme uuden mahdollisuuden. Hetkeäkään en kadu. Itseasiassa eromme oli parasta, mitä suhteellemme olisi silloin voinut tapahtua, sillä suhteemme kehittyi paljon kypsemmäksi yhteen palattuamme.

007

548

2013

Uskon, että suhteemme toimii niin hyvin myös siksi, että olemme molemmat melko huolettomia ihmisiä. Emme ota turhaa stressiä tulevaisuudesta, vaan elämme hetkessä ja teemme niitä asioista, mistä nautimme. Nyt vanhempanakin ystäväporukkamme on hyvin tiivis, mutta molemmat ovat ottaneet myös enemmän omaa aikaa ystäviensä kanssa ja mielestäni suhteessa onkin erittäin tärkeää pitää yllä omaa sosiaalista elämää ja tehdä niitä omia juttuja, eikä olla vaan "Me".

031

2013

Vähän aikaa sitten sateessa ajaessamme moottoritiellä autossa oli hiljainen ja mietteliäs hetki, kysyin Jaakolta miksi hän ihastui ja on edelleen ihastunut minuun, jos pitäisi kuvailla kolmella sanalla. Vastaukset olivat mielestäni yllättävät, sillä en olisi ehkä itse osannut vastata samoja. "Ystävällisyys muita kohtaan, eläinrakkaus ja hauskuus." Vaikka tavallaan voisi ajatella, että nämä olisivat voineet olla minulle itsestäänselvyyksiä, ei näin ollut, ja kannustankin kaikkia kysymään parisuhteessaan kumppaniltaan saman kysymyksen. Vastaukset voivat ilostuttaa ja yllättää ja tuoda suhteeseen jopa lisäpuhtia ja uusia näkökulmia. Jaakolle vastasin samaiseen kysymykseen: "rehellisyys, aitous ja positiivisuus." Jos ei muuten hyödytä suhdetta, niin ainakin tästä tulee toiselle hyvä mieli. Mielestäni onkin tärkeää näyttää konkreettisesti suhteessaan viikoittain, miten paljon toista arvostaa ja miten paljon toisesta välittää.

185

2014

Kun on seurustellut lähes kymmenen vuotta, se kuuluisa ihana "ihastumisvaihe" on ehtinyt mennä jo ohi, mutta toista täytyy oppia rakastamaan vikoineen päivineen. Olen myös huomannut, että pitkässä suhteessa tulee näitä uusia ihastumisvaiheita toista kohtaan yllättäen pitkin kuukausia. Tietysti sitä välillä miettii, miten ihanaa olisi kokea uudelleen se "ensisuudelma" ja muita jännittäviä "perhosia vatsanpohjassa- hetkiä", mutta loppujenlopuksi en vaihtaisi tätä tunnetta mihinkään, jota tällä hetkellä koen.

209

2014

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii" (1. Kor. 13:4-7)

70 kommenttia:

  1. Voiiiiii <3 Ihanat pikku siilit! Ihan supersöpö postaus :')))

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti, tuli kyyneleet silmiin!:') Tykkäsin, kun kirjotit myös sen parisuhteen toisesta puolesta kun kaikki ei olekaan niin ruusuista ja ihanaa koska vastoinkäymisetkin kuuluu elämään!:-) vaikutat Essi ihanalta ihmiseltä, hyvää kesää sulle ja Jaakolle!:-) Kiitos mahtavasta blogista!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Suvi mukavasta ja lämpimästä kommentistasi! :) Hyv'ää kesää sullekkin! :)

      Poista
  3. Aivan ihana teksti ! Toivon teille paljon paljon onnea ja hyviä hetkiä :) Olette onnekkaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti molempien puolesta. <3

      Poista
  4. Oi ihana ! <3 en oo ikinä ennen kommentoinu mitää, mutta nyt tuli sellane olo et on pakko. Aivan ihana tarina. Melkeen kyyneleet silmissä luin ja vaikken tunnekkaa teitä, enkä oo ikinä nähny kumpaakaa nii tekstistä välitty heti kuinka paljo rakastatte ja välitätte toisistanne. Kaikkee hyvää teille molemmille! :) niin ja se pitää vielä mainita,et aivan huippu tää sun blogi. Ehdottomasti yks lemppareista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle tavattomasti. :) <3 Mukavaa, että tunne välittyy ruudun sillekkin puolelle!

      Poista
  5. Ihana postaus!<3 Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus Essi <3 Vaikka tulikin vähän haikea olo, kun omasta erosta on vasta pari kuukautta aikaa ja ehdittiin olla yhdessä lähes kuusi vuotta.. Mutta kaikkea hyvää teille, ootte upea pari Jaakon kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Vaikeita aikoja sulla, mutta kaikella on tarkoituksensa. Onnea sullekkin tulevaan. :)

      Poista
  7. Pakollinen awwwwwwww! <3
    Kauniisti kirjoutit teidän tarinan mutkineen kaikkineen. Ihania kuvia teistä tässä postauksessa, ja kauniisti puhut toiset arvostuksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! :) Vähän jännitti kirjoittaa näin henkilökohtaisista asioista, mutta näköjään hyvin otettiin vastaan. :)

      Poista
  8. Wää..<3 työ ootte nii söpö pari :) tuli ikävä ex poikaystävää ;( </3

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana tarina ja hyvin samanlainen kuin omani. Nuoresta saakka pidetty yhtä - aikuisuuden kynnyksellä taukoa, mikä oli parasta mitä suhteellemme on tapahtunut - nyt onnellisesti yhteisessä kodissa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että lukijoista löytyy samanlaisten kokemusten jakajia. :)

      Poista
  10. Voi ei miten ihana kirjoitus teistä, tuli ihan kyynel silmäkulmaan <3 niin aitoa tekstiä :-) vaikutatte tosi hyvältä parilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee kyynel silmäkulmaan näistä kommenteista! Kiitos ihana. :)

      Poista
  11. Ihana postaus!:-) Oliko sinulla poikaystäviä vuoden eronne aikana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäkin mietin että oliko sitten mitään juttuja muiden kanssa, vai onko vähän liian henk.koht. kysymys:D :)

      Poista
    2. Kyllähän siinä tuli tapailtua erästä, mutta ystävyys oli parempi vaihtoehto tämän tyypin kanssa. :)

      Poista
  12. Ihana postaus! Ja vaikutat ihmisenäkin ihanalta ja mukavalta, saako sua moikata jos sut näkee jossain?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! :) Ehdottomasti! Olisi ihanaa tavata omia lukijoita ja nähdä minkälaisia ihmisiä mun juttuja lueskelee! :D :)

      Poista
  13. ihana postaus! <3 itse vietimme juuri eilen poikaystävän kanssa kuusivuotispäivää ja pystyn niin samaistumaan tuohon sun toisiks viimeiseen kappaleeseen! musta tuntuu, että kaikki mun tutut eroaa nyt ja hehkuttaa sinkkuuttaan, mut sit pysähdyin miettimään ja tajusin, että mun nykyinen poikaystävä on kaikkea sitä, mitä haluan, joten miksi edes miettimään mitään muuta :) pitää osata vain "ihastua" yhä uudelleen siihen nykyiseen poikaystävään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sullakin sitten pitkä parisuhde takana/käynnissä! :D No joo nimenomaan nuo sinkkuuden hehkuttajat ovat välillä mietityttäviä, mutta kyllä parisuhteessa on vaan niin superisti enemmän niitä hyviä puolia. :)

      Poista
  14. Mahtaa niitä alakoulun poikia kaduttaa, kun eivät silloin sua piirittäneet ja olet nykyään about koko Suomen kaunein nainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah. Toivottavasti! >:) Noniin höpsistä. :DD

      Poista
  15. Ihana, aito postaus! Musta on Niiin mahtavaa, että (ainakin vielä nyt) ei kuule sitä "yksityisasiat eivät kuulu blogiin"- juttua. Yritän toki ymmärtää, mikseivät bloggaajat halua kaikesta kertoa, mutta nää postaukset on musta aivan parhaita! Ihan muutamalta bloggaajalta oon tämäntyyppisen lovestory postauksen lukenut, ja tää oli niistä kaikista paras :)) Teille ihan hirveästi onnea ja rakkautta tulevaisuuteen <3 ! Susta saa Essi Niiin lämpöisen kuvan tän blogin perusteella. Oot varmasti paljon, paljon muutakin kuin vaan kaunis pinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mua hiukan jännitti tämä postaus julkaista ja käskinkin ensin ystäväni ja Jaakon oikolukea tämän, ettei täältä löytyisi liikaa henkilökohtaisuuksia, mikä saattaisi kääntyä itseään vastaankin pahimmassa tapauksessa. Halusin kuitenkin kertoa tarinamme koko totuudessaan ja hyvin tämä näköjään otettiinkin vastaan. :) Kiitos sinulle. <3

      Poista
  16. Vastaukset
    1. No niinpä. <3 Mulle monellakin tapaa hyvin merkityksellinen.

      Poista
  17. Kiva kirjoitus! Vaikuttaa yleensä, että etenkin miehet, vaikka kyllä naisetkin, alkavat pitää toista pitkässä suhteessa itsestäänselvyytenä, saavutettuna etuna jne ja lakkaa sitten toisen huomioonottaminen helposti. Vaikeuksia seuraa sitä myötä, etenkin jos on kivannäköinen ihminen ja muilta tulee paljon huomiota ja oma kumppani pitää huonekaluna. Ikävää sinänsä kuitenkin, että pitää erota, etta huomaa toisen arvon. Mukavaa, että teille kävi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se harmi, mutta kaikella on tarkoituksensa ja elämä ohjaa kyllä siihen suuntaan mihin kuuluukin kulkea. :) Kiitos kommentistasi!

      Poista
  18. Mielettömän ihana postaus♡

    VastaaPoista
  19. Oottepas ihania<3 Varmaan kaikilla jo nuorena pitkässä suhteessa olevilla tulee noita kysymyksiä mieleen... Musta tuntuu muutenkin, että ihmisluonne on vaan semmonen utelijas, että sitä vähän haluaa mitä itsellä ei ole. Mutta pitää vaan muistaa arvostaa omaa kultaa ja sitä mitä itsellä on. Loppujen lopuksi sen järkikin sanoo, ettei mikään sinkkuna hilluminen voi olla lähellekään yhtä ihanaa. Ja sitäpaitsi, ne melkein kaikki sinkut epätoivosesti ettii sitä mitä meillä jo on ;)

    Viisaita sanoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti useimmalla.. Ja toi on kyllä niin totta, sitten kun on sinkku, niin tavoittelee vain jokapäivä sitä, että löytäisi sen oikean. :D <3

      Poista
  20. Laitoin kommenttia kiusaamisesta jne, sotkin sun ja siskos blogit, kun luen molempia, plus kymmeniä muitakin blogeja. Sinähän et ole mitään kiusaamisesta postannut, eli olen tyytyväinen, kun et julkaissut täten asiatonta kommenttiani, kiitokset!

    Kannattaa varmaan aina ottaa huomioon, että ihmiset lukevat monia blogeja, saattaa tulla tämänkaltaista väärinymmärrystä DD !

    Terveisin

    Lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jätin sen hautumaan, enkä heti poistanut, sillä jotakin olisin halunnut sinulle kommentoida takaisin. Olen hieman hämmentynyt siitä, miksi olet niin vihainen siitä, että Anni on julkaissut kiusaamista vastustavan postauksen, jossa kertoi myös meidän perheessä koettua kiusaamista. On totta, että kiusaamista on hyvin monenlaista, emmekä me varmastikaan ole kokeneet kiusaamista ihan pahimmasta päästä. Tunnut kuitenkin ajattelevan, kuten moni kiusaajakin, että mikäli ihmisellä menee tarpeeksi hyvin elämässään ja häneltä löytyy tarpeeksi vaikkapa ystäviä, niin kiusaaminen on häntä kohtaan ihan oikeutettua, eikä tälläinen ihminen saisi ahdistua/harmistua kiusaamisestaan? Ystävät ovat auttaneet minua käsittelemään kokemaani kiusaamista ja pääsemään tilanteista yli. He ovat auttaneet minua uskomaan itseeni ja pitäneet itsetuntoani kasassa, kun tuntui, että kaikki porukkamme ulkopuolella vain puhuivat pahaa ja osa jopa myönsi suoraan vihaavansa minua, vaikkei edes tuntenut minua lainkaan. Ihan yhtä pahalta ja vahingoittavalta sydämessäni on silti tuntunut, kun koulunpihalla minua isompikokoinen tyttöporukka pahoinpiteli minut suuren porukan katsellessa ja naureskellessa vieressä. Etenkin, kun seuraavana päivänä tytöt myönsivät tilanteen olleen vain "väärinkäsitys" ja turhasta mustasukkaisuudesta johtuva. Ystävät auttavat siinä, etten ole katkeroitunut näistä tilanteista, vaan osannut antaa muille ja itselleni anteeksi. Kiusaaminen on kuitenkin aina kiusaamista, enkä tahtoisi kenenkään kokevan samaa mitä minä tai siskoni olemme kokeneet ja voisin ihan hyvin itsekin kirjoittaa kiusaamista vastustavan postauken. Uhriksi tekeytymisestä ei mielestäni ollut kysymys, vaan ehkä viestin välittäminen kiusaajille, että myös niitä, joilla on ystäviä ja asiat ihan hyvin, kiusaaminen satuttaa ja jättää arpensa. Toivottavasti sain hieman avattua ajatuksiani sinulle järkevässä muodossa. Kiitos kuitenkin sinulle, että tulit hieman korjaamaan aikaisempaa aika ilkeäsävytteistä kommenttiasi.

      Poista
    2. Voi apua, jos koit ton kommenttini noin, anteeksipyynnöt vaan sinnepäin, olen pahoillani. Tuttavapiirissäni on vaan ollut hyvin surullisia kiusaamisjuttuja, kysymys on ollut todella syrjäytyneistä nuorista, et/ ette ole millään kategorialla vertailukelpoisia heihin. Mielisairaala/itsemurha-asteella asti olevia henkilöitä, onneksi nyt on asiat kohtuuhyvin, toi yläaste vaan on niin hirveä paikka.

      Kai se on niin, että omasta kokemuspiiristä kaikki kumpuaa. Ja joo, yläaste on kyllä semmoinen juttu, että lähes kaikki joutuu kokemaan kiusaamista siellä. Toi sun pahoipitelysi on kylläkin mielestäni poliisiasian arvoinen, tollaset tyypit pitäisi saada niin katumaan.......... ja vastaamaan teoistaan, hyi olkoon tollasta.

      Ihan positiivisella mielellä ja hyvällä tahdolla kivaa blogiasi lueskelen.

      Terveisin

      Lukija

      Poista
  21. ihanan avoin postaus! tuli kyllä pieni tippa linssiiin :")

    VastaaPoista
  22. Kysyin poikaystävältäni tota ihastumisjuttua ja onnenkyyneleethän siinä tuli... kiitos sulle :) ihana blogi, ihana sä ja ihanat te!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa! Tiesin, että monikin saattaa yllättyä kumppaninsa vastauksista! :) <3

      Poista
  23. Todella kaunis ja liikuttava postaus! Osaat Essi kirjottaa niin mahdottoman upeaa tekstiä ja ihailen sitä, miten näistä teksteistä aina välittyy sun kaunis sisin ja positiivininen ajattelutapa. Oot ihana ja toivon sulle ja Jaakolle onnellista tulevaisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas liikuttava kommentti. Olen todella kiitollinen, että täältä löytyy näin hyväsydämisiä lukijoita. :)

      Poista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttiisi taisi tulla jokin virhe, mutta kiitos kuitenkin sinulle mukavasta kommentistasi. Kävin kurkkaamassa myös sinun uutta blogiasi ja hyvältä vaikuttaa! :)

      Poista
  25. sun kasvoissa on samoja piirteitä ku salkkari iidalla:D! tuli heti mieleen kun selasin tätä blogia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, samoin amber lancasterin kanssa!

      Poista
    2. Hah, piti ihan käydä googlettelemassa ja joo-o ehkäpä jotain. :D

      Poista
    3. iidalla on ihme pullanaama :D ei yhtään samanlainen kuin essillä :D

      Poista
  26. aivan ihana postaus<3:)! tuo lopun lainaus on kyllä aivan täydellinen! ihania kuvia ja olette oikein mukavan oloinen pari<3 toivon teille mukavaa tulevaisuutta yhdessä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle paljon kummankin puolesta! :)<3

      Poista
  27. Todella kauniisti kirjoitettu postaus, itse olen myös nelisen vuotta seurustellut nuoresta iästäni huolimatta ja kieltämättä välillä tulee mietittyä noita samoja kysymyksiä. Aina sitä kuitenkin päätyy samaan ratkaisuun, eli kyllä se tunne vaan on paras kun on aina joku vierellä, niin hyvässä kuin pahassakin<3 Ei sitä voi mikään muu tunne päihittää! Ihanaa kesän jatkoa Essi, vaikutat ihanalta persoonalta ja positiivisuudestas vois moni muu ottaa mallia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan oikeassa olet. :)<3 Ihanaa kesän jatkoa sullekkin ja kiitos kauniista sanoistasi. :)

      Poista
  28. Awwww ihana postaus<3 Jotenki herkistyin ku luin tätä :D ehkä senkin takia ku ite viettää sitä sinkkuelämää vaikka mieluiten oisin samassa tilanteessa ku sinä:D toisaalta onhan tässä saanu kokee kaikkee! Mut tälläi 22vuotiaana toi parisuhde alkaa kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta :D
    Mun mielestä on vaan niin upeeta että ootte pysyny noin nuoresta yhdessä! :) ja ihanaa että kerroit että teillä on myös ollu ongelmia! Siis ihan vaa sillä ku moni bloggarin kaunistelee kaiken eikä kerro sitä totuutta:/
    Mutta siis postaus vaan vahvistaa sitä käsitystä susta että oot lämmin ja herttainen ihminen:)
    T!:Noora :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin kaikkien "rakkaustarinat" on aina ihan älyttömän herkitäviä luettavia! Paljon tunteita pelissä luonnollisesti! :) No varmasti haluis löytää itselleen sen oman kullan, mutta pakko sanoa, että ei sulla oo yhtään mikään kiire, ja 22-vuotiaana sinkkuna oleminen ei oo todellakaan mikään surkea tilanne, päin vastoin! :D Annat niiden miestenkin vähän kypsyä ensin ennen suhteeseen ryhtymistä, niin saat sitten oikean herrasmiehen itselles joku päivä <3 :) Kiva jos postaus kolahti ja herätti hyviä fiiliksiä ja kiva kun jaksat aina kommentoida niin positiivisesti tänne kaikkea! <3

      Poista
  29. Moi Essi!

    Oon pitkään lukenut sun blogiasi, ja pidän siitä älyttömästi. Kirjoitat hyvin ja vieläpä usein ja kauniilla kuvilla varustettuna. Voin suoraan myöntää kadehtivani sinua, elämääsi ja parisuhdettasi <3

    Halusin kommentoida tähän vanhaan postaukseen, koska minulla on ongelmia parisuhteessani. Tiedän, ettet ole mikään parisuhdeterapeutti, mutta sinulla on kokemusta tauon pitämisestä ja pitkästä parisuhteesta. Lisäksi joskus tuntemattomalle ihmiselle on helpompi avautua, varsinkin kun teen sen anonyyminä. Kyseessä on siis minun ja poikaystäväni suhde, joka tulee perjantaina täyttäneeksi vuoden. Tutustuimme koulussa ja salilla toisiimme, kun minä olin 17 ja hän 18, tunsimme 4 kuukautta ennen kuin aloimme seurustella. Olen koko suhteen ajan miettinyt, onko kyseinen poika minulle oikea, sovimmeko me yhteen, tässäkö me olemme lopun elämäämme (niinkuin sinäkin pohdit tekstissäsi). Tämä on muodostunut suhteemme ongelmaksi ja ongelmaa pahentaa entisestään se, että minä olen niin täydellisyyteen pyrkivä luonteeltani. Kyse ei siis ole riidasta, vaan minun omasta epävarmuudestani. Miltä tuntuisi olla jonkun toisen kanssa? Onko jossain olemassa minulle vielä täydellisempi kumppani? Onko täydellistä kumppania edes olemassa? Vai onko sellainen nenäni edessä, mutten vain tajua sitä? Olen pohtinut tätä enemmän tai vähemmän kuluneen vuoden aikana, ja aina kun ongelma on äitynyt liian pahaksi, olen joutunut muutamaan kertaan selvittelemään asiaa poikaystäväni kanssa. Silloin olemme jutelleet asian läpi, minä olen saanut rauhan, mutta rauha ei ole ollut ikuista. Rauha jatkuu, kunnes tilanne äityy uudestaan ja kierros alkaa taas alusta.

    Tänään jouduin ottamaan asian taas puheeksi, koska kysymykset ovat alkaneet taas mietityttämään, jopa ahdistamaan minua. Olen moneen kertaan miettinyt, että minun pitäisi saada kokeilla rakkautta jonkun toisen kanssa, ennen kuin tiedän, onko tämä poika se oikea. Kyseessä on nimittäin ensimmäinen suhteeni, joten minulla ei ole mitään vertailunkohdetta ennestään. Ajatus kuitenkin pelottaa. Olen miettinyt, pitäisikö meidän kokeilla taukoa, jonka aikana voisin tutustua muihin poikiin ja selvitellä omia tunteitani. Minua kuitenkin pelottaa, kuinka perheeni reagoi asiaan ja miten poikaystävä reagoi ehdotukseeni. Pelkään, että se tuhoaa kaiken, mitä olemme poikaystäväni kanssa välillemme rakentaneet, koska hän on paitsi seurustelukumppanini, myös äärimmäisen läheinen ystäväni :'( Minä rakastan häntä, mutta minusta tuntuu, etten voi rakastaa häntä sataprosenttisesti, koska mietin, onko hän se oikea.

    Anteeksi avautumiseni, mutta luotan sinuun. Toivon todella paljon, että osaat auttaa minua, koska tunnen olevani asian kanssa yksin :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Olen iloinen, että koit, että pystyt tulla avautumaan ja keskustelemaan kanssani näinkin henkilökohtaisesta asiasta. Tilanteesi kuulostaa hyvin samanlaiselta, kuin mitä me kävimme Jaakon kanssa aikoinaan läpi, mutta me olimme ehtineet seurustella siinä vaiheessa jo 4 vuotta ja epävarmuuden tunne oli molemminpuolinen. Valitettavasti asiat, joita pyörität tällä hetkellä päässäsi, ovat parisuhteessa lähes ikuisia kysymyksiä. Jopa aikoinaan koetun taukomme jälkeen, tulee välillä huonompina hetkinä noita samoja kysymyksiä mieleen, että olemmeko me sittenkään toisillemme se täydellinen kumppani. Siinä vaiheessa on kuitenkin tehtävä päätös, että haluaako sen suhteensa eteen tehdä kunnolla töitä, vai päästää irti heti kun kaikki ei sujukaan kuin tanssien.

      Sun suhde on tavallaan vielä niin nuori, että luulen todellisen arjen iskevän vasta vähän myöhemmin, mutta sun täytyy nyt vaan tunnustella niitä omia syvimpiä ajatuksiasi ja pähkäillä, oletko valmis päästämään hetkellisesti irti tämän hetkisestä suhteestasi senkin uhalla, ettei teillä välttämättä ole mahdollisuutta enää ikinä palata yhteen. Harva eroavista ihmisistä nimittäin palaa enää yhteen tai ainakaan lopullisesti. :/

      Nämä on aina vaikeita asioita, sillä kaikilla ihmisillä toimii suhteet eri tavalla ja kun erosimme Jaakon kanssa, luulin, ettemme enää koskaan palaisi yhteen. Meidän suhde vaan näköjään tarvitsi tuollaisen kolauksen, jotta ymmärsimme paremmin, miten paljon menetettävää meillä oli toistemme kanssa. Luulen, että melkein jokainen pitkään nuoresta asti seurustellut pähkäilee samaisten kysymysten parissa, ja varsinkin silloin, kun suhde on ensimmäinen vakava suhde. Toisesta vaan ei oikein voi erota sellaisella asenteella, että kokeilen vähän ensin muuta, ja sitten jos ei tärppää niin palataan yhteen. Silloin täytyy tehdä kokonaisvaltainen päätös, että toisesta on valmis luopumaan kokonaan. Ja jos ei pysty, niin sitten suhteen eteen tehdään töitä ja toista opetellaan rakastamaan juuri sellaisena kuin se on.. kaikkine vikoineen päivineen! :D<3 Toivottavasti tää auttoi mitenkään, vaikka loppujenlopuksi vain sinä itse olet ainoa, joka tietää, mikä teidän suhteen laatu on ja kannattaako siinä jatkaa vai ei. :) Paljon paljon tsemppiä ja onnea mihinkä ratkaisuun sitten ikinä päädytkään! <3

      Poista
  30. Moikka Essi, mietiskelin tätä postausta, ja kävin tsekkaamassa löytyykö vielä. Täälähän se keikkuu, joten ajattelin kysyä, että mitä suunnittelet tämän varalle, kun vaikka uusi mies saapuu elämääsi? Onko reilua että tämä olisi vielä silloin ylhäällä, vai kuuluuko tämä elämäntarinaasi niin, ettei sitä ole mielestäsi aihetta poistaa? Erittäin mielenkiintoista olisi kuulla sinun näkemyksesi asiaan, Anni ei saman tapaiseen kysymykseen suostunut vastaamaan lainkaan :/ Itse pohdiskelen hieman samantyyppisiä asioita, joten kaipailen vinkkejä ;) Kiitos etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mun pitkä suhde kuuluu ehdottomasti mun historiaan ja sitä ei mielestäni tarvitse millään tavalla piilotella! :) tottakai, jos tämä postaus tulisi joskus häiritsemään tai harmittamaan jotakin toista myöhemmin, niin poistaisin kyllä tämän täältä. :)

      Poista